keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Tähän loppuu Coca-Cola minun osaltani: Kortsun maku suussa

Yritin saada Sinebrychoffin taidemuseon Cokis-näyttelyn purettua. Perustin adressin näyttelyä vastaan. Se keräsi 253 nimeä – mukana merkittäviä taidevaikuttajia. En kuitenkaan jaksanut ja kerinnyt kampanjoida sen kanssa tarpeeksi. Teen nimittäin leipätoitäni aika ahkerasti.
En onnistunut hankkeessani, mikä tekee minut tietenkin surulliseksi. Tiedän kuitenkin onnistuneeni ainakin jossain määrin. On Kansallisgallerian pakko miettiä tulevaisuuden yhteistyöprojektejaan vähän tarkemmin, sillä eivät ne oikeasti kestä tällaista julkisuutta. Huonosta omatunnosta kertoo jo sekin, että museo vaihtoi näyttelyn tiedot kotisivuillaan 'näyttelyistä' 'muihin tapahtumiin' kohun alettua ja lakkasivat kutsumasta sitä 'näyttelyksi' ja ilmoittivat, että se ei kuulu museon 'viralliseen ohjelmaan'. Ehkä vähän pateettista? Ainakin paljastavaa.
Museon kokema imagotappio on jo selvä, eikä sen korjaaminen ole ihan helppoa. En iloitse tästä minkään arvovaltakiistan takia, vaan siksi, että tiedän sen kuitenkin vaikuttavan tulevaisuuden ratkaisuihin myönteisellä tavalla.
Lupasin Eskeliselle järjestää vielä räyhäkkään mielenosoituksen, mutta se oli vain strategista pelottelua, koska tiesin jo silloin, että lähden viideksi päiväksi Berliiniin ja sitten kolmeksi päiväksi Viroon, ja varsinaisen leipätyöni deadlinejakin oli jo kasaantunut jokunen välipäiväksi ja paluun jälkeiseksi pariksi päiväksi. Ei minulla ollut aikaa, joten jäihän se tekemättä. Olen kuitenkin käynnistänyt Occupy Museums -liikkeen tuomisen vihdoin myös Suomeen. Ennakoin tätä eräässä – ja, hitto soikoon, nyt luettuna aika hyvässä – kolumnissani vuonna 2011. Nyt mukaan on jo lupautunut neljä hyvää tyyyppiä nuoremmasta taidemaailmasta. Aiomme seurata museoiden käyttäytymistä tarkalla silmällä ja raportoida asioista.

Tässä kuitenkin mietittäväksi vielä vähän kuluneiden viikkojen sitaatteja:
Pekka Ruuska (taiteilija-kuraattori Twitterissä): "Sinebrychoffin taidemuseo esittää kuvia Coca-Cola-pulloista. Kyseessä yritysyhteistyöprojekti. Voiko tämän alemmaksi enää vajota?" 
Maaria Ylikangas (Nuoren Voiman päätoimittaja) Aleksis Salusjärven Fb-seinällä: ”Mua riepoo tää kauheesti, koska MÄÄ RAKASTAN SINEBRYCHOFFIN MUSEOTA. Aion silti mököttää sille myös.” 
Helge Riskula (taiteilijakonkari) Fb-seinällään: ”En aio käydä tossa näyttelyssä. Toivoisin että polkaistaisiin pop up-vastanäyttely pystyyn. 
Juho Viitala (nuori tamperelainen yhteiskuntakriittinen  taiteilija) Fb-seinällään: ”Sinebrychoffin taidemuseo saattaa huomata tällä idiotismilla olevan toimintansa kannalta muitakin huomattavia seuraamuksia kuin tämän aina jotain kiinnostavaa sanottavaa teoksista löytävän taidekriitikon "yhden miehen" boikotti - paitsi ettei se siis varmastikaan ole yhden miehen boikotti. Nimittäin luulen, että nuo aatokset resonoivat laajalti taide- & kulttuuripiireissä!” 
Riiko Sakkinen (Espanjassa asuva yksi nykytaidetähdistämme) Fb-seinällään: ”I cancel all my projects with the Finnish National Gallery because of their repugnant the Coca-Cola Company sponsored show Coca-Cola Bottle 100 Years.”  
Kriitikko Heikki Kastemaa (ehkä aktiivisin some-keskustelija taidemaailmassamme) blogissaan: ”Oikealla asialla Otso on. Kaupallisuus on viime vuosina ulottunut valitettavan syvälle museojohtajiemme ajatteluun. Määrien sijaan olisi aika korostaa laatua ja rahan sijaan henkiset ja sivistysarvot pitäisi nostaa etusijalle. Otson voimakasta sanaa vähän loiventamalla voi todeta, että kuvataiteen tuotesijoittelua sisältäviä taidenäyttelyitä näkee maailmalla silloin tällöin. Arvelen, että kestäviä tai edes taiteellisestikaan haastavia ratkaisuja ne eivät varmaankaan ole olleet rahapulasta kärsiville museoille missään.” Tässä linkki. 
Nuoren ja skarpin taideväen Edit-verkkolehdessä taiteilija-taidehistorioitsija Tuomas Laulainen: ”Aina voi spekuloida sillä, mitä tapahtuu maalle, josta fiksut ihmiset muuttavat pois tai museolle, jossa ei enää käy asiakkaita, saati sitten ajattelevia sellaisia. Joka tapauksessa voidaan varmaan kaikki olla yhtä mieltä Otson kanssa Cokis-näyttelystä. Ja totta, vitutus on katalyytti muutokselle. Ehkä tässä voisimme kaikki kysyä itseltämme mikä olisi vielä rakentavampi ratkaisu. Toisin sanoen: mikä vituttaisi vielä ENEMMÄN?” Tässä linkki. 
Kriitikko ja tutkija Annamari Vänskä totesi Taiteessa (4/95): ”Luulisi, ettei suomalaisen museon tehtävä nyt sentään ole amerikkalaisen bisnesnationalismin edistämien.” 
Minäkin kirjoitin Hesariin 4.9. mielipidekirjoituksen, jossa totesin muun muassa: "Kan­sal­lis­gal­le­ria on mer­kit­tä­vin kan­sal­li­nen tai­deins­ti­tuu­tiom­me. Sen tu­li­si toi­mia esi­ku­val­li­ses­ti tai­teen va­pau­den ja hen­kis­ten ar­vo­jen puo­les­ta. Sel­lai­se­na se ei saa toi­mil­laan vah­vis­taa aja­tus­ta sii­tä, et­tä tai­de­mu­seoi­ta­kin voi­daan tar­vit­taes­sa käyt­tää brän­di­mark­ki­noin­nin mes­su­ti­la­na." Tässä linkki. 
Nuoren Voiman kulttuurilehtikatsauksessa /1/15) Maaria Ylikangas summasi näin: "Kantokorpi tuomitsi näyttelyn järjestämisen jyrkästi ja laittoi omalta osaltaan museon boikottiin. Eikä ihme – museotoimintaa, taidetta, sivistystä ja kulttuuria ei palvele millään tavalla rahoittajan ehdolla tehty mainossisältö, joka on vielä täysin käsittämättömässä paikassa." Tässä linkki. 
Hesarin mielipideosastossa ruoveteläinen pastori Ville Vauhkonen kysyi 21.9. aika rankasti: "Tarvitsemmeko ylipäänsä verorahoin maksettua taidemuseotoimintaa, jos niiden toiminnan tulee olla samanlaista kuin yksityisten museoiden?" Tässä linkki.

Ei tästä siis kuitenkaan jäänyt täyttä paskanmakua suuhun. Pikemminkin jotain sellaista, mitä eräs ystäväni minulle muistoksi tästä tapahtumasta irvileukaisesti lahjoitti:



Tää on siis Cokiksen makuinen kortsu. Ei mikään ole pyhää. Ei mikään näköjään voi välttyä Coca-Colalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti