Seuraavien kirjojen suhteen olen varsin jäävi, joten älkää odottako mitään kriitikon etiikkaa. Olin aikoinani julkaisemassa Taiteen nykyisen päätoimittajan – silloisen Helsingin Sanomien kriitikon – Pessi Raution kirjasta Neljännestunnissa nykytaiteen tuntijaksi (jack-in-the-box 1999), joten tunsin suurta iloa, että se on nyt asettumassa jo klassikoksi, koska siitä ilmestyi Helsingin kirjamessujen alla toinen täydennetty laitos:
Pessi Rautio: Neljännestunnissa nykytaiteen tuntijaksi. Taide 2011.
Pessi Rautio on tarkka mies: kirjan lukemiseen meni aika tarkkaan luvattu vartti. Mutta monien hänen havaintojensa miettimiseen voi kuluttaa sitten vaikka kuinka paljon aikaa. Esimerkiksi pari hakusanaa:
Carnegie Art Award
Maalaustaidekilpailu, joka laajentaa vallankumouksellisesti maalaustaiteen käsitettä säännöllisesti kerran vuodessa valitsemalla voittajakseen taiteilijan, joka ei tee maalauksia.
Haltuunotto
Taiteilija ottaa teoksessaan haltuun tietyn monimutkaisen käsitekokonaisuuden liittäessään jonkin siihen viittaavan asian teokseensa.
Pedagoginen osasto
Nykytaiteen tärkeimpiä toimijoita. Joukko pitkälle koulutettuja taidemuseon asiantuntijoita, joiden tehtävä on saada yleisö ymmärtämään, että yleisön omat näkemykset ja tulkinnat taiteesta ovat aivan yhtä päteviä, ellei pätevämpiäkin, kuin heidän.
Kirja on siis sekä hauska että varsin instituutiokriittinen. Sen myötä tulee mietittyä sekä taiteen mielekkyytä että mielettömyyttä ja näin myös oman työnsä perusteita, mikä ei aina ole niin hauskaa.
***
Raution esikuvana toimi ruotsalaisen, taidemaalarinakin tunnetun kirjailijan August Strindbergin (1849–1912) kirjanen Tunnissa taiteentuntijaksi (jack-in-the-box 1997, ruots. 1877), jonka myös lyhyellä kustantajanurallani julkaisin:
Innostuin lukemaan Strindberginkin uudestaan, ja hän ei kyllä ollut aivan yhtä tarkka mies kuin Rautio: ei lukemiseen mennyt läheskään tuntia. Mutta hauska ja täysin kurantti kirja se on edelleenkin – varsinkin jos on vähänkin taidehistoriasta kiinnostunut. Ja on se ihan nykyaikaakin – minäkin käytän aivan liian usein sanaa 'tietty':
Tietty
Yksi tärkeimmistä sanoista, koska se kuulostaa varmata eikä velvoita mihinkään. "Taulun tietyt värit (tai osat, linjat jne) muistuttavat... Vaaditaan tiettyä nerokkuutta siihen ja siihen seikkaan... Tietyssä mielessä valaistus, hahmottaminen, väritys eivät ole riittävän selkeitä." Haluamme erityisesti kiinnittä huomiota tämän sanan rajattomaan käyttökelpoisuuteen.
Näillä kahdella kirjalla pärjää aika pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti