tiistai 29. maaliskuuta 2016

Julkaistua 753: Kokoelmien synnyistä

Nuori Voima (1/16), joka ilmestyi joskus viime viikolla, tilasi minulta kokoelmateemaiseen numeroonsa kolumnin:

Kokoelmien synnyistä

Ilman kokoelmia ei olisi museoita. Ilman museoita ei olisi kulttuurista muistia. Kokoelmiin liittyy kuitenkin monenlaisia eettisiä ongelmia.

Miltei jokaisen suomalaisen taidemuseon takana on yksityinen taidekokoelma. Helsingin taidemuseo ei olisi sellainen kuin nyt sen tunnemme, ellei sillä olisi Bäcksbackan kokoelmaa. Espoon modernin taiteen museo EMMA:n ydin on Saastamoisen säätiön kokoelma, Rovaniemen taidemuseon kivijalka on Wihurin rahaston kokoelma. Saastamoinen ja Wihuri myös kartuttavat kokoelmiaan koko ajan. Näin toimii myös Mäntässä Serlachius-suvun varallisuus: ilman teollisuussukua ei Mänttä olisi taidekaupunki. 
Sama trendi jatkuu nykytaiteessakin: Vexi Salmen kokoelma tulee rikastuttamaan Hämeenlinnan taidemuseon toimintaa ja Lars Swanljungin kokoelma tekee saman Kuntsin modernin taiteen museolle Vaasassa. Syyt kokoelmien synnylle ovat moninaisia – sekä poliittisessa, taloudellisessa että psykologisessa mielessä. Osa kokoelmista on silkkaa ryöstöä: tätä harrastivat sekä natsi-Saksa että Neuvostoliitto. On arvioitu, että pelkästään Saksasta siirtyi toisessa maailmansodassa Neuvostoliittoon 2,5 miljoonaa taideteosta.
Suomessa saatettiin vuonna 2011 voimaan laki nimeltä ’Laki eräiden Suomeen tuotavien näyttelyesineiden takavarikoinnin kieltämisestä’. Lain 1. pykälässä esitellään sen tarkoitus: ”Kansainvälisen kulttuurivaihdon ylläpitämiseksi sekä taiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti merkittävien näyttelyiden järjestämisen edistämiseksi voidaan Suomeen lainaksi tuotavan näyttelyesineen takavarikointi kieltää siten kuin tässä laissa säädetään.” Tosiasiassa lain tarkoitus oli turvata taiteen lainaaminen Venäjältä – oli se sitten sodassa varastettua tai neuvostohallinnon mielivaltaisen omilta kansalaisiltaan takavarikoinnin tulosta. 
Oma lukunsa on siirtomaakauden tuottama taiteen ryöstäminen: tuskin valkoinen herrakansa edes osasi miettiäkään tekevänsä jotain väärää riistäessään afrikkalaisilta taiteeksi myöhemmin luokiteltuja esineitä, joilla oli syvä rituaalinen merkitys. Kysehän oli alempiarvoisten ihmisten ”poppamiesesineistä”, joilla oli kiva täyttää eksoottisesti museoiden saleja tai yksityiskotien salonkeja. 

Boston Museum of Fine Arts palautti tämän veistoksen vapaaehtoisesti Nigeriaan – omien tutkimustensa jälkeen.

Tämän kanssa me joudumme elämään vielä pitkään. Joistain esineistä tullaan riitelemään vuosikymmeniä, joitakin on jopa palautettu vapaaehtoisesti. Suomalaiset keräilijät ovat viattomia verrattuna maailmanluokan kollegoihinsa, eikä heidän varallisuutensakaan yleensä yllä roistojen tasolle. Vexi Salmikin on todennut, että hän sai kansalta elantonsa ja vähän varallisuuttakin viisunikkarina. Sen hän haluaa kiitollisena palauttaa kansalle avoimena kokoelmana. Onkin lohdullista, että tulemme todennäköisesti pysymään melko hyvin erillään sekä siitä valkopesusta, jota ahneimmat miljardöörit taiteen avulla harrastavat. 
Toisinaan taidekokoelma on veronkiertoa, toisinaan silkkaa rahanpesua, josta maailmalla on uutisoitu paljon ja vähän yritetty tutkiakin. 
Tunnettu newyorkilainen taloustieteilijä – itsekin taiteenkeräilijä – Nouriel Roubini arvioi toissa vuonna, että 51:n miljardin arvoisesta vuotuisesta taidekaupasta merkittävä osa toimii rahanpesun ja veronkierron välineenä. Tästä maailmalla on uutisoitu paljon, mutta ilmiötä on tutkittu vain vähän.

Tampellan kehittämä Soltam M-65 kranaatinheitin, joita valmistettiin Israelissa lisenssillä Shlomo Zabludowiczin toimien myötä. Näiden tuotto on nyt muuntunut taiteeksi.

Mekin olemme kuitenkin saamassa osamme tästä suuren maailman valkopesusta, kun Helsingin Taidehalli esittelee maaliskuussa Anita ja Poju Zabludowiczin taidekokoelmaa. Zabludowicz on yksi Euroopan rikkaimmista miehistä, ja hänen varallisuutensa on perua muun muassa hänen Shlomo Zabludowiczin Soltam-yrityksen asekaupoista. Suomessa ei tunnuta olevan kovin tietoisia siitä, että maailmalta löytyy Zabludowiczin vastaisia boikottiryhmiä, muun muassa The PalestinianCampaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel (PACBI). Ryhmä vastustaa Zabludowiczin Tamares-yrityksen sijoituskohteita, kuten Palestiinan miehitettyjen alueiden kauppakeskusten ja Israelin ilmavoimien infran rakentamista. 
On jotenkin tragikoomista, että juuri kuvataide on joutunut taloudellisesti ja poliittisesti tarkastellen kyynisen ja spekulatiivisen maailman keskeisimpien pelimerkkien joukkoon. Läpinäkyvyyden ja sääntelyn puute tekeekin taidekaupasta merkittävän pelikentän, jossa näin on mahdollista toimia. 

Wassily Kandinsky (1866–1944), Studie für Improvisation 8, 1909. Hinta 23 miljoonaa dollaria.

Wassily Kandinsky kirjoitti enteellisesti vuonna 1912: ”Koko materialististen katsomusten painajainen, joka on tehnyt maailmankaikkeudesta pahan, tarkoituksettoman leikin, ei ole vielä ohi. Heräävä sielu on vielä vahvasti tämän painajaisen vallassa.” (Taiteen henkisestä sisällöstä, suom. 1981).
Hän tuskin aavisti tuolloin, että eräästä hänen vuoden 1909 maalauksestaan tultaisiin maksamaan Christies’illä vähän yli sata vuotta myöhemmin 23 miljoonaa dollaria.

***

Ja niille, jotka eivät tunne kuvioita, tiedoksi, että aina kun freelancer kirjoittaa tällaisia juttuja, hänen tuleva tilinsä mahdollisesti pienenee. Institutionaalisessa taidemaailmassa on tilaajia, jotka eivät välttämättä halua tällaisia kirjoittajia. Niinpä köyhän täytyy yrittää paikata. Joulukuisesta näyttelystäni jäi vielä myymättä kahdeksan kappaletta kymmenenen vedoksen litogragiasarjasta tätä kaunista ja isokokoista muotokuvaa Poju Zabludowiczista:

     
Ottakaa yhteyttä, niin tingitään.

6 kommenttia:

  1. Vai tingitään, mitä pyydetään? On tilipäivä ja maailma on auki, kuten myös perse, mutta ei se haittaa.

    Ostetaan jos hinta on oikea. Nopea tilisiirto mahdollinen vielä tänään.

    VastaaPoista
  2. Näyttelyssä pyysin 350,00. Nyt vois olla 250,00.

    VastaaPoista
  3. Otso, mitä tinkimistä tuo nyt on? Annat Sampalle vielä vitosen setelin kylkiäisinä, niin jää molemmille hyvä mieli!

    VastaaPoista
  4. No en kävisi enää tinkimään tuosta hinnasta. Mutta eilinen nousuhumala, jossa tuolla hinnalla olisin tehnyt kyllä osamaksukaupan, koska olen edelleenkin auki kuin hauki.
    Mutta tänään on arki ja lopputili. Mutta tämä pistetään mieleen, ja palaamme asiaan.

    VastaaPoista
  5. Hei, tämä oli yksi parhaimpia kirjoituksiasi.

    Ja vielä, tuo vedos kelpaisi minullekin. Ilman muuta osuvin ja ilkein näyttelysi kuvista. Jos minulla olisi rahaa olisin ostanut juuri tuon.

    VastaaPoista