Kaapelitehtaan reissullani katsastin myös sen, mitä Kuvataiteilijaseniorit olivat saaneet aikaan Senioreiden salongissa (1.6.–13.6.), joka oli nyt jo 34. vuoroltaan. Niille, jotka eivät asiaa tunne, mainittakoon, että yhdistys on yli viisikymppisille taiteilijoille tarkoitettu yhdistys, mutta keski-ikä taitaa olla aika paljon korkeampi. Harva viisikymppinen nimittäin halajaa vielä seniorikategoriaan. Mutta eivät nämä mitään harmaita panttereita kuitenkaan ole. Saisivat ehkä vähän skarpatakin tässä suhteessa. Eräs jo seitsemissäkymmenissä oleva taiteilijaystäväni piti senioreita vähän sellaisena harmittomana keskustelukerhona, kun otin heidät puheeksi. Vähän sisäsiistiä heidän taiteensakin on, sanoisinko että osin suorastaan nuhjuisen vanhahtavaa modernismia:
Mutta kun katsetta tarkentaa, löytyyhän sitä yleensä jotain kiinnostavaakin. Esimerkiksi töölöläisen taidemaalari Katy Gyllströmin (s. 1933) ennakkoluulottomissa kaupunkikuvissa on aina ollut jotain tosi rohkeaa metafyysisen maiseman ulottuvuutta. Hän ei ainakaan jahtaa mitään kliseistä kauneutta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti