tag:blogger.com,1999:blog-27847149519930400262024-03-15T08:53:21.197+01:00Alaston kriitikkoNäyttelykuvia ja kritiikkejä sekä metakritiikkiä, päiväkirjamerkintöjä ja satunnaisia hajahuomioita taiteesta – sekä nähdystä että luetustaUnknownnoreply@blogger.comBlogger1770125tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-13510332628999183022018-05-08T08:19:00.002+02:002018-05-08T08:20:19.789+02:00Julkaistua 860: Niinistön muotokuva ei ole yhteisötaidetta<!--[if gte mso 9]><xml>
<o:OfficeDocumentSettings>
<o:AllowPNG/>
</o:OfficeDocumentSettings>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 9]><xml>
<w:WordDocument>
<w:View>Normal</w:View>
<w:Zoom>0</w:Zoom>
<w:TrackMoves/>
<w:TrackFormatting/>
<w:HyphenationZone>21</w:HyphenationZone>
<w:PunctuationKerning/>
<w:ValidateAgainstSchemas/>
<w:SaveIfXMLInvalid>false</w:SaveIfXMLInvalid>
<w:IgnoreMixedContent>false</w:IgnoreMixedContent>
<w:AlwaysShowPlaceholderText>false</w:AlwaysShowPlaceholderText>
<w:DoNotPromoteQF/>
<w:LidThemeOther>FI</w:LidThemeOther>
<w:LidThemeAsian>JA</w:LidThemeAsian>
<w:LidThemeComplexScript>X-NONE</w:LidThemeComplexScript>
<w:Compatibility>
<w:BreakWrappedTables/>
<w:SnapToGridInCell/>
<w:WrapTextWithPunct/>
<w:UseAsianBreakRules/>
<w:DontGrowAutofit/>
<w:SplitPgBreakAndParaMark/>
<w:EnableOpenTypeKerning/>
<w:DontFlipMirrorIndents/>
<w:OverrideTableStyleHps/>
<w:UseFELayout/>
</w:Compatibility>
<m:mathPr>
<m:mathFont m:val="Cambria Math"/>
<m:brkBin m:val="before"/>
<m:brkBinSub m:val="--"/>
<m:smallFrac m:val="off"/>
<m:dispDef/>
<m:lMargin m:val="0"/>
<m:rMargin m:val="0"/>
<m:defJc m:val="centerGroup"/>
<m:wrapIndent m:val="1440"/>
<m:intLim m:val="subSup"/>
<m:naryLim m:val="undOvr"/>
</m:mathPr></w:WordDocument>
</xml><![endif]--><!--[if gte mso 9]><xml>
<w:LatentStyles DefLockedState="false" DefUnhideWhenUsed="true"
DefSemiHidden="true" DefQFormat="false" DefPriority="99"
LatentStyleCount="276">
<w:LsdException Locked="false" Priority="0" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Normal"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="heading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="9" QFormat="true" Name="heading 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 7"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 8"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" Name="toc 9"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="35" QFormat="true" Name="caption"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="10" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" Name="Default Paragraph Font"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="11" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtitle"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="22" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Strong"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="20" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="59" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Table Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Placeholder Text"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="1" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="No Spacing"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" UnhideWhenUsed="false" Name="Revision"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="34" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="List Paragraph"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="29" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="30" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Quote"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 1"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 2"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 3"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 4"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 5"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="60" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="61" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="62" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Light Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="63" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="64" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Shading 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="65" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="66" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium List 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="67" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 1 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="68" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 2 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="69" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Medium Grid 3 Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="70" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Dark List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="71" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Shading Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="72" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful List Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="73" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" Name="Colorful Grid Accent 6"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="19" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="21" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Emphasis"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="31" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Subtle Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="32" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Intense Reference"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="33" SemiHidden="false"
UnhideWhenUsed="false" QFormat="true" Name="Book Title"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="37" Name="Bibliography"/>
<w:LsdException Locked="false" Priority="39" QFormat="true" Name="TOC Heading"/>
</w:LatentStyles>
</xml><![endif]-->
<!--[if gte mso 10]>
<style>
/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:"Normaali taulukko";
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:"";
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin:0cm;
mso-para-margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;}
</style>
<![endif]-->
<!--StartFragment-->
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällainen ilmestyi eilen <i>Helsingin Sanomien</i> mielipidekirjoituksissa. Lillukanvarsista ei ole kyse. Pidän asiaa melko tärkeänä. Taiteesta puhuminen koetaan aivan liian joutavanpäiväisenä, ja mitä tahansa voi sanoa. Haluaisin enemmän tarkkuutta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Itse juttua en nähnyt, koska se on maksumuurin takana, luen nykyään Hesarini baarissa. En siis tiedä, miten sitä on editoitu, mutta tässä alkuperäinen tekstini. Sen verran näin, että Teemu Luukan nimi oli poissa ja aloitus muutettu passiivisiksi. Miksiköhän?</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="color: red; font-size: large;">Niinistön
muotokuva ei ole yhteisötaidetta</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Toisin
kuin toimittaja </span><b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Teemu Luukka</b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> kirjoittaa
(</span><i style="font-family: Verdana, sans-serif;">Helsingin Sanomat</i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> 4.5.), presidentti
</span><b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sauli Niinistön</b><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"> muotokuva ei ole
yhteisötaidetta. Käsitteelle ’yhteisötaide’ (engl. </span><i style="font-family: Verdana, sans-serif;">community art</i><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">) on ollut olemassa kohtuullisen vakiintunut käyttö jo
1960-luvulta, Suomessa ehkä 1990-luvulta. Kyse on taiteesta, jota tehdään
jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön kanssa ja sitä varten. Usein kyse on yhteisöistä,
joilla ei ole entuudestaan juurikaan taidesuhdetta. Taidetta voidaan käyttää
esimerkiksi monin eri tavoin sosiaalisesti: koheesiota lisäämään, yhteisen
tavoitteen apuneuvona, voimaannuttamiseen jne. Usein kyse on sosiaalisissa
hierarkioissa alempana olevista yhteisöistä, joiden elämänlaatua pyritään
parantamaan.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-28zRQ7rybM8/WvFBRwXAI1I/AAAAAAAAQog/ua1q9cAkMN0UsV4u5_xuVgayTPvicpCnwCLcBGAs/s1600/13-3-10190662.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="699" data-original-width="1199" height="232" src="https://1.bp.blogspot.com/-28zRQ7rybM8/WvFBRwXAI1I/AAAAAAAAQog/ua1q9cAkMN0UsV4u5_xuVgayTPvicpCnwCLcBGAs/s400/13-3-10190662.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sata
satunnaisesti valittua taiteilijaa ei ole tässä mielessä aito yhteisö – niin
paljon kuin taiteilijakuntamme elämänlaatua pitäisikin parantaa. 300 euroa /
taiteilija ei tässäkään suhteessa ole kovin iso apu.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tässä
tapauksessa voisimme ehkä puhua ’yhteisteoksesta’. Oleellista olisi kuitenkin
uutisoinnissa käyttää asianmukaista kieltä, jotta edes ymmärtäisimme toisiamme
silloin, kun keskustelu kuohuu. Aivan vastaavasti muotokuva ei mielekkäästi
voisi olla ’ympäristötaidetta’, vaikka presidentin esittelysali toki on
jonkinlainen ympäristö.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">On kuin
taiteella ei olisi niin väliä. Muilla elämänalueilla tämä tuntuu olevan paljon
selkeämpää. Taloustoimittaja ei koskaan kutsuisi ’veronkantoa’
’joukkorahoitukseksi’ – vaikka joukollahan niitä veroja maksetaan.</span></div>
<!--EndFragment-->Unknownnoreply@blogger.com105tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-7955314944987868372018-05-03T12:23:00.002+02:002018-05-03T13:06:21.486+02:00Julkaistua 859: Omimisen perusteet?<div class="MsoNormal">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-</style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> </style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> </style><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tässäpä pisin tänä vuonna julkaisemani artikkeli<i> – </i>peräti 17 liuskaa. Se julkaistiin <a href="https://www.kritiikinuutiset.fi/sarv/">Suomen arvostelijain liiton</a> ensimmäisessä vuosikirjassa <a href="https://www.kritiikinuutiset.fi/tag/kriittinen-piste/"><i>Kriittinen piste</i></a> pari kuukautta sitten. Olen pohtinut näitä asioita jo muutaman vuoden, joten tilausta oli. Nyt vähän harmittaa, että olisin tarvinnut ehkä viikon lisää kirjoitusaikaa. Varsinaisen tekstin runttasin kasaan kahdessa päivässä. Osa ajatuksistani on tässä kiireen takia vähän raakilemaisia. Esimerkiksi tuota heittoani <a href="http://www.oxfordreference.com/view/10.1093/oi/authority.20110803100208742">moraalikritiikin</a> mahdollisuuksista olisi pitänyt miettiä paljon paljon tarkemmin. Nyt se jää vähän naiiviksi. Mutta tämä prosessi kaiketikin jatkuu.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Yksi syy <span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">katsoa juttua täs<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">tä on muuten lopun kirjallisuusluettelo, joka kirjasta jätettiin pois. Pisti vähän vihaksi.</span></span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Omimisen
perusteet?</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kulttuurinen
appropriaatio eli omiminen on noussut taidekeskusteluiden kuumaksi aiheeksi –
Suomessa parin viime vuoden aikana. Keskustelua on leimannut voimakas
polarisoituminen ja usein varsinaisen keskusteluyhteyden puuttuminen.
Vihapuheeltakaan ei somessa ole vältytty.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Syntyneen
keskustelun myötä termin ’appropriaatio’ semanttinen kattavuus on selvästikin
muuttunut. Itse olen oppinut appropriaation (lat. <i>appropriationem</i>, ’ottaa omakseen’) alun perin taidehistorian kautta
melko neutraalina terminä, jolla on kuvattu yhtä taiteen menetelmää: aiemmin
tai muualla käytetyn kuvaston käyttöä kontekstia vaihtaen, millä kyetään
synnyttämään uusia merkityksiä ja sävyjä. Hieman venyttäen koko taiteen
historian voi katsoa perustuvan appropriaatiolle.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Käsitteillä
on toisinaan taipumus muuttua semanttisen kattavuutensa suhteen myös
konnotaatioiltaan. Appropriaatio on kokenut tällaisen muutoksen. Termin käyttö
aiheuttaa nykyään usein negatiivisia mielleyhtymiä ja siten myös puolustuskannalle
asettumista. Kuvailun sijaan se voidaan kokea <i>syytöksenä</i>.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Aloitin
taannoin <i>Facebookissa</i> tietoisesti appropriaatioaiheisen
keskustelun. Ei mennyt pitkään, kun eräs taiteilija esitti huolestuneita
kysymyksiä: ”Tuomitaanko myös historialliset tai
kansatieteelliset kuvaukset […] ja otetaanko huomioon häilyvä raja
historiallisen kuvauksen ja siihen vaikuttavien erilaisten teorioiden ja
fiktiivisen taiteen välillä? Onko tuomitsijoiden mielestä muilla kuin
kohderyhmään kuuluvilla oikeutta tallentaa nykyhistoriaa kuvin?” Oireellista on
se, että yritys problematisoida aihetta ja sen mahdollisia moraalisia
ulottuvuuksia tulkittiin välittömästi <i>tuomitsemiseksi</i>.
Toki taiteilijan esittämät kysymykset ovat aitoja, ja niistäkin on epäilemättä
syytä keskustella, mutta puolustuskannalle asettuvat kokevat usein ensimmäisenä
heidän perusoletuksena olevaa vapauttaan uhkaavan inkvisition, jolloin
keskustelu on jo valmiiksi voimakkaasti polarisoitunutta.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i>Taiteen vapaus vs. ihmisiksi
oleminen</i></span></span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Taiteen
vapaus nauttii tunnetusti perustuslakimme suojaa. Sivistyksellisiä oikeuksia
käsittelevä 16 § toteaa asian ytimekkäästi yhdellä lauseella:
”Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.” ’Taiteen’
määritelmästä ja merkityksestä on keskusteltu pitkään, mutta siihen ei varmaankaan
juuri tässä tapauksessa kannata mennä. ’Vapauskaan’ ei ole aivan
yksiselitteinen käsite. Negatiivinen (vapaus jostakin) ja positiivinen (vapaus
johonkin) määritelmä lyövät toisinaan toisiaan poskille. Pitääkö valtiovallan
ainoastaan pidättäytyä sensuurista vai pitääkö sen myös olla aktiivisesti <i>mahdollistamassa vapautta</i> muillekin kuin
valtaväestölle, niillekin joilla ei syystä tai toisesta ole kaikkia vapauden mahdollistavia
keinoja käytettävissään? Pelkän negatiivisen määritelmän pohjalta on helpompi
toimia, ja silloin vastapooliksi asettuu lähinnä vain sensuuri, jota miltei
kaikkien meistä on helppo paheksua. Sensuurin tuomitseminenhan on tunnetusti ikään
kuin liberaalisti sivistyneen ihmisen tuntomerkki. ’Turvaaminen’ on sekin
moniselkoinen asia. Jollakin rajalla valtiovallan turvaamishalu kuitenkin aina
loppuu, ja mukaan astuu muukin lainsäädäntö. Tästäkin kulttuurielämässämme on
esimerkkejä, vaikkakaan ei kovin paljoa: tunnetuimpina varmaan <b>Hannu Salaman</b> (<i>Juhannustanssit</i>, 1964) ja <b>Harro
Koskisen</b> (<i>Sikamessias</i>, 1969)
saamat tuomiot. Heidän perustuslaillista taiteellista vapauttaan ei turvattu.
Muu lainsäädäntö käveli sen yli. Oikeusjuttuja voi taide siis tuottaa, mutta
varsinainen sensuuri ei kuitenkaan Suomessa ole taidetta uhkaava todellinen ja
jokapäiväinen vaara – ainakaan toistaiseksi.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">’Sensuuri’
on kuitenkin tehokas sana ja sellaisena retorisesti varsin käyttökelpoinen –
sillä kun on tapana jäädyttää vasta-argumentit jo heti jotenkin vanhoillisina.
Tätä käyttivät myös Nykytaiteen museo Kiasman johtaja <b>Leevi Haapala</b> ja silloinen intendentti <b>Arja Miller</b>, kun julkisuudessa heräsi vuonna 2016 mittava
keskustelu Kiasmassa esillä olleesta <b>Jenni
Hiltusen</b> videoteoksesta <i>Grind</i>
(2012). Moni saamelaisaktivisti koki videossa feikkisaamenpuvussa provosoivasti
twerkkaavan hahmon kulttuuriaan loukkaavaksi, ja he toivat sen myös
voimakkaasti esiin. Julkisuudessa näkyvin vastareaktio
oli varmaankin <b>Marja Helanderin</b> ja <b>Outi Pieskin</b> mielipidekirjoitus <i>Helsingin Sanomissa</i> (9.5.2016), johon
Kiasman johtokin joutui ottamaan kantaa. Teos oli herättänyt saamelaispiireissä
keskustelua jo vuonna 2012, mutta tuolloin se ei vielä noussut valtakunnallisen
keskustelun aiheeksi.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-vwizwFBCrh8/Wurd3ZlINRI/AAAAAAAAQnE/eEiRTleIQos-GYYJlI0TZFSaGrGCATlYQCLcBGAs/s1600/Grind.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="400" height="225" src="https://4.bp.blogspot.com/-vwizwFBCrh8/Wurd3ZlINRI/AAAAAAAAQnE/eEiRTleIQos-GYYJlI0TZFSaGrGCATlYQCLcBGAs/s400/Grind.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://www.jennihiltunen.com/">Jenni Hiltunen</a> (s. 1981), <i>The Grind</i>, 2012. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Nyt ajat olivat kuitenkin
muuttuneet. Sensuurin ajatus nousi kahteenkin kertaan Haapalan ja Millerin
puolustuksessa: ”Emme halua sensuroida ohjelmistoamme, emmekä museon kokoelmia.
[…] Jos alkaisimme museona sensuroimaan esillä olevia teoksia tietyn ryhmän
toiveesta tai vaatimuksesta, taiteen esittämisestä tulisi mahdotonta.”
Oireellista on se, että vaikka Haapala ja Miller myönsivätkin keskustelun
jatkuessa kulttuurisen sensitiivisyyden puutteensa, he tukeutuivat argumentoinnissaan
juuri sensuuriin – ikään kuin käydyssä keskustelussa vastapoolina olisi vain
taiteen vapaus eikä esimerkiksi taiteen institutionaalisten käytänteiden kautta
paljastuva rakenteellinen väkivalta. Hieman pahantahtoisesti sensuurikortin
esiin nostamisen voi myös nähdä määrittelyvallan käyttönä: yrityksenä lopettaa
keskustelu, koska eiväthän edistykselliset ihmiset voi kannattaa sensuuria.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kun museonjohtaja sanoo, ettei ”halua
sensuroida ohjelmistoaan”, on syytä kysyä, mitä hän ’sensuurilla’ tarkoittaa. Itsesensuuria
me harjoitamme kaikki, tavalla tai toisella. Varsinaisella sensuurilla
tarkoitetaan yleensä viranomaisten tekemiä ennakolta estäviä toimenpiteitä, ja
vaikka Kansallisgalleria onkin siirtynyt vähemmän läpinäkyvänä piiloon
säätiörakenteen taakse eikä ole enää valtion virasto, voi sitä hyvällä syyllä
sellaisenakin tarkastella. Kansallisgalleria tarjoaa <i>de facto</i> virallista ja kanonisointia odottavaa versiota siitä, mitä
hyvänä taiteena on kulloinkin esiteltävä. On kuitenkin muistettava, että ei
Kiasma kaikkia teoksiaan koskaan laita esille. Syitä on monia, vaikka
useimmiten ne varmaan puetaankin esteettisiksi. Esittämättä jättäminen ei
kuitenkaan ole sama asia kuin sensuuri – vaikka se tapahtuisikin muista mahdollisista
syistä kuin pelkästä formalistisesta estetiikasta, josta nykytaide on muutenkin
sanoutunut irti. Ihan vakavissaan täytyy uskaltautua miettimään sitäkin
vaihtoehtoa, että kulttuurinen sensitiivisyys voisi olla täysin legitiimi syy
olla jossain tilanteessa näyttämättä jotain tiettyä teosta – nimittämättä kuitenkaan
tällaista näkökulmaa heti sensuuriksi.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kriitikkona yritän miettiä
teoreettisiakin esimerkkejä yleensä konkretian kautta, olivat se sitten kuviteltua
tai toteutunutta. Tätä kirjoittaessani aloin miettiä mahdollista härkätaisteluaiheista
taidenäyttelyä ja omaa suhtautumistani sellaiseen. Nuorena poikana olin
härkätaistelun lumoissa – varsinkin nähtyäni legendaarisen <b>El Cordobésin</b> livenä Rondan härkätaisteluareenalla vuonna 1971.
Keräsin jopa pienen kokoelman alan kirjallisuutta. <b>Ernest Hemingwayn</b> <i>Kuolema
iltapäivällä</i> (1932, suom. 1962) oli luonnollisesti lempikirjojani.
Kaksikymmentä vuotta sitten olisin kokemattomampana kriitikkona odottanut
aiheesta tehtyä näyttelyä innolla ja olisin varmaan ollut vähän ylpeäkin
saadessani näyttää asiantuntemustani. Mutta entäs nyt? Olen vanhemmiten oppinut
pitämään härkätaistelua vastenmielisenä eläinrääkkäyksenä, ja jos ei museo kontekstualisoisi
ja problematisoisi härkätaisteluaiheista näyttelyään jollain aivan erityisellä
tavalla, pitäisin näyttelyä varmaan jo lähtökohtaisesti moraalisesti
arveluttavana vastenmielisen kulttuuriperinnön glorifiomisena. En varmaankaan
pitäisi sen tietoista tekemättä jättämistä sensuurina, vaikka olisin kuullut,
että joku intendentti ensin esitti tällaisen ja idean, joka sitten torpattiin
muun johdon taholta. Toki on tunnustettava, että en silti ole ihan varma
asenteestani.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-poJE_m6dSSI/WurefjtaXkI/AAAAAAAAQnM/srbXaUrXzGIiPi3SuiYSBH35izLfeyTvACLcBGAs/s1600/Manuel_Benitez-_El_Cordobes-Manuel_Diaz-_El_Cordobes-Corridas_toros-Toros-Paternidad-Famosos_199490742_30537323_854x480.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="854" height="223" src="https://1.bp.blogspot.com/-poJE_m6dSSI/WurefjtaXkI/AAAAAAAAQnM/srbXaUrXzGIiPi3SuiYSBH35izLfeyTvACLcBGAs/s400/Manuel_Benitez-_El_Cordobes-Manuel_Diaz-_El_Cordobes-Corridas_toros-Toros-Paternidad-Famosos_199490742_30537323_854x480.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/El_Cordob%C3%A9s">El Cordobés</a>. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sensuurista puhumisen sijaan
Kiasmassa olisikin ehkä kannattanut miettiä enemmän ihmisiksi olemista ja keskustelun
avaamista hieman toisin kuin mitä nyt tapahtui. Kiasman johto vetosi aluksi
siihen, että Hiltusen teos oli ”ymmärretty väärin”. Näin siis aikana, jolloin
taideyleisölle on käytännöllisesti katsoen opetettu, että modernismin
kaanoneista on luovuttu ja että kaikkien tulkinnat ovat arvokkaita, aitoja ja
tosia. Eikö siis oman kulttuurin puolesta loukkaantuminen voi yhtä lailla olla
aito ja tosi tulkinta? Määrittelyvaltaa käyttävä ja taidetta legitimoiva taho
siis vielä korosti oikeassa olemistaan tuodessaan esiin implisiittisesti sellaisen
vaihtoehdon, että juuri heillä on asiantuntijaorganisaationa hallussaan tieto
teoksen ”oikein ymmärtämisestä”.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i>Moraalikritiikki vs.
moralismi</i></span></span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i> </i></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Nykytaide
on usein yhteiskunnallista, ja moraaliset ongelmat ovatkin nousseet taiteen
keskiöön. On esimerkiksi paljon taidetta, joka on sekä tekniikoiltaan – muun
muassa kierrätysmateriaalin tietoinen ja suorastaan ohjelmallinen käyttö – että
tematiikaltaan ekologista ja kulutuskriittistä. Kulutuskäytökseltään
horjuvankin vastaanottajan on helppo samastua tähän tematiikkaan. Tällainen
taide tarjoaa ikään kuin jonkinlaisen moraalisen ideaalin, johon on turvallista
pyrkiä ja jota on helppo sympatisoida – ainakin teoriassa, jos ei sitten ihan
jokapäiväisessä arkisissa valinnoissaan.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">On
kuitenkin sellaisia moraalin alueita, jotka ovat todella ongelmallisia. Uskonto
on ilmeisin esimerkki. Pyhiä tunteita on edelleenkin helppo loukata. Harro
Koskisen <i>Sikamessias</i> koki toisen
närkästymistä tuottaneen tulemisensa Kouvolan taidemuseo Poikilossa syksyllä
2017, kun 26 yksityishenkilöä lähestyi kirjeitse Kouvolan kaupunkia ja vaati –
turhaan – teosta poistettavaksi museosta. Yhdeksän kansanedustajaa jätti
asiasta myös eduskunnalle kirjallisen kyselyn kansanedustaja <b>Mika Niikon</b> (ps.) johdolla. Toinen
tuore tapaus on <b>Pauliina Turakka
Purhosen</b> ”toisenlainen jouluseimi” Loviisan kirkossa vuodenvaihteessa
2017–18, tekstiiliveistoryhmä jossa oli myös sika – jättimäinen emakko – sekä vastasynnyttänyt nainen pitämässä sylissään napanuorasta
kiinni olevaa lastaan rinnat maitoa vuotaen ja verta haaroissaan. Syntynyt
keskustelu herätti loukkaantuneimmissa jopa tappouhkauksia.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-sNuEAEc_wWk/WurfTxSZtqI/AAAAAAAAQnU/jQbbQZ92fOo3XlAVNAg3XzinF7HoduwKgCLcBGAs/s1600/f85a70e34186470d9abf622a711c1404.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="877" data-original-width="658" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-sNuEAEc_wWk/WurfTxSZtqI/AAAAAAAAQnU/jQbbQZ92fOo3XlAVNAg3XzinF7HoduwKgCLcBGAs/s400/f85a70e34186470d9abf622a711c1404.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauliina_Turakka_Purhonen">Pauliina Turakka Purhosen</a> (s. 1971) toisenlainen seimi Loviisassa.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Uskonnollinen
problematiikka taiteessa ei siis ole 50 vuodessa juurikaan muuttunut. Mutta
maailma ympärillämme on muuttunut, ja tietoisuutemme monista muutoksista on
kasvanut. Esimerkiksi keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ja seksuaalisen
häirinnän yleisyydestä on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Kansainvälinen
#metoo-kampanja on muuttanut keskusteluiden suuntaa varmaankin pysyvästi. Aivan
vastaavasti uskon, että keskustelu alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen
oikeuksista on vasta kunnolla alkamassa. Tämä keskustelu tulee epäilemättä
jättämään peruuttamattoman jälkensä myös taide-elämään. Esimerkiksi aiemmin
varsin näkymättömiksi jääneet – tai pikemminkin kliseisesti ja vääristellysti
näkyväksi tehdyt – saamelaiset eivät enää tyydy asemaansa taloudellisen ja
kulttuurisen, pelkkään eksotismiin pohjautuvan riiston kohteena. Viattoman
”Lapin lumon” tai ”Lapin hulluuden” aika on ohi.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kaikki
tämä on saanut minut muistelemaan opiskeluaikojani. Muistan kuinka estetiikan
opettajani <b>Yrjö Sepänmaa</b> luetteli eräällä luennolla erilaisia mahdollisia
kritiikin lajeja. Yksi näistä oli ’moraalikritiikki’. Tätä sanaa en ole vuosiin
edes kuullut, mutta nykyään olen aidosti kiinnostunut moraalikritiikin
mahdollisuuksista ja olen päättänyt opiskella asiaa tarkemmin uudestaan. Oppi-isätkään
eivät ole täysin kelvottomia: on mainittu muun muassa ateisti <b>D.H. Lawrence</b> ja kristitty <b>T.S. Eliot</b>. Ehkä hieman vitsinä päätin
keksiä uuden kritiikin lajin: ’kontekstualisoiva moraalikritiikki’. Kuluneen
viikon jälkeen tutkimukseni ovat vielä aika tavalla kesken, joten tarjoan vain
yhden esioletuksen. Teosta voidaan lähestyä useasta tulokulmasta, joista yksi
on moraalinen. Kaikkea taidetta voidaan tarkastella sen moraalisiksi
tulkittavien arvojen kannalta – oli sitten vaikka kyse ”vain” kauneusarvojen
korostamisesta yhtenä elämän tärkeimmistä sisällöistä. Moralismin sijaan teos
asetetaan siis sille itselleen luontaiseen moraalisen kontekstiin ja yritetään
arvottaa sen onnistumista sen itselleen asettamista moraalisista lähtökohdista
käsin – ei siis pelkästään kriitikon moraalin kautta. Toki sekin voi luoda oman
metatasonsa käsittelylle. Tällaista arvottamista nimitettiin opiskeluaikoinani
1980-luvulla ’intentioharhaksi’, mutta ei kai siitä enää tarvitse piitata.
Kyllä intentiot ovat todellisuudessa aika kiinnostava asia – ainakin moraalin
kannalta.</span></span><b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i> </i></span></span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i>Moraalinen kontekstualisointi?</i></span></span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i> </i></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Olen
useammassakin yhteydessä todennut, että kriitikkona minua kiinnostaa
arvottamista paljon enemmän ”mielekäs kontekstualisointi”. Tällä olen tarkoittanut
lähinnä sitä, että kirjoittaessani yritän asettaa teoksen sen tematiikkaan
liittyviin – tai mielekkäästi liitettävissä oleviin – laajempiin
yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja miettiä sen laatua myös sitä kautta. Koen siis
kuitenkin, että kritiikissä <i>arvoarvostelmalla</i>
on modernismin jälkeenkin edelleen oma merkityksensä mutta että arvoja on
kyettävä löytämään muiltakin alueilta kuin teoksen formaalisista
ominaisuuksista. Iso osa nykytaiteesta on monin tavoin yhteiskunnallisesti
orientoitunutta, mutta usein on valitettavasti kyse hyvää tarkoittava mutta
tehottomasta, ehkäpä jopa uusformalistiseksi luokiteltavasta eleenomaisesta
kantaaottavuudesta. Tehdään sitä, mitä on tapana tehdä, jotta se näyttäisi
korrektilta ja edistykselliseltä. Näin syntyy muun muassa yhteisötaiteellisia
projekteja, joissa sitoutuminen saattaa jäädä varsin vaatimattomaksi. Tämä on
tuottanut uudenlaista piiloformalismia myös kritiikkiin. Tämä on lisäksi palauttanut
intentionaalisen harhan mahdollisuuden. On helppo sanoa, että joku teos on hyvä
(siis myös moraalisessa mielessä), jos sen ympärille rakennettu retoriikka –
jota enenevässä määrin tehdään – näyttäytyy hyvään pyrkivältä. Käytännön
esimerkki: yhteisötaiteellisen teoksen todellisen yhteisöllisyyden onnistumisen
arvioiminen saattaisi vaatia kriitikolta useiden vuosien seurantaa, johon
harvalla kriitikolla on mahdollisuuksia ja jota media ei välttämättä edes
osaisi käsitellä, koska sellaiselle ei ole perinteitä. Tällaistenkin
perinteiden synnyttämistä voisi toki vakavissaan miettiä.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Miten
aloittaa kontekstualisoivan moraalikritiikin kirjoittaminen? Voin kertoa
ainakin omakohtaisen kokemukseni aloittamisen harjoittelusta. Minut useampikin
viime vuosien keskusteluista on ainakin saanut hankkimaan tietoa ja
harrastamaan myös itsekriittistä reflektiota. Tiedonhankinta on tietysti
itsestään selvä vaatimus onnistuneelle kriitikontyölle, mutta usein se tapahtuu
liian helposti oman mukavuusalueen ja totunnaisten osaamisalueiden sisällä.
Yritän seurata keskusteluja estetiikasta, mutta nyt olen esimerkiksi alkanut
hankkia tietoja saamelaisuudesta. Voimakkaimpia lukukokemuksiani pitkään aikaan
on ollut <b>Veli-Pekka Lehtolan</b> kirja <i>Saamelaiskiista</i> (Into 2015), jonka
avulla olen oppinut paljon paremmin kriittisesti erittelemään sitä, kuka ja
millä äänellä ja mistä motiiveista puhuu, kun yritän arvioida edes likiarvoista
totuutta saamelaisia käsittelevissä asioissa. Olen jopa lukenut juridisia
tekstejä ymmärtääkseni alkuperäiskansoille ominaista kollektiivista
tekijänoikeutta tai yritystä sellaiseen – erotuksena eurooppalaiselle luovan
yksilön oikeuksia korostavalle ja yhdysvaltalaiselle bisneksen osuutta
korostavalle juridiikalle. Lapin yliopistossa juridista väitöstutkimusta
valmistelevan <b>Piia Nuorgamin</b> tekstit
ovat tuntuneet jopa kiehtovilta.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">T</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">iedonhankintaa
ja ymmärrystä voi hankkia monin tavoin. Lukeminen on helppo vaihtoehto, mutta kriitikko
voi vaikkapa soittaa saamelaisaktivisti ja taiteilija <b>Marja Helanderille</b> ja
pyytää hänet ravintolaan viinilasilliselle. Ja kuunnella. Näin tein tammikuussa
2018. Satunnaisia otteita:</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">–
Ensimmäisen kerran aloin miettiä appropriaation teemaa jäsennellymmin <i>Ihmepäivillä</i> vuonna puhuessani siellä
Outi Pieskin kanssa vuonna 2014. Olin nähnyt aiemmin Hiltusen <i>Grindin</i> Lontoossa yhteisnäyttelyssä,
johon itsekin osallistuin. Taustalla oli myös yhdysvaltalaisen
alusasuvalmistaja Victoria’s Secretin toistuvasti syntyneet rasismikohut – muun
muassa Amerikan alkuperäiskansojen vaatetuksen välinpitämättömästä käytöstä.
Silloin käsite ’appropriaatio’ tuli minulle tutuksi.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– Ymmärsin
kyllä, että Hiltunen oli ajatellut teosta kritiikkinä muun muassa stereotyyppistä
lapinkuvaston käyttöä kohtaan. Teos oli kuitenkin näiltä epäselvä ja se epäonnistui
tavoitteissaan Se <i>näyttäytyi</i> sellaisena,
”että otinpahan nyt tämän puvun tähän, kun se näytti kivalta”.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– Mietin
sitä, että vaihtaminen olisi eri asia kuin lainaaminen tai varastaminen. Kyllä
tämä liittyy jotenkin siihen, että kulttuurit eivät ole tasa-arvoisia. Ilman
valtaulottuvuutta tätä ei kannata käsitellä. Se on monelta jäänyt tajuamatta.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– Eivät
kaikki saamelaiset ole tietenkään yksimielisiä, mutta jos suurin osa pitää
jotain asiaa loukkaavana, on siihen suhtauduttava vakavasti. En missään
tapauksessa ajattele, että saamelaiskulttuuria eivät muut saisi käsitellä.
Asioita pitää tarkastella tapauskohtaisesti. Esimerkiksi valokuvataiteilija <b>Jorma Puranen</b> on käsitellyt
saamelaistematiikkaa kriittisesti, ja hän on paneutunut asioihin ja tietää mitä
tekee. Mutta eivät hänenkään töistään kaikki saamelaiset ole mitenkään
yksimielisesti pitäneet.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-10k_-8CbQ9s/WurgHD8MrjI/AAAAAAAAQnc/IXHvH_seBoIaPy9TLN_1nBVaqJI1c9I9QCLcBGAs/s1600/Kuvankaappaus%2B2018-5-3%2Bkello%2B13.10.00.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="621" height="225" src="https://4.bp.blogspot.com/-10k_-8CbQ9s/WurgHD8MrjI/AAAAAAAAQnc/IXHvH_seBoIaPy9TLN_1nBVaqJI1c9I9QCLcBGAs/s400/Kuvankaappaus%2B2018-5-3%2Bkello%2B13.10.00.png" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://www.marjahelander.com/bio-2/">Marja Helanderinkin</a> (s. 1965) teoksissa pompitaan saamenpuvussa. Ero on kuitenkin vissi.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– On
olemassa saamelaisille erityisen tärkeitä asioita kuten saamenpuku, <i>gákti</i>. Se on vähän niin kuin kansallinen
muistomerkki, kun ei meillä ole muutakaan, kun kaikki muu on jo viety. Sillä on
selkeä erityisasema, ja olisin erityisen varovainen sitä käsitellessäni – myös
itse saamelaisena taiteilijana. Sitten on tietenkin se uskomusmaailma, jota
kristinusko ei ole tappanut. Senkin kanssa olisin erityisen varovainen.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– Kun Suomi
ei vahvista saamelaisten oikeuksia, niin kaikki tämä vaikeutuu.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">–
Useimmiten näitä asioita kannattaisi tarkastella tapaus kerrallaan, myös
konteksti huomioiden. Taiteilijan vapaus on toki olemassa, ja kuka tahansa voi
tehdä vaikka rasistista kuvastoa uusintavaa taidetta. Eri asia on sitten se,
että missä ja miten sitä näytetään. On täysin kiistatonta, että kun esimerkiksi
Kiasmassa näytetään jotain, on se tavallaan myös legitimoimisprosessia. Eivät
ne Kiasmassa tunnu näkevän asiaa saamelaisten näkökulmasta.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– Sitä
toivoisi, että esimerkiksi tällaisten keskusteluiden avulla viesti menisi perille,
että kun joku taiteilija päättää käyttää teoksessaan saamenpukua, hän ainakin joutuu
nyt miettimään enemmän. Totta kai taiteilija on vapaa, mutta hänen
tekemisillään voi olla vaikutuksia, joita hän ei ole itse edes ymmärtänyt.
Tätäkin voisi miettiä. Ei sillä ole mitään tekemistä sensuurin kanssa, että
miettii vakavissaan asioiden moraalisia ulottuvuuksia.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">–
Suhteessa saamelaisiin kolonialistinen taidekäsitys jyllää edelleenkin
Suomessa. Voisihan siitä päästää eroon ilman määräyksiä ja toimikuntiakin, ihan
vain yleisen valistuksen tasolla.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– Saamelaisilla
ei keskenään ole määrittelyvaltaongelmia. Ne tulevat ulkopuolelta.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">– Valta
tässä on olennaista. Yksinkertaistaen: Ylöspäin saa pilkata, alaspäin ei. Jos
meillä olisi oma valtio tai edes kunnollinen itsemääräämisoikeus, lainaaminen
ei olisi samalla tavalla uhka omalle kulttuurillemme. Nyt on sellainen tilanne,
että arvokkaat symbolimme laimenevat koko ajan turismibisneksen myötä, kun
vaikka kiinalaisille myydään feikkigákteja. Symbolimme menettävät koko ajan
arvoaan, jota meidän on pakko puolustaa. Ei meillä ole muuta vaihtoehtoa.
Tasa-arvoisessa tilanteessa voi naureskella naapurille niin kuin vaikka
virolaiset ja suomalaiset tekevät keskenään. Silloin me voimme helpommin naureskella
itsellemmekin. On yhteisön oma asia, miten se murtaa rajojaan.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i>Tarvitaanko Suomessakin
dekolonisaatiota?</i></span></span></b></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i> </i></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ongelmalliseksi
appropriaation tekeekin mielestäni erityisesti toisilta kulttuureilta
lainaaminen. Silläkin on perinteensä. Luultavasti ilmiö koskee kaikkia
kulttuureita kaikkina aikoina. Ongelmalliseksi se on laajamittaisesti koettu kuitenkin
vasta 1960-luvulta saakka – Aasian ja Afrikan dekolonisaatioprosessin myötä.
Minut tähän herätti 1980-luvun antropologian opiskelijana afrokaribialaisen
psykiatrin ja filosofin <b>Franz Fanonin</b>
kirja <i>Sorron yöstä</i> (1961, suom.
1970). Fanonin kirja sai minut ajattelemaan eksotiikkaa kriittisesti. Toinen tuolloin
elämääni muuttanut kirja oli palestiinalaisyhdysvaltalaisen
kirjallisuusteoreetikon <b>Edward Saidin</b>
<i>Orientalismi</i> (1978, suom. 2011).</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Fanonin
ja Saidin innoittamana ryhdyin miettimään eksotisoiduista kulttuureista
kirjoitettua kirjallisuutta ja niiden innoittamaa kuvataidetta uusin silmin ja
aloin nähdä alistavia rakenteita myös näennäisen myönteisinä esitetyissä
asioissa.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Aiemmin
olin tottunut täysin kritiikittömästi siihen, että esimerkiksi <b>Pablo Picassoa</b> piti ihailla hänen
kiinnostuksestaan ns. primitiivistä taidetta kohtaan. Taidehistoriaa on
leimannut modernismin alusta alkaen voiman hakeminen jostain muualta tai kaukaa.
Ranskalaiset akateemiset maalarit tarvitsivat primitivismin lisäksi oman
kansanomaisen naivistinsa, tullimies <b>Henri
Rousseaun</b>, ja venäläiset avantgardistit vastaavasti oman georgialaisen kansanomaisen
kylttimaalarinsa <b>Niko Pirosmanin</b>. Tämä
peruskuvio jatkuu edelleenkin, mistä hyviä esimerkkejä ovat ITE-taiteen nousu
sekä katutaiteen ja graffitin hivuttautuminen kohti taiteen keskiötä. Aina kun
taide puutuu akateemisuuteensa, voimaa haetaan alkukantaisemmiksi koetuilta
tahoilta. Mitä muuta on esimerkiksi alempien sosiaaliryhmien mustasta
kulttuurista noussut hip hop -kulttuuri? Suomalaisen graffitinkin voi hyvällä
syyllä katsoa olevan pelkkää appropriaatiota, ja sitä on metatasolla myös
prosessi, jossa museot ja galleriat ottavat sitä omakseen – ottavat siis
omakseen kadun kulttuuria.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Voimme mennä
vieläkin kauemmas, kansallisromantiikan syntyyn, jota myöhemmin on jo totuttu
analysoimaan kriittisillä käsitteillä kuten ”perinteen keksiminen” (<b>Eric Hobsbawm</b> & <b>Terrence Ranger</b>) tai ”kuvitellut
yhteisöt” (<b>Benedict Anderson</b>). Jos
hieman kärjistää, perustuu käsitys suomalaisesta perinteestä ja sen varaan
rakennetusta nationalismista appropriaatiolle. Kaikkiin eri taiteenlajeihin
vaikuttanut kansanrunous kerättiin pääosin Vienan Karjalasta, joka ei ole koskaan
ollut osa Suomea.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kaikkeen
tähän mietintään olisi ollut kotoisasta Suomestakin tarjolla materiaalia. En
vain jostain syystä koskaan tajunnut sitä. Vietin 20 vuotta taidemaailman
keskiössä ennen kuin ryhdyin miettimään opiskeluaikojeni itsetyytyväisyyttä
tuottavaa edistyksellisyyttäni suhteessa oman maani ja kansani kolonialistiseen
asenteeseen. Vasta kuusikymppisenä olen tajunnut, että juuri näitä termejä on
perusteltua käyttää. Isänmaani jatkaa edelleenkin Saamenmaan kolonisointia,
eikä eduskunta ole esimerkiksi vieläkään pitkän vatvomisen jälkeen suostunut
ratifioimaan alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää ILO 169 -sopimusta. Itse
asiassa iso osa saamelaisista kokee, että asiat ovat menneet vain huonompaan
suuntaan.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Totesin alussa keskusteluyhteyden
ilmeisen puuttumisen. Somessa keskustelu menee lähinnä vittuiluksi ja vihapuheeksi,
jota leimaa mielensäpahoittamiskortin molemminpuolinen käyttö. Saamelaiset
koetaan yliherkiksi mielensäpahoittajiksi, ja vastaavasti naureskellaan valtakulttuuriin
kuuluvalle lihavalle valkoiselle heteromiehelle, jos hänellä ei ole muuta
nillitettävää kuin pahastuminen nostalgisen inkkaripäähineensä puolesta.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Käymieni ajatteluprosessien myötä
haluan korostaa kahta asiaa. Ensimmäinen on tiedon lisääminen ja toinen on
kriittinen itsereflektio. Molemmat liittyvät henkilökohtaisiin valintoihin, ja siksi
otankin esimerkit omasta elämästäni.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Minulle Lappi ei ole koskaan
merkinnyt juurikaan mitään. Olen pari kertaa väliaikaisesti joutunut ns. Lapin
lumoihin. Saamelaiskulttuurista tiedän vähemmän kuin vaikkapa jamaikalaisista
ja rastoista – jouduttuani reggaen lumoihin 1980-luvun alussa.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kun asia tulee ajankohtaiseksi, on
tiedon puute helppo korjata. <i>Grindista</i>
noussut kohu sai minut ottamaan selvää esimerkiksi saamenpuvun symbolisesta
merkityksestä. Kuulun siihen 1970-luvun rocksukupolveen, jolle tanhuaminen ja
kansallispuvut olivat ilmeinen pilkan kohde – saamenpukuhan menee luontevasti samaan
lokeroon. Jo lyhyen opiskelun jälkeen tiedän paljon enemmän ja suhtaudun asiaan
toisin.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Nykyään minun ei ole vaikeaa nähdä
feikkisaamenpukua samanlaisena ilmiönä kuin 1800-luvun yhdysvaltalainen <i>minstrel show</i>, jossa valkoihoiset
esiintyjät värjäsivät kasvonsa mustiksi ja huulensa punaisiksi ja esittivät
karrikoiden mustaa kulttuuria. Vaikka viihdemuoto katosikin, ovat sen stereotypiat
– kouluttamattomat, hyväntuuliset ja musikaaliset mustat – osin vieläkin elossa.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tiedon lisäksi taiteen tuottamat ajatukset
ovat muutosprosessissa avainasemassa. Lappiin ja saamelaisiin liittyen olen
saanut apua esimerkiksi Helanderilta ja Pieskiltä sekä <b>Sanna Korteniemeltä</b> ja taiteilijaryhmä Suohpanterrorilta. Tätä
kautta olen myös päässyt keskusteluihin, joissa loukkaantuminenkin on
monisyisempää. Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja sekä saamelaiskäräjien
jäsen <b>Anu Avaskari </b>(kok.) lausui itsenäisyyspäivän
puheessaan vuonna 2016: ”Nyt viime vuosina saamelaisasioiden käsittelyssä on
hankaluuksia ja radikalisoituminen on lisääntynyt ja paheksun
henkilökohtaisesti taiteen nimissä esiintyvää nimettömänä, kasvottomana esiintyvää
suopunkiterroristiryhmää joka käyttää terroristinimikettä ja tunnusmerkkejä.
Levittää väkivaltaisia aseellisia kuvia erityisesti sosiaalisessa mediassa.
Toiminta on lähinnä mautonta ja lisää turvattomuutta aikana jolloin
suvaitsevaisuutta odotetaan kaikilta. Muutoinkin monenlainen vihapuhe on
lisääntymään päin.” Kai minun häntäkin pitäisi yrittää ymmärtää?</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Näiltä osin uskallan siis jopa
kaiken nähneenä kriitikkona sanoa, että taide voi muuttaa maailmaa – muuttaessaan
yksilön asenteita. Jo pelkästään hankittu tieto on muuttanut asenteitani, mutta
taide on tuonut siihen elämyksellisen lisänsä, voimakkaiden tunnekokemusten
tuottamaa mieltä, jota ei ole ihan helppo edes analysoida. Vastaavasti mustan
musiikin harrastukseni on koostunut runsaasta lukemisesta mutta myös ahdistavista
kokemuksista, joita esimerkiksi <b>Billie
Hollidayn</b> lynkkausaiheinen <i>Strange
Fruit</i> (1939) pystyy edelleenkin tuottamaan.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ei itsereflektiokaan ole vaikeaa. Sulkapäähineistä
nousseet kohut tuottavat toki lapsuutensa inkkarileikeissä viettäneelle
miehelle hämmennystä. Ei sitäkään kannattaisi ehkä pilkata, koska heräävä tunne
on aito. Joudun kysymään itseltäni: Olenko elänyt elämäni väärässä
tietoisuudessa? Minulle esimerkiksi <b>Ernest
Thompson Setonin</b> intiaanioppeja propagoinut <i>Kaksi partiopoikaa</i> (1903, suom. 1917) on ollut miltei pyhä kirja –
jopa suvussa: perin sen isältäni ja luin sen myöhemmin ääneen pojalleni.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-BFbvW0jhX9o/WurhFfiTawI/AAAAAAAAQno/OkTB4suKZaovFye-ag1M4oJhlpK7aSvVACLcBGAs/s1600/1224_IMG_8036_3235.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1101" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-BFbvW0jhX9o/WurhFfiTawI/AAAAAAAAQno/OkTB4suKZaovFye-ag1M4oJhlpK7aSvVACLcBGAs/s400/1224_IMG_8036_3235.jpg" width="275" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernest_Thompson_Seton">Ernest Thompson Setonin</a> (1860–1946) <i>Kaksi partiopoikaa</i> lienee lapsuuteni rakkain kirja.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Minut <b>Sanna Ukkolan</b> taannoisen naurettavan inkkaripäähineessä tapahtuneen
tv-esiintymisen tuottama reaktio herätti puolustusasemiin linnoittautumisen
sijaan tutkailemaan asiaa. Vietin päivän netissä surffaillen ja Setonia
tutkiskellen. Lopulta jopa soitin 1980-luvun antropologian opiskelutoverilleni,
intiaanikulttuureihin perehtyneelle <b>Simo
Hankaniemelle</b> saadakseni hänen mielipiteensä. Muistin samalla myös
ihaillen, mitä Simo tuolloin teki: hän kirjoitti vuosina 1981–85 <i>Hopeanuoli</i>-sarjakuvalehteen (1976–85)
etnografisesti kestäviä tietoiskuja intiaanikulttuureista.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-PpJTMtRVaPU/Wurh0cRFVpI/AAAAAAAAQnw/dpwRwORW9HkRytgxXizwkiWopbHBAnedwCLcBGAs/s1600/100459_1_p.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="425" data-original-width="280" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-PpJTMtRVaPU/Wurh0cRFVpI/AAAAAAAAQnw/dpwRwORW9HkRytgxXizwkiWopbHBAnedwCLcBGAs/s400/100459_1_p.jpg" width="262" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tämän prosessin myötä olen tajunnut
eläneeni käytännöllisesti katsoen koko elämäni appropriaation vallassa: lapsena
se oli täynnä intiaaneja, nuorena – ja edelleenkin – mustaa musiikkia: bluesia,
soulia ja jazzia. Käytin jopa vuosia reggaeta kuunnellessani rastaväreihin
tehtyä villapaitaa. Joudun siis kysymään itseltäni: Millä tavoin rastavärien
käyttö poikkeaisi saamenpuvun käytöstä? Kyseessähän on vastaava
symboliarvoltaan sangen merkittävä asia. Vastaus on varsin yksinkertainen. En
ole koskaan lukenut mistään, että rastafarit suhtautuisivat kielteisesti heidän
symbolistensa leviämiseen ympäri maailmaa. He eivät siis tunnu pitävä sitä
loukkaavana.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Nykyään harrastan
appropriaatioelämää kuvataiteen myötä – ja mietin myös appropriaation
myönteisiä puolia, kuten esimerkiksi maailman kuvakulttuureita tutkivaa ja
käytännössä koko uransa appropriaatiolle rakentanutta taidemaalari <b>Ilkka Väättiä</b>, josta kirjoitin toissa vuoden
alussa: ”Väätin tapauksessa vaaraa varastamissyytteistä tuskin on, koska hänen
suhteensa maailman kuvamateriaaliin on miltei sakraalinen ja sellaisena
väistämättä kunnioittava. Tässä mielessä Väättiä voi tarkastella jopa
poliittisesti. Hän on tietynlainen saarnamies, joka ’uskoo yhdessäoloon ja toisten
kulttuurien tuntemukseen’. Hän haluaa tuoda toivoa maailmaan, hän haluaa
osoittaa tuntemattomampienkin kuvamaailmoiden kiinnostavuuden ja kauneuden.”</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-mMhHjDIDJRo/Wuria7rZmgI/AAAAAAAAQn4/7opYrY71gP8YaAyQTTrcVLQjVO708b9IwCLcBGAs/s1600/Teno.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="295" data-original-width="600" height="196" src="https://2.bp.blogspot.com/-mMhHjDIDJRo/Wuria7rZmgI/AAAAAAAAQn4/7opYrY71gP8YaAyQTTrcVLQjVO708b9IwCLcBGAs/s400/Teno.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://www.ilkkavaatti.fi/">Ilkka Väätti</a> (s. 1955), <i>Teno</i>, 2017. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kaiken tämän pystyy tekemään
appropriaation avulla – kunhan hankkii jatkuvasti tietoa ja kunhan vaikka
tahattomastikin loukatessaan pyrkii selvittämään itsekritiikkiä harjoittaen itselleen
loukkaantumisen todelliset syyt eikä asetu pelkästään puolustusasemiin.
Elämänmittainen tiedonhankinta ja itsereflektio lienevät taitelujuudelle jo määritelmällisiä
ehtoja.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Istuttuani Helanderin kanssa
viinillä aloin jo epäillä Väättiäkin. Kysyin Helanderin mielipiteitä appropriaatiosta
myönteisen inspiraation välineenä. Istuimme <b>Olavi Pajulahden</b> abstraktin maalauksen alla. Tiedän Pajulahden
hakevan inspiraatiota toisinaan vieraista kulttuureista ja pyysin Helanderia
miettimää suhtautumistaan maalaukseen, jos siinä olisi saamelaisen shamaanirummun
kuvioita pelkkinä visuaalisina elementteinä. Hän esitti heti vastakysymyksiä:
”Olisiko se perusteltua? Miten se olisi perusteltua? Miten se liittyisi itse motiiveihin?”
Helanderin mukaan olisi luonnollista, että innostuttuaan taiteilijan olisi myös
syytä ottaa selvää siitä, mistä innostuu. Hän korosti jälleen sitä, että kantaa
voi ottaa varsinaisesti vasta yksittäisiin oikeisiin tapauksiin, kuhunkin
erikseen. Ilman jotain yleistä sovellettavissa olevaa sääntöä. Ja sitähän
kriitikko työkseen tekee: ottaa kantaa juuri niihin yksittäisiin tapauksiin,
joita kulloinkin käsittelee.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Taiteilijalle voi aivan hyvin
asettaa vaatimuksen olla ihmisiksi. Ei se ole sensuuria. Kriitikolle voi
asettaa saman vaatimuksen. Katsojalle voi asettaa saman vaatimuksen. Siinä on
myös pohjaa keskustelulle.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Keskustelussa ei viime kädessä ole
kyse siitä kuka on oikeassa vaan siitä, kuka osaa olla ihmisiksi. Kannattaa myös
muistaa Peppi Pitkätossun maksiimi: ”Jos on tavattoman vahva, pitää olla
tavattoman kiltti.” </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-AUkEK2IEjIc/WurjDRYxYlI/AAAAAAAAQoA/YkVsKy3AYdcOVQDpQOtPJpA_O0S9x52bgCLcBGAs/s1600/X-20120618134027703.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="391" data-original-width="580" height="268" src="https://1.bp.blogspot.com/-AUkEK2IEjIc/WurjDRYxYlI/AAAAAAAAQoA/YkVsKy3AYdcOVQDpQOtPJpA_O0S9x52bgCLcBGAs/s400/X-20120618134027703.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style>
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><b><span>Kirjallisuutta:</span></b></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Anderson, Benedict: <i>Kuvitellut yhteisöt.
Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua</i>. Vastapaino 2007.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span><span></span>– [Avaskari Anu:] <a href="http://jounikitti.fi/suomi/maaoikeudet/avaskarinpuhe.html">’Anu Avaskarin
Itsenäisyyspäivän [sic] juhlapuhe.’</a></span></span></span><a href="http://jounikitti.fi/suomi/maaoikeudet/avaskarinpuhe.html"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Fanon,
Frantz: <i>Sorron yöstä</i>. WSOY 1970.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Haapala, Leevi & Miller, Arja: <a href="htttp://blog.kiasma.fi/blog/kiasma-paikkana-keskustelulle-saamelaisuutta-ja-sananvapautta">’Kiasma paikkana keskustelulle:saamelaisuutta ja sananvapautta’</a>.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Hemingway, Ernest: <i>Kuolema iltapäivällä</i>.
Tammi 1962.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Helander, Marja & Pieski, Outi: ’Saamenpuvun väärinkäyttö koetaan
loukkaavana – Kiasmaa tämä ei näytä liikuttavan’. – <i>Helsingin Sanomat</i> 9.5.2017.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Hobsbawm,
Eric & Ranger, Terence: <i>The Invention
of Tradition</i>. Cambridge University Press 1983.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Kantokorpi, Otso: <a href="http://invalidisaatio.fi/exhibitions/i/">’Kuvakulttuurin merkitysten tihentymiä’</a></span></span></span><a href="http://invalidisaatio.fi/exhibitions/i/"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Kantokorpi, Otso: <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/12/omimisen-oikeus-ja-taiteen-vapaus">’Omimisen oikeus ja taiteen vapaus’.</a> </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Kilpeläinen, Anu: <a href="htttp://perustelut.blogspot.fi">’Symbolivarkauden anatomiaa 4/5’.</a></span></span></span><a href="htttp://perustelut.blogspot.fi"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Koivuranta, Riitta: ’</span><span>Loviisan kirkon alastomuutta ja
eritteitä tihkuva ”toisenlainen jouluseimi” suututti yleisön – ”Yllätti tämä
raivo, lynkkaus on meneillään”, kertoo järjestäjä.’ – <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005509419.html"><i>Helsingin Sanomat</i> 1.1.2018</a>. </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Korteniemi, Sanna: <a href="http://www.sannakorteniemi.com/Kotisivut/Blogi/Merkinn%C3%A4t/2016/5/11_Kenen_taide.html">’Kenen taide? Kulttuurin vallasta ja vallan kulttuurista.</a></span><a href="http://www.sannakorteniemi.com/Kotisivut/Blogi/Merkinn%C3%A4t/2016/5/11_Kenen_taide.html"><b><span></span></b></a></span></span><a href="http://www.sannakorteniemi.com/Kotisivut/Blogi/Merkinn%C3%A4t/2016/5/11_Kenen_taide.html"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Laiti,
Petra: <a href="https://petralaiti.com/2016/11/15/case-kiasma-ei-kuole">’Case Kiasma ei kuole’.</a> </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Lehtola, Veli-Pekka: <i>Saamelaiskiista</i>.
Into 2015.</span><b><span></span></b></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Lindgren, Astrid: <i>Tunnetko Peppi
Pitkätossun? </i>WSOY 1961. </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Nuorgam, Piia: <b>’</b></span><span>Saamelaiskulttuuri matkailun tuotteiden ja palveluiden
sisältönä.’ – Lohiniva-Kerkelä, Mirva (toim.): <i>Matkailuoikeus</i>. Lapland University Press 2012.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Nuorgam, Piia: ’</span><span>Saamelaiskäsityön (duodjin)
oikeudellinen suoja osana saamelaiskulttuuria.’ – Kokko, Kai<b> </b>T. (toim.): <i>Kysymyksiä saamelaisten oikeusasemasta</i>. Lapin yliopiston
oikeustieteiden tiedekunta 2010.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Nuorgam, Piia: ’</span><span>Wider Use of Traditional Sámi Dress
in Finland: Discrimination against the Sámi?’ – Xanthaki, Alexandra & al.
(toim.): <i>Indigenous Peoples’ Cultural
Heritage</i>. Brill 2017.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Penttinen, Anne: ’</span><span>Taiteilija Harro Koskinen
Sikamessias-kohusta: ”Vain vähäjärkinen luulee, että Jumalaa edes voisi
pilkata”.’ – <a href="https://www.blogger.com/.%20https://kouvolansanomat.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/d07f2e50-18ac-4b58-aa2f-642dc26509ac"><i>Kouvolan Sanomat </i>13.10.2017.</a>
</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Roos,
Jonni: <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/30/kun-kiasma-kompastui-saamenpukuun">’Kun Kiasma kompastui saamenpukuun’.</a></span></span></span><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/30/kun-kiasma-kompastui-saamenpukuun"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Said,
Edward: <i>Orientalismi</i>. Gaudeamus 2011.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Saijets, Maria: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7520698">’Uskomuksia alkuperäiskansojen ILO 169 -sopimuksesta.’</a></span></span></span><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7520698"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Seton,
Ernest Thompson: <i>Kaksi partiopoikaa.
Kertomus kahdesta pojasta jotka elivät kuin intiaanit ja mitä he oppivat</i>.
WSOY 1917. [Uudistettu suom., 5. p. WSOY 1966.]</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>– Torvinen,
Pekka, Hakkarainen, Kaisa & Pakkanen, Mikko: ’</span><span>Koko some kuohuu, sillä Pressiklubin juontaja Sanna
Ukkolalle ehdotettiin erikeeperiä päähän, tämä kanteli ehdottajan pomolle ja
myrsky oli valmis – tästä on kyse’. <a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005402721.html"><i>Helsingin
Sanomat</i> 10.10.2017.</a></span></span></span><a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000005402721.html"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Werner, Craig: <i><span> </span>A Change Is Gonna Come. Music, Race and the
Soul of America</i>. University of Michigan Press 1998. [Rev. ed. University of
Michigan Press 2008.]</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>–
Väätti, Ilkka: <i>Mundus. Matka maailman
keskipisteeseen</i>. Lapin yliopistokustannus 2012. [Väitösk.]</span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"> </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span>Unknownnoreply@blogger.com32tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-34101881690240069622018-04-23T08:16:00.002+02:002018-04-23T09:02:38.108+02:00Julkaistua 858 & Virossa 192: 1.264.318<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viime viikon virolaisessa <i><a href="http://sirp.ee/">Sirp</a></i>-lehdessä ilmestyi juttuni <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Leonhard_Lapin">Leo Lapinista</a> (s. 1947). Istuimme parin viikon välein kaksi kertaa hänen kotonaan Tallinnassa, joimme viiniä ja söimme kalaa ja puhuimme hänen urastaan ja virolaisesta taide-elämästä. Näin pitkää lehtijuttua – yhdeksän liuskaa – en ole tainnut koskaan aiemmin kirjoittaa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red; font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: large;">1.264.318</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen
ollut jo kaksikymmentä vuotta <b>Leo
Lapinin</b> ystävä, ja olemme keskustelleet näinä vuosina kaikesta maan ja
taivaan välillä. Taiteesta varmaankin eniten, mutta myös monista muista
asioista. Hän on hedonisti, niin kuin
kai minäkin, mutta esimerkiksi ruoasta emme ole juurikaan keskustelleet. Kerran
muistan, että vertailimme lammaskokemuksiamme, ja olenkin jo vuosia odottanut
Lapinin minulle lupaamaa saarenmaalaista lampaanpaistia. Hän kehuskeli olevan
Tallinnan paras lampaan paistaja.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maaliskuussa
2018 söimme kuitenkin hänen kotonaan valkoviinin kanssa kalaa: Lapin oli käynyt
kalatorilla ja ostanut ankeriasta, nahkiaisia ja siian mätiä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En
halunnut käydä Lapinin kanssa hänen uraansa läpi – varsinkin koska olin
tekemässä haastattelua virolaiseen lehteen, jonka lukijoista varmaankin miltei
kaikki tuntevat Lapinin uran tai ainakin siitä syntyneen ja jo kanonisoidun
perustarinan pääpiirteissään.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minua
kiinnosti enemmän saada tietoa joistain tietyistä hänen tuotannossaan
ristiriitaiseksi kokemistani ulottuvuuksista ja siitä, miten hän itse asemoi
itseään eri taiteenlajien välillä ja suhteessa kulloisenkin ajan virolaiseen
taide-elämään trendeineen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapin
oli hieman väsynyt kaikesta saamastaan huomiosta, jota Kumun mittava
retrospektiivi oli tuottanut, ja keskustelumme polveili levottomasti aiheesta
toiseen. Minäkin olin istunut edellisenä iltana Wiiraltissa muiden
taiteilijaystävieni kanssa enkä tuntenut itseäni lainkaan ammattimaiseksi
taidejournalistiksi – saati sitten taidehistorioitsijaksi tai -teoreetikoksi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen
aina miettinyt sitä, miksi Lapin valmistui Kunstiinstituutista arkkitehdiksi
eikä kuvataiteilijaksi. Olen aina myös miettinyt sitä, onko hänen
kehittymisestään rakennettu tai rakentunut looginen ja lineaarinen tarina –
Eesti Kunstnikkude Rühm sekä <b>Pavel
Kondratjevin</b> (1902–1985) kautta <b>Kazimir
Malevitš</b> (1879–1935) ja <b>Pavel
Filonov</b> (1883–1941) – liiankin looginen ja yksinkertaistava.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-EMso0Sg_uNE/Wt1xj73KNFI/AAAAAAAAQlw/DgLWL8BI6B86NEWjPnGgKrOI1ByuUEdxQCLcBGAs/s1600/2362.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="441" data-original-width="400" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-EMso0Sg_uNE/Wt1xj73KNFI/AAAAAAAAQlw/DgLWL8BI6B86NEWjPnGgKrOI1ByuUEdxQCLcBGAs/s400/2362.jpg" width="362" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: x-small;"><a href="https://et.wikipedia.org/wiki/Richard_Kaljo">Richard Kaljo</a> (1914–1978) ja varsinkin hänen monet kirjankuvituksensa olivat nuoren Lapinin innoittajia.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuvataiteista
hän oli kiinnostunut jo nuorena. Hän teki ensimmäiset linoleikkauksensa
13–14-vuotiaana. Yksi esikuvista tuolloin oli – ehkä nykyään tarkastellen
yllättäen – <b>Richard Kaljo</b>
(1914–1978), jonka kuvitusta hän näki varsinkin kirjoissa. ”Pidän hänestä
edelleenkin. Muistan miten ihastuin erääseen hänen Tarton Kivisillasta
tekemäänsä puupiirrokseen, jossa oli kuvattuna myös mies ja nainen veneessään.
Minä luin sen rakkaustarinana ja ihastelin oikeastaan lähinnä sitä, miten
taiteella voi erilaisilla finesseillä tehdä ja kertoa miltei mitä tahansa –
vaikka aihe olisi näennäisesti jotain muuta.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Muistan
kuinka Lapin vuosia sitten kertoi minulle, että hän valitsi arkkitehtuurin
kuvataiteen sijaan, koska kuvataide oli niin voimakkaasti sidottu
sosialistiseen realismiin, mihin hän ei tuntenut mitään kiinnostusta. Saattoi
valinnalle olla käytännöllisempiäkin syitä. ”Kun tulin Tallinnaan vuonna 1965
opiskelemaan valitsin arkkitehtuurin veljeni neuvosta. Hänestä oli järkevämpää
hankkia kunnollinen ammatti ja sitten vaikka harrastaa taidetta. Siihen olisi
aina mahdollisuus.” Kysyin myös muista mahdollisista tarjolla olleista
ammateista. ”Olisihan niitä vaihtoehtoja ollut tarjolla. Olisin voinut jäädä
trakrotistiksi Räpinaan ja kuolla viinaan 40-vuotiaana. Tai sitten hukkua
Peipsijärveen.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varsinaisen
intohimonsa Lapin jäljittää räätäli-isäänsä ja ompelijaäitiinsä. Eikä liene
vaikea sovittaa tätä taustaa arkkitehdin ammattiinkaan. ”Isäni ei ollut niin
hyvä räätäli kuin hänen isänsä, joka ei ottanut ihmisistä edes mittoja ennen
kuin ryhtyi töihin. Hän osasi tehdä mittoja silmämääräisesti ja korjailla vasta
sitten, kun alettiin sovittaa. Oleellista on varmaankin kyky ja tapa ajatella
tilassa. Itsekin osallistuin työhön apulaisena jonkin verran, koska se
kiinnosti minua. Olen keskustellut tästä asiasta myös suomalaisen
arkkitehtikollegani ja ystäväni, Heikkinen–Komonen -arkkitehtitoimiston <b>Mikko Heikkisen</b> kanssa. Hänkin on
räätälin poika ja tunnistaa samanlaisen perhetaustasta ponnistavan ajattelun
kehittymisen.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-PAgnVLIc5v0/Wt1yYeQnY7I/AAAAAAAAQl4/LHCs0_I8XBwjLtLPpBZxxFIBZGjEE53FQCLcBGAs/s1600/Vallikraavi_tnav_ALEKSANDER_PILAR_be.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="334" data-original-width="450" height="296" src="https://3.bp.blogspot.com/-PAgnVLIc5v0/Wt1yYeQnY7I/AAAAAAAAQl4/LHCs0_I8XBwjLtLPpBZxxFIBZGjEE53FQCLcBGAs/s400/Vallikraavi_tnav_ALEKSANDER_PILAR_be.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://et.wikipedia.org/wiki/Aleksander_Pilar">Aleksander Pilar</a> (1912–1989) opetti Lapinille akvarellitekniikkaa. Vallikraavin katu, 1947.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Arkkitehtiopintojensa
rinnalla Lapin kehitti itseään koko ajan myös kuvataiteilijana. ”Veljeni
esitteli minut naapurissa asuvalle </span><b style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aleksander
Pilarille </b><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">(1912–1989). Hän oli siihen aikaan varmaan Viron paras
akvarellisti. Hän maalasi maisemia, asetelmia ja muotokuvia. Olin Pilarin
opissa kolmisen kuukautta. Yhtä tärkeää oli myös tutustua hänen kirjastoonsa.
Hänen veljensä asui Saksassa, ja veljensä kautta hän oli hankkinut hyvän
kirjaston eurooppalaista taidetta käsittelevää kirjallisuutta. Voisi melkein
sanoa, että siitä kirjastosta minun modernistikarriäärini alkoi.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En
muista koskaan nähneeni yhtään Lapinin akvarellia, mutta hän kertoi
maalanneensa niitä 1960-luvun puolivälissä satoja. ”Yksi taisi olla
näyttelyssäkin – kaupunkinäkymä Tallinnan vanhasta kaupungista. Mutta tuolloin
minä annoin kaikki akvarellini lahjoiksi tyttöystävilleni ja muille tytöille.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-VoRDdjPNkdY/Wt15iA9YRGI/AAAAAAAAQmw/kOhIZLVu8h4uO4PeCLpCoCUOjjAJ9CWHwCLcBGAs/s1600/Kuvankaappaus%2B2018-4-23%2Bkello%2B9.12.37.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="458" data-original-width="321" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-VoRDdjPNkdY/Wt15iA9YRGI/AAAAAAAAQmw/kOhIZLVu8h4uO4PeCLpCoCUOjjAJ9CWHwCLcBGAs/s400/Kuvankaappaus%2B2018-4-23%2Bkello%2B9.12.37.png" width="280" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: x-small;"><a href="https://et.wikipedia.org/wiki/Jaan_Vahtra">Jaan Vahtran</a> (1882–1947) kansi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes_Vares">Johannes Barbarukse</a>n (1890–1946) runokokoelmaan <i>Geomeetriline inimene</i> (1924). Minullakin on se kokoelmassani – vuosien etsinnän jälkeen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kirjoilla
tuntuu olevan Lapinille aivan erityinen merkitys. Niiden kautta hän tutustui
Eesti Kunstnikkude Rühmaankin. ”Minä etsin tuolloin antikvariaateista kirjoja
ja sain hyllyyni esimerkiksi kaikki <b>Johannes
Barbaruksen</b> (1890–1946) kirjat – kuten <b>Jaan
Vahtran</b> (1882–1947) vallankumouksellisesti kuvittama <i>Geomeetriline inimene</i> (1924), <b>Märt
Laarmanin</b> (1896–1979) toimittama <i>Uue
kunsti raamat</i> (1928) ja sellainenkin erikoisuus kuin venäläisen futuristin <b>Nikolai Kulbinin</b> (1868–1917) varhain <b>Albert Kivikasin</b> (1898–1978) viroksi
kääntämä <i>Kubism</i> (1920) – kaikki
nykyään antikvaarisia harvinaisuuksia.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kirjojen
jälkeen Lapinin tutustui myös itse taiteilijoihin. ”Tutustuin <b>Arnold Akberg</b>iin (1994–1984) ja <b>Juhan Raudseppiin</b> (1896–1984). <b>Juhan Viiding</b> (1948–1995) vei minut
myös Laarmanin luokse. Hän oli aika erakoitunut ja katkera miehitysajasta, eikä
halunnut yleensä paljoakaan puhua.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Valmistuttuaan
arkkitehdiksi Lapin joutui Riikaan neuvostoarmeijaan. Siellä hän imi itseensä
sikäläistä jugend- ja art deco -arkkitehtuuria. ”Kävin läpi kaikki Riikan
jugendtalot. Silloin neuvostoaikana rappukäytäviinkin pääsi yleensä sisään.
Mutta lopulta kyllästyin. Ei minulla oikeastaan ollut arkkitehdin
identiteettiä. Paitsi että ehkä funkis oli lopulta minun identiteettini.”
Arkkitehtuurin ja kuvataiteiden suhteessa Lapinin mielestä tärkeää on varmaan
matematiikka. ”Arkkitehtuuri perustuu pitkälti matematiikkaan ja olen aika hyvä
matemaatikko, olen kiinnostunut matematiikasta, esimerkiksi shakkipelistä, mikä
näkyy myöhemmissä taideteoksissanikin. Minä en tarinoi. Minä katson vain
materiaalia ja suhteita.” Havahduin väitteeseen ja totesin Lapinin
valehtelevan. ”No ehkä vähän.” Halusin täsmennystä ja Lapin tunnusti olevansa
kiinnostunut detaljeistakin ja vielä enemmänkin: ”Periaatteeni on se, että rakennustaide
pitää olla detaljeissa. Tähän olen saanut vahvistusta myös
arkkitehtiystävältäni <b>Juhani
Pallasmaalta</b>, joka on perehdyttänyt minua fenomenologiaan. Arkkitehdin
pitää mennä loppuun saakka eikä antaa rakentajien tehdä työpiirustuksia.
Esimerkkinä vaikkapa ystäväni <b>Toomas
Rein</b>, joka suunnitteli Viljandi tuletõrjedepoon. Kun hän näki, että
ikkunanpuitteet oli maalattu väärällä punaisella, hän otti maalipurkin ja meni
itse korjaamaan ne oikean värisiksi.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-n_NJflSeF98/Wt1zr5yh6II/AAAAAAAAQmE/96VJ26nxnYMblZIy9kaSI66i6d93tadNACLcBGAs/s1600/Kuvankaappaus%2B2018-4-23%2Bkello%2B8.47.38.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="481" data-original-width="728" height="263" src="https://3.bp.blogspot.com/-n_NJflSeF98/Wt1zr5yh6II/AAAAAAAAQmE/96VJ26nxnYMblZIy9kaSI66i6d93tadNACLcBGAs/s400/Kuvankaappaus%2B2018-4-23%2Bkello%2B8.47.38.png" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: x-small;">Myös hienona akvarellistina tunnetun <a href="https://et.wikipedia.org/wiki/Toomas_Rein">Toomas Reinin</a> (s. 1940) suunnittelema Viljannin paloasema (1972).</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapin
muistuttaa siitä, että vironkielessä niin kun suomessakin, on kaksi sanaa:
arkkitehtuuri ja rakennustaide – paino sanalla taide. ”Rakennustaide ja
rakentaminen ovat kaksi eri asiaa, molemmat toki tärkeitä. Suhde tilaan on
taidetta. Kun teet vain metsään tai pellolle linjan, se on rakennustaidetta.
Sen voi piirtää. Piirustukset ovat tärkeitä. Mutta kun näet valokuvia
arkkitehtuurista, se ei ole rakennustaidetta. Tässä fenomenologia astuu kuvaan
mukaan. Rakennukset on koettava paikan päällä. Muistan kuinka koin ensimmäistä
kertaa <b>Gunnar Asplundin</b> (1885–1940)
tukholmalaisen metsähautausmaan kappelin (1920) paikan päällä. Liikkuessani näin
kuinka rakennuksen pylväiden ja taustalla olevien puiden suhteet muuttuivat.
Tunsin soran rapisevan jalkojeni alla. Tuolloin tunteet tulevat esille. Vahva
uskoni onkin se, että tilassa pitää olla tunteet mukana. Tätäkin arkkitehtuurin
fenomenologia on. Elettyä ja koettua.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Luulenkin
että saan sovitettua osan Lapiniin liittämistäni ristiriitaisuuksista juuri
fenomenologian kautta. Ihan <b>Edmund
Husserlin</b> (1859–1938) kaltaiseen psykologismin vastustamiseen en haluaisi
mennä, mutta uskon, että Lapinin ajattelua selittävänä tekijänä fenomenologiaa
kannattaa tarkastella Husserlin tavoin – ainakin osittain
– niiden välttämättömien, olemuksellisten rakenteiden kokonaisuutena, joiden
kautta todellisuuden mielekäs kokemuksellinen jäsentyminen tulee mahdolliseksi.
Tässä valossa arkkitehtuurin ja kuvataiteen suhdekin tule mielekkääksi – pelkän
matematiikan sijaan, vaikka Lapin yrittikin ensin vakuuttaa minulle, että juuri
matematiikasta tässä suhteessa on kyse.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun yritän selittää ajatustani
Lapinille ja esittää sitä kysymyksen muodossa, hän ei halua vastata. ”En minä
tiedä. Oikeasti en tiedä. Kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten olisin
vastannut nopeasti ja itsevarmasti, mutta se olisi ollut jotain pateettista.”
Vastaamattomuus liittyi varmaankin buddhalaisuuteen, koska Lapin siteerasi
lopulta – ja vähän kysymykseen kyllästyneenäkin – vanhaa buddhalaista
viisautta: ”Kun kala ui, ei se tiedä olevansa vedessä.” Kotona yritin palata
tähän, mutta en löytänyt sitaattia mistään. Sen sijaan löysin <b>Dōgen Zenjin </b>(1200–1253) ajatuksen:<b> </b>”Kala ui
meressä, ja vaikka se ui miten pitkälle, vesi ei lopu. Lintu lentää taivaalla,
ja vaikka se lentää miten pitkälle, ilma ei lopu. Kala ja lintu eivät
kuitenkaan ole koskaan menneet pois omasta elementistään.” Luulen, että Lapin
yritti pelastautua siteeraamalla väärin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Laivani oli jo lähdössä, enkä
viitsinyt siirtää matkaani, vaikka teki vähän mieli. Annoin olla.
Heideggerlaisittain jätin silleen (<i>Gelassenheit</i>),
maailma ei ollut hallittavissani vaan se oli jotakin, joka jää hallinnan ja haltuunoton
tavoittamattomiin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keskusteluni Lapinin kanssa jäi
kuitenkin vaivaamaan minua, enkä edes kokenut toimineeni toimeksiantoni
mukaisesti. <b>Reet Varblane</b> oli
halunnut kahden vanhenevan miehen viisasta ja terävääkin keskustelua – eikä
ainakaan mitään hagiografista tekstiä Lapinista. Palasin parin viikon kuluttua
Lapinin luokse. Tällä kertaa mukanani Jägermeisteria ja olutta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-i0_yH4s-K30/Wt14sqcMwiI/AAAAAAAAQmo/4TaXcNjkXhos5Msutp3MRYdzAB3E_j1FACLcBGAs/s1600/P4230138.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="568" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-i0_yH4s-K30/Wt14sqcMwiI/AAAAAAAAQmo/4TaXcNjkXhos5Msutp3MRYdzAB3E_j1FACLcBGAs/s400/P4230138.jpg" width="221" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: x-small;">Olohuoneeni seinällä on useampikin Lapinin työ, tässä <i>Valkoinen ja musta neliö</i> vuodelta 2016.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Halusin tietää myös jotain siitä,
miten on yhteen sovitettavissa se, että Lapin on yhtä aikaa itämaisen tyhjyyden
tematiikan innoittama ja näyttäytyy samalla kuin mikäkin maallisia iloja
ymmärtävä hedonistinen renessanssiruhtinas. Hän itse ei nähnyt tässä mitään
ristiriitaa vaan muisteli merkittävän – ehkä merkittävimmän – opettajansa <b>Linnart Mällin</b> (1938–2010) buddhalaista
viisautta: ”Jos olet kiinnostunut jostain, haluat jotain, tee sitä niin kauan
kun halu menee pois.” Täytyy ehkä muistaa, että Mäll oli samanlainen boheemi
kuin Lapinkin – niin tieteellisen tarkka, merkittävä ja vakava kuin hän olikin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Koen Lapinin tässä suhteessa hyvin
ristiriitaisena taiteilijana. Itse hän kielsi kokevansa minkäänlaista
ristiriitaa. Tekisi mieleni tarkastella Lapinia hieman ironisesti marxilaisen
dialektiikan avulla. Loogiset ristiriidat ovat ehkä lopultakin vain
pinnallisia. Jos kehityksen lähde ja liikevoima koostuu nimenomaan kaikille
olioille ja prosesseille ominaisesta sisäisestä ristiriitaisuudesta, joka
dialektiikassa tuottaa uudenlaista maailmaa, on Lapin ehkä juuri tätä. Ja
laajemminkin koko virolaista taide-elämää ajatellen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Muistan hyvin vielä ajan, jolloin
virolainen taide ikään kuin hylkäsi vanhat neoavantgardistinsa, jotka olivat
kuitenkin olleet raivaamassa tietä taiteen kehitykselle. Muistan lukeneeni
tuolloin esimerkiksi <b>Raul Meeliltä</b>
hyvinkin katkeran tuntuisia kannanottoja. Muistan varsin elävästi sen kerran,
kun istuin Wiiraltissa erään vaikutusvaltaisen taidetoimijan kanssa kahvilla.
Katsoin kelloani ja minulle tuli kiire, koska olin sopinut tapaamisesta Lapinin
kanssa. ”Pitääkö teidän aina mennä sen Lapinin luokse?!”, hän tuhahti vähän
kiukkuisena.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nythän kaikki on jo toisin. Kumussa
on Meelin lisäksi nähty <b>Tõnis Vintin</b>,
ja <b>Jüri Okasin</b> klassikkonäyttelyt,
mitä Lapin nyt täydentää. Minulle ehkä vakuuttavin merkki tästä kehityskulusta
oli se, kun näin <b>Kiwan</b> tekemiä
variaatioita Meelin töistä. Tämä oli minulle kuin virolaisen metamodernismin
kulminaatiopiste. On kuin tämän uusvilpittömyyden kautta postmodernismille
ominainen ironia olisi kuollut, käynyt tarpeettomaksi – dialektiikkaa kai
tämäkin. Siinä missä postmodernin ironia purki merkityksiä, tuhosi ja
leikitteli usein pinnallisen tuntuisesti, metamodernismiin tuntuu kuuluvan
tietty vilpittömyys, joka antaa tilaa myös nostalgialle ja romanttisuudelle
sekä aidolle kiinnostukselle. Olen kokenut saman kehityskulun myös Suomessa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Bnsy0Rdhnag/Wt111q3g4eI/AAAAAAAAQmc/w4Pil93oIoEQJW0srDgtGiizpTLBGnNjgCLcBGAs/s1600/IMG_1519.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-Bnsy0Rdhnag/Wt111q3g4eI/AAAAAAAAQmc/w4Pil93oIoEQJW0srDgtGiizpTLBGnNjgCLcBGAs/s400/IMG_1519.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: x-small;">Olin Leon kanssa Lapissa vuonna 2006 ja sain tallennetua sanaleikin.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kysyin tietysti Lapinilta, että
jäikö häneen jotain katkeruutta siitä vaiheesta, jolloin vanhat sankarit
1990-luvulla tunsivat tulleensa lakaistuksi maton alle. Näin ei onneksi käynyt.
Lapinin sanoin: ”Viron
taide-elämä ei ole ikinä ollut niin rikas kuin se nyt on. Meillä on kaunis
demokraattinen taidemaailma.” Samalla hän huomautti vähän itseironisesti:
”Minua ei tarvitse pelätä enää. Minähän kuolen jo kohta.” Toisaalta hän jatkoi hieman
paheksuvasti, että virolaisessa taiteessa ”dekoratiivisuus ja pinnallisuus ovat
lisääntyneet valtavasti”. Minua hieman huvitti tämä, koska samaan aikaan
dekoratiivisuus ja tietty runsaus ja pinnan korostaminen ovat lisääntyneet myös
Lapinin omissa töissä. Toisaalta häntä hieman harmittaakin, että taideihmiset
eivät tunnu ottavan hänen tuoreempia töitään vastaan samalla innolla kuin hänen
vähäeleisempiä klassikoitaan. Hän selvästikin yrittää vielä vastustaa sitä
muottia, mihin hänet on asetettu.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vastustus
näkyy myös siinä, miten Lapin halusi keskustelussamme korostaa luontosuhteen
merkitystä, mitä hänen töihinsä on harvoin yhdistetty. Hän korosti kuitenkin nimenomaan
havainnon merkitystä rationalistissävyisessä maalaamisessaan: ”Ei saa unohtaa
sitä, että olen kotoisin Etelä-Virosta, missä maisema ja värimaailma ovat aivan
erilaisia. Minä en koskaan unohda niitä maisemia. Etelä-Viron auringonlaskut
ovat voimakkaita… kaikki ne järvet ja maaston voimakkaampi muoto kukkuloineen.
On aivan selvä, että esimerkiksi ikätoverillani ja ystävälläni <b>Andres Toltsilla</b> (1949–2014), joka asui
Tallinnan esikaupungeissa, oli täysin erilainen värimaailma kuin minulla.
Kotiseudullani on selkeästi voimakas merkitys väriajatteluuni. Se kaikki näkyy
työssäni tavalla tai toisella ja on myös vaikuttanut kehittelemääni
arkkityyppiseen värioppiini, vaikka sen saama muoto liittyisikin selkeästi
viivakoodi-maalauksiini. Maalasin minä 1960-luvun lopulla ekspressionistista
maisemaakin.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lähdin käymään ulkona tupakalla ja Süda
tänavalla erään talon rappusilla istuskellen mietiskelin mahdollisia tapoja
sijoittaa Lapin ismien joukkoon. Olin aika hämmentynyt, koska olimme myös
keskustelleet Lapinin suhteesta surrealismiin, mikä varsinkin kirjallisuuden
kautta oli ilmeinen – onhan hän toimittanut <b>Heino Mikiverin</b> (1924–2004) kirjan <i>Miki – Eesti absurdi isa</i> (2001). Sitä kautta päädyimme
keskustelemaan myös runoilija <b>Ilmar
Laabanista</b> (1921–2000), joka on myös Lapinin suuri rakkaus. Olin ajatellut,
että huumori Lapinin töissä selittyisi neuvostoaikojen tuottamasta arjen
absurditeetista, mutta Lapin korosti Mikiverin ja Laabanin siteitä
ranskalaiseen kulttuuriin ja absurdin tulemiseen osaksi virolaista kulttuuria siis
jo paljon aikaisemman historianvaiheen kautta. Epäilemättä neuvostomiehitys toi
tähän oman lisänsä, eikä Lapin kieltänyt myöskään esimerkiksi <b>Daniil Harmin</b> (1905–1942) mahdollista
merkitystä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Poltin vielä toisen tupakan ja tein rohkean
päätelmän yrittäessäni sijoittaa Lapinia ismien joukkoon. Päädyn siihen, että
ehkä Lapin on lopultakin eklektisti, vaikka hän ei ehkä pitäisikään moisesta
leimasta. Olen opiskellut yliopistolla sekä humanistisia tieteitä että
yhteiskuntatieteitä ja olen oppinut tuolloin melko painokkaasti, että
eklektismi ei välttämättä – eikä varsinkaan tieteissä – ole kovin hyvä asia.
Eklektikko, joka poimii jotain sieltä ja jotain täältä, ei useinkaan kestä
teoreettista tarkastelua. Taiteessa tilanne on tietenkin toinen, koska taiteen
vapaus sallii taiteilijalle paljon enemmän. Voi tietenkin olla, että
taiteilijan nimittäminen eklektikoksi kieltää samalla taiteilijan
omaperäisyyden. Lapinin tapauksessa tällaista vaaraa ei kuitenkaan ole. Hänen
monisyinen ja vaikeasti jäljitettävä eklektisminsä on niin rikasta ja jatkuvia
dialektisia ristitiiroja tuottavaa, että hän itsekin kykenee ponnistamaan
uusille urille ilman vaaraa muuttua anakronismiksi tai itsensä toistajaksi –
kunhan hänelle sallitaan se.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Palasin yläkertaan, mutta huomasin, että lopulta
olimme jo väsyneet taiteesta puhumiseen. Itse asiassa Lapin sanoi minulle, että
kun Kumun näyttely on ohi, hän ei anna elämässään enää yhtään haastattelua.
Taustalla televisiosta kuului hiljaisella äänellä klassisen musiikin konsertti,
ja siirryimmekin varmaan sen herättämänä puhumaan musiikista. Kerroin
vinyyliharrastuksestani – minulla on kokoelmassani melkein kaikki Meloodian
julkaisemat vinyylit vuosilta 1954–1991 – ja yhtäkkiä Lapin meni
takahuoneeseen. Hän toi minulle lahjaksi The Beatlesin nimettömän tupla-LP:n
vuodelta 1968 – ns. Valge albumin. Hän kertoi ostaneensa sen nuorena tuoreeltaan
mustasta pörssistä ja maksaneensa siitä tuolloin osapuilleen kuukauden palkan.
Levystä julkaistiin aikoinaan kaksi miljoonaa numeroitua kappaletta. Lapinin
kappaleen numero on 1.264.318.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Valge
albumin kannen suunnitteli brittiläisen pop-taiteen ikoni <b>Richard Hamiltonin</b> (1922–2011), joka oli tullut tunnetuksi
runsaselementtisistä kollaaseistaan. Valge albumin kannessa ei kuitenkaan ole
mitään muuta kuin yhtyeen nimi värittömillä kohokirjaimilla ja juokseva
sarjanumero mustalla. Kyseessä oli mahdollisesti fluxuslaisen <b>Yoko Onon</b> tuomista vaikutteista,
itämaisesta tyhjyyden käsitteestä, minimalismista ja tuolloin nousevasta
käsitetaiteesta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-8kEKYq-v0fM/Wt10oSNsSnI/AAAAAAAAQmQ/FPZtmbrVesEGLaOMoojvvvwTWq8vQo92ACLcBGAs/s1600/P4110187.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://4.bp.blogspot.com/-8kEKYq-v0fM/Wt10oSNsSnI/AAAAAAAAQmQ/FPZtmbrVesEGLaOMoojvvvwTWq8vQo92ACLcBGAs/s400/P4110187.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Leo antoi minulle lahjan. The Beatlesin levyn kannen on suunnitellut poptaiteen ikoninen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Hamilton_(artist)">Richard Hamilton</a> (1922–2011) vuonna 1968.</span> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vasta
laivamatkalla takaisin kotiin ryhdyin miettimään lahjan mahdollisia symbolisia
ulottuvuuksia. Hamiltonin tavoin Lapinkin tuli tunnetuksi pop-taiteilijana –
viimeistään <i>Soup ’69</i> -näyttelyn
myötä. Myöhemmin hänkin kiinnostui itämaisesta ajattelusta ja minimalismista.
Voi olla, että hieman liikuttuneena ylitulkitsen näitä symbolisia
ulottuvuuksia, mutta koen lahjan olevan piilotettu vastaus juuri niihin
kysymyksiini, joihin vanheneva Lapin on nykyään hyvinkin vastahakoinen
vastaamaan.</span></div>
Unknownnoreply@blogger.com28tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-39223289707449023652018-03-30T14:49:00.003+02:002018-04-05T07:14:44.975+02:00Julkaisematta jäänyttä: Eläkeläinen muistelee eli sensuurista ja sen seuraamuksista freelancerille<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt
kun olen autuaasti taiteilijaeläkkeellä, olen jo kuukauden aikana kerennyt
muistelemaan silloin tällöin uraani. Yksi 2010-luvun tärkeimmistä
avustajasuhteistani oli Taideyliopiston <a href="https://www.issuex.fi/"><i>IssueX</i></a>-lehti.
Minut värvättiin heti ensimmäisestä numerosta syksyllä 2013 mukaan. Kirjoitin
lehteen kevääseen 2015 saakka ollen varmaankin sen ahkerin avustaja: jokaisessa
numerossa minulta oli vähintään yksi juttu, useamman kerran kaksikin. Se oli aika
riemastuttava avustajasuhde, koska Otavamedialle siirtynyt lehti maksoi
käsittämättömän hyviä kirjoituspalkkioita. Se taisi itse asiassa olla minulle
vuoden 2014 merkittävin palkanmaksajataho.</span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-eerR4YbdcZo/Wr4yH1xbDoI/AAAAAAAAQlg/8kYz-VNynG0KyYiz_nMCH28ibfq1No6nQCLcBGAs/s1600/Kuvankaappaus%2B2018-3-30%2Bkello%2B15.47.51.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="395" data-original-width="674" height="233" src="https://2.bp.blogspot.com/-eerR4YbdcZo/Wr4yH1xbDoI/AAAAAAAAQlg/8kYz-VNynG0KyYiz_nMCH28ibfq1No6nQCLcBGAs/s400/Kuvankaappaus%2B2018-3-30%2Bkello%2B15.47.51.png" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Nythän lehdessä on jo kaikki muuttunut.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Helmikuussa
2015 Taideyliopisto järjesti <i><a href="http://www.uniarts.fi/uutishuone/12-h-taidemaailmassa-tuo-vaikuttajat-taiteilijoiden-tentattaviksi">12 h taidemaailmassa</a> </i>-tapahtuman. Minulta tilattiin siitä raportti. Tapahtuman
kulisseissa oli lievää tragikomiikkaa, kun OKM:n ylijohtaja <b>Riitta Kaivosoja</b> peruutti viime
hetkellä lupaamansa esiintymisen, kun hän oli saanut kuulla, että siellä
tultaisiin esittämään kriittisiä kysymyksiä kulttuurivientiin liittyen.
Järjestäjät saivat sitten kuitenkin hänet maaniteltua paikalle lupaamalla, että
aihetta ei käsitellä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minua
sen verran risoi asia, että nostin sen repparissani esille. Tässä tuo kappale:</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">”Hyvä
esimerkki materiaalin aikajanan hedelmällisyydestä kriittiselle tarkastelulle
on vaikkapa se, että osa haastatteluista on tehty ennen vuoden 2008
talouskriisiä, ja verrokkina nykytilanteen tuoreemmissa haastatteluissa
asenteet ovat hyvinkin erilaisia. Ennen esimerkiksi puhuttiin maabrändäyksestä
ja kulttuurin vientihankkeista – kuten vuoden 2007 videohaastattelussa
silloinen johtava virkamies <b>Kimmo Aulake</b>.
Nykyään tätä ei ilmeisesti OKM:ssä haluta edes muistella – esimerkiksi
ylijohtaja Riitta Kaivosoja kieltäytyi etukäteen vastaamaan kulttuurivientiin
liittyviin kysymyksiin vedoten liian lyhyeen valmistautumisaikaan.”</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuottajani
Otavamediassa, <b>Laura Heikkinen</b>,
poisti <a href="https://www.issuex.fi/12h-taidemaailmassa-2/">julkaisusta jutusta</a> tuon kappaleen. Hän lähetti uuden version minulle
tarkastettavaksi, mutta en jaksanut nostaa asiasta meteliä – varsinkin kun oli
viime hetket painoon menoa ajatellen ja erityisesti varsinkin, kun tarvitsin
sen todella ison palkkion (800 euroa – oli ne muuten varsinkin nykyaikaan
verrattuna käsittämättömiä palkkioita!) vuokrarästieni takia.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sen
verran minua otti pannuun, että lähetin lehden päätoimittajalle,
Taideyliopiston silloiselle rehtorille <b>Tiina
Rosenbergille</b>, jonka kanssa oli vähän tutustunutkin, melko kiukkuisen
sähköpostin (valitettavasti en löytänyt sitä enää koneeltani). Rosenberg ei vaivautunut
vastaamaan, ja penäsin vielä vastausta uudelleen. Rosenberg pani asialle lehden toimituspäällikön ja
Taideyliopiston viestintäpäällikön <b>Laura
Mannisen</b>, joka vastasi muun muassa näin (tämä viesti löytyi vielä koneelta):</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">”IssueX ei ole perinteinen sidosryhmälehti, mutta joudumme
silti pitämään journalististen periaatteiden lisäksi mielessä myös
organisaatioviestinnän näkökulman. Sananvapaus on Taideyliopistossa
tietenkin tärkeääkin tärkeämpi arvo. Taiteen vienti on vahvasti esillä
samassa lehdessä Merja Puustisen tekstissä, kriittisessä hengessä, joten
jutuissa oli myös toistoa.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Katsoin, että jutussasi OKM:n
suhdetta taidevientiin koskeva kohta oli liian spekulatiivinen (”nykyään tätä
ei ilmeisesti OKM:ssä haluta edes muistella – esimerkiksi ylijohtaja Riitta
Kaivosoja kieltäytyi etukäteen vastaamaan kulttuurivientiin liittyviin
kysymyksiin vedoten liian lyhyeen valmistautumisaikaan.”). Jos jutussa esittää
tuon kaltaisen väitteen, mielestäni olisi journalistisesti perusteltua tarjota
tilaisuus kommenttiin. Koska juttu oli jo myöhässä, meillä ei ollut aikaa
lähteä siihen.”</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mielestäni ala-arvoista
journalistista ajattelua. En kuitenkaan viitsinyt enää jatkaa keskustelua.
Hetken jopa harkitsin sen julkisuuteen tuomista, mutta kun olin aiemminkin
jättänyt Alma Median, Kauppalehden ja Ilkan pienen kohun saattelemana,
ajattelin, että saan liian oudon maineen rähinöitsijänä. Sitä paitsi ne tulevat
liksatkin tuntuivat freelancerille tärkeältä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaan toisin kävi. Ei <i>IssueX</i> tilannut minulta enää koskaan
yhtään juttua. Minusta tuli yhden kiukkuisen sähköpostin takia ns. hankala
ihminen. Freelancerilla ei vakituisessakaan avustajasuhteessa ole minkäänlaista
oikeusturvaa. Kukaan ei juridisesti katsoen varmaankaan kohdellut minua väärin.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos ja kun mietitte vakavissanne
sitä, mistä itsesensuuri voi mahdollisesti syntyä, muistakaa tämä tarina.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-52928923704542618572018-03-18T06:56:00.000+01:002018-04-23T09:00:53.009+02:00Julkaistua 857 & Virossa 191: Lapin Suomessa / Lapin Soomes<div class="MsoNormal">
<style></style><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Viime torstaina pidin Kumussa Lapin-seminaarissa puheenvuoron. Lapinin iso retro <a href="https://kumu.ekm.ee/fi/syndmus/leonhard-lapin-tyhjyys-ja-tila/"><i>Tyhjyys ja tila</i></a> on siellä avoinna vielä 13.5. saakka. Joten nyt on kaikille Viron taidetta harrastaville syy lähteä kevään mittaan retkelle.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Olen rutinoitunut esiintyjä ja olen viimeisen 20 vuoden aikana opettanut, luennoinut, esitelmöinyt ja pitänyt puheita melko paljon. Vaan koskaan en ole jännittänyt niin paljoa kuin torstaina, koska olin päättänyt ensimmäisen kerran elämässäni puhua julkisesti viroksi. <a href="https://www.translatorscafe.com/cafe/member4405.htm">Andres Lepp</a> – joka on kääntänyt parikymmentä vuotta sitten muutaman runonikin – käänsi puheeni viroksi. Alla se on suomenkielisen jälkeen, jos joku haluaa opiskella viroa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Puheenvuoroni ei ole vakavassa taidekontekstissa kovinkaan hyvä. Halusin nimittäin tietoisesti välttää akateemisuutta ja antaa subjektiivisille tuntemuksilleni täysin vapaasti vallan, koska olen ollut Leon ystävä jo parisenkymmentä vuotta. Hänellehän minä siis todellisuudessa puhuin, vaikka kyse olikin yleisötilaisuudesta. Hyvin se lopulta meni, vaikka olinkin vuoroa odottaessani kuin halvaantunut kauhusta. Leokin oli tyytyväinen – näin miten hän eturivissä puhkesi kyyneliin jossain kohdassa. Tämä riittää minulle vallan mainiosti. On siis aika onnellinen olo, vaikka neljä päivää Tallinnassa teki minusta aika raadon.<b> </b></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ainoa asia, mikä varsinaisesti meni pieleen, oli se, että unohdin ottaa vanhalta tietokoneeltani mukaan vitsikkään kuvani Leosta Äkäslompolossa vuodelta 2006, jolloin teimme sinne muutaman ystävän kanssa ikimuistoisen retken. Muilla oli tietty powerpinteja, ja minä olin ajatellut pitää tätä taustakuvanani koko esityksen ajan. Kultainen Lapin:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-4SAejLVJwTs/Wq37jaNF3ZI/AAAAAAAAQks/fGQCLQ3t5RkwckmVV1qOXqkPlRcbMK6RACLcBGAs/s1600/lapin2006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-4SAejLVJwTs/Wq37jaNF3ZI/AAAAAAAAQks/fGQCLQ3t5RkwckmVV1qOXqkPlRcbMK6RACLcBGAs/s400/lapin2006.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapin Suomessa</span></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">(Seminar
”Leonhard Lapin. Kunst, Ahritektuur.Tekst.” – Kumu, Tallinn 15.3.2018.)</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Hyvät
ystävät,</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Alkuun pyydän
anteeksi sitä, että aion nyt puhua ensimmäistä kertaa elämässäni julkisesti
viroksi. Tilaisuutemme kohteen Leo Lapinin hyvän huumorintajun rohkaisemana
uskallan kuitenkin näin tehdä. Pyydän anteeksi myös sitä, että lähestyn
aihettani hyvin henkilökohtaisella tasolla. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen
on se, että olen ollut Leon ystävä jo parikymmentä vuotta. Toinen on se, että
uskon merkittävän taiteilijan vaikuttavan ympäristöönsä monella muullakin
tavalla kuin pelkillä taiteellisilla saavutuksillaan, niillä normaalisti
ansioluettelossa listatuilla asioilla. Yritän muisteluillani antaa tästä esimerkin
ja nousta siten yleisemmälle tasolle.</span></span></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
</div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">***</span></span></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Aloitan
vuodesta 2001. Olin ystäväporukan kanssa seikkailuretkellä Etelä-Virossa.
Mukana oli myös <b>Leonhard Lapinin</b>
ystäviä: muun muassa kuvanveistäjät <b>Matti
Nurminen</b> ja edesmennyt <b>Ukri
Merikanto</b>, taidemaalari <b>Olavi
Pajulahti</b> sekä taiteenkeräilijä <b>Vexi
Salmi</b>. Ajoimme tietä 45 Tartosta Räpinaan, kun yhtäkkiä Moostessa Kaarun
kylän kohdalla silmissäni vilahti tienviitta ”<b>Jaan Vahtra</b> sünnikodu mälestuskivi”. Pyysin kuskiamme heti jarruttamaan
ja kääntymään takaisin. Lähdimme pikkutielle ja seisoimme hetken kuluttua luonnonkivestä
tehdyn muistomerkin kupeella syksyisessä kylmässä väristen ja keskustellen
virolaisesta avantgardetaiteesta. Vexi ja minä olimme harrastaneet virolaista
taidetta jo pitempään, ja varmaankin meille syntyi jonkinlainen kukonpokamainen
kilpalaulanta siitä, kumman onnistuu sivistää kanssamatkustajiamme enemmän.
Kerroimme kumppaneille Vahtrasta ja Eesti Kunstnikkude Rühmistä – siitä miten
eurooppalainen ja varsinkin venäläinen avantgardetaide rantautui Viroon paljon
voimakkaammin ja aiemmin kuin Suomeen. Siinä me seisoimme räntäsateessa melkein
keskellä-ei-mitään, virolaisella maaseudulla pellon reunassa ja puhuimme
syvällisiä taiteesta – vaikkakin povitaskun Belõi Aist kevensikin viluista
tunnelmaa. Juuri tällaiset pienet ja vaatimattomat hetket ovat niitä, jotka
jäävät ikuisesti mieleen ja myös vaikuttavat pitkälle myöhempäänkin elämään.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-KpYnRUT6LQc/Wq38P-Q4OLI/AAAAAAAAQk0/-lhCoL2oRYgpe5UmeknuNNXBIG6GY4XEwCLcBGAs/s1600/P3150193.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-KpYnRUT6LQc/Wq38P-Q4OLI/AAAAAAAAQk0/-lhCoL2oRYgpe5UmeknuNNXBIG6GY4XEwCLcBGAs/s400/P3150193.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;">Parhaat virolaiset ystäväni <a href="https://et.wikipedia.org/wiki/J%C3%BCri_Ojaver">Jüri Ojaver</a> (s. 1955) ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Leonhard_Lapin">Leo Lapin</a> (s. 1947) pakkasessa matkalla Lapin-seminaariin viime torstaina.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
miksi oikeasti seisoimme siellä? Syyllinen tähän oli Lapin. Olin tutustunut häneen
jo muutama vuosi aiemmin ja lukenut pariinkin kertaan hänen suomeksi
ilmestyneen kirjansa <i>Pimeydestä valoon –
Viron taiteen avantgarde neuvostomiehityksen aikana</i> (Otava 1996). Juuri
Lapin johdatteli minua innostumaan virolaisesta taiteesta. Olin jo aiemmin
harrastanut eurooppalaista avantgardea, mutta ei minulla ollut mitään tietoa
vastaavista virolaisista liikehdinnöistä. Lapinin oppien myötä minulle aukeni
hiljalleen aivan uusi maailma, jonka parissa edelleenkin jatkan
tutkimusmatkojani.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kaarusta
jatkoimme matkaa Räpinaan. Olimme matkalla Värskaan, mutta halusimme ensin
käydä Räpinassa syömässä, koska tiesimme, että Räpina oli Lapinin
synnyinkaupunki. Kiertelimme autollamme ensin kaupunkia ja menimme sitten vaatimattomaan
ja edulliseen kellariravintolaan syömään borssikeittoa ja keskustelemaan
Lapinista ja kuvittelemaan sitä, miltä Räpina on 1960-luvulla näyttänyt.
Tästäkin on minulle sittemmin tullut suorastaan ohjelmallinen seikkailumetodi Virossa.
Esimerkiksi Kehran selluloosakaupunki on minulle merkittävä paikka, koska yksi
lempilaulajistani, <b>Silvi Vrait</b>, on
sieltä kotoisin. Siellä on myös Kehran sovhoosin päärakennus, jonka
1980-luvulla suunnitteli <b>Vilen Künnapu</b>.
Tämäkin kytkeytyy taas Lapiniin, sillä olen oppinut, että Künnapu ja Lapin sekä
kahdeksan muuta arkkitehtia kuuluivat ns. Tallinna Kooliin. Olen joskus
ajatellut tehdä matkaoppaan, joka houkuttelisi ihmisiä Tallinna Koolin julkisen
arkkitehtuurin pariin. Ajatukseni on vienyt minut jo retkelle Kihnuun, jossa
olen pariinkin kertaan käynyt katsomassa Lapinin ja <b>Toomas Reinin</b> suunnittelemaa Kihnu rahvamajaa – vaikka tiedänkin,
että lopputulos ei ihan vastaakaan arkkitehtien suunnitelmia. Ja arvaatte
varmaankin, kuka minut Reinille Wiiraltin pöydässä aikoinaan esitteli? </span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Asiat
kytkeytyvät koko ajan oudoilla ja yllättävilläkin tavoilla, syy- ja
seuraussuhteet sekoittuvat. Yhteistä tälle prosessille on se, että
solmukohdissa vilahtaa usein Lapinin nimi.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-i9IImzQnSQQ/Wq39Rsq2uEI/AAAAAAAAQlA/4bA_WkvJgWEx_7PGWHXTtfOlaWz4DVryQCLcBGAs/s1600/P3150215.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-i9IImzQnSQQ/Wq39Rsq2uEI/AAAAAAAAQlA/4bA_WkvJgWEx_7PGWHXTtfOlaWz4DVryQCLcBGAs/s400/P3150215.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;">Lapin on nyt Kumussa.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Minulle
”Lapin Soomes” on juuri tätä. Toki se on hänen näyttelyitään Suomessa, hänen jälkensä
jättänyt opetustoimintansa Suomessa, hänen hieno ja jättimäinen väriteoreettinen
julkinen teoksensa <i>Arkkityyppinen
väriteoria</i> (2014) Vantaalla Kivistön rautatieasemalla ja myös hänen työnsä
arkkitehtina Suomessa, ja palaankin näihin myöhemmin, mutta ainakin minulle
”Lapin Soomes” on ennen kaikkea se keskeinen hahmo, joka johdatti minut
lopullisesti ja ilmeisen pysyvästi virolaisen kulttuurin rakastajaksi. Ja koska
olen tätä rakkauttani yrittänyt lukuisilla Virolaista kulttuuria käsittelevillä
kirjoituksillani myös jakaa ja koska minulla on lukijoita, kyse ei lopultakaan
ole ”Lapinista minussa” vaan aidosti ”Lapinista Suomessa”. Hieman
kirjallisuusteoreettisesti voisin todeta, että kirjoittaessani Virosta ”Lapin
kirjoittaa minussa” – prosenttimäärää en kylläkään osaa arvioida.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tämän
prosessin yksi kulminaatiopisteitä oli se, kun päätimme rakkaani kanssa vielä
vanhoilla päivillämme vuonna 2014 mennä ihan huviksemme naimisiin. Vietimme
hääjuhlamme Kurtna Linnukasvatuse Katsejaamissa (1966). Tämäkin oli ainakin osin
Lapinin syytä. Olen keskustellut hänen kanssaan paljon virolaisesta
arkkitehtuurista sekä lukenut hänen arkkitehtuurihistoriallisia ja
-teoreettisia artikkeleitaan. Hänen avullaan olen löytänyt esimerkiksi suuresti
ihailemani <b>Valve Pormeisterin</b>, jonka
työpöydällä Kurtnan piirustukset syntyivät ja jonka kaikki julkiset rakennukset
olen päättänyt bongata. Siksikin oli sangen hienoa, että Lapin piti häissämme
meille puheen.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">***</span></span></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kuten
alussa totesin, näillä henkilökohtaisilla muisteluksilla on pätevät yleisemmät
syyt, kun haluamme vakavissamme miettiä Lapinin roolia suomalaisessa
kulttuurielämässä. Hänen vaikutuksensa on mittava – ja se perustuu taiteellisen
uransa lisäksi varmaankin hänen persoonaansa ja kykyynsä ystävystyä erilaisten
ihmisten kanssa. Minä ja Vexi Salmi emme suinkaan ole hänen ainoita suomalaisia
ystäviään. Voin vain kuvitella, kuinka paljon hän on vaikuttanut suomalaisen
konstruktivismin mestariin, taidemaalari <b>Jorma
Hautalaan</b>. He ovat ystäviä jo 1970-luvulta, ja Hautala tuntee varmaan
suomalaisista parhaiten virolaisen modernismin vaiheet. Hän on käsittelyt
aihetta myös hienostuneissa esseissään – muun muassa tekstissään ’Leonhard
Lapin – tilan ja hengen valloittaja’, joka ilmestyi Lapinin näyttelyn
yhteydessä Alvar Aalto -museossa Jyväskylässä vuonna 1991.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-4GOjhuTMI5g/Wq39qAEs5jI/AAAAAAAAQlE/wNfE0OWPt74Kp-0F04icGsi20DXyzJLegCLcBGAs/s1600/P3150210.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-4GOjhuTMI5g/Wq39qAEs5jI/AAAAAAAAQlE/wNfE0OWPt74Kp-0F04icGsi20DXyzJLegCLcBGAs/s400/P3150210.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;">Lapin on nyt Kumussa.</span></span></span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tähän
listaan voimme lisätä vielä lukuisia merkittäviä suomalaisia arkkitehteja, muun
muassa <b>Juhani Pallasmaan</b>, jonka
kanssa Lapin on tehnyt pienen kirjankin hiljaisuuden arkkitehtuurista – <i>Architecture de silence</i> (1994), jonka
Suomen arkkitehtuurimuseo julkaisi. He pitivät tuolloin yhteisen näyttelyn
Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa. Lapinin arkkitehtisuhteista kertoo
myös sekin, että Teknillinen korkeakoulu (nyk. Aalto-yliopisto) julkaisi
Lapinin kirjasen <i>Void And Space</i>
vuonna 1995. Lapin oli toiminut edellisen vuoden teknillisen korkeakoulun
arkkitehtuuriosaston vierailevana professorina.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">En tunne
arkkitehtuuria tarpeeksi hyvin voidakseni kunnolla arvioida Lapinin roolia
suomalaisessa arkkitehtuurikeskustelussa, mutta aavistan sen kohtuullisen
suureksi. Ei siitä esimerkiksi ole pitkäkään aika, kun istuin suomalaisen
arkkitehtuurin <i>grand old manin</i> <b>Markku Komosen</b> kanssa sattumalta baarissa
viinilasillisella. Olin juuri kirjoittamassa artikkelia, jossa sivusin
taiteilijoiden tekemää arkkitehtuurin värisuunnittelua ja yritin ovelasti
johtaa puheen tähän aiheeseen saadakseni kalastettua häneltä hyviä vinkkejä.
Eipä aikaakaan, kun huomasin olevamme intensiivisessä keskustelussa, jonka aihe
olikin lähinnä vain Lapin – hänenkin vanha ystävänsä.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kuvataidemaailmassamme
tunnen Lapinin roolin kuitenkin hyvin. Voisin hieman kärjistää ja todeta, että
jos keskivertoa suomalaista taiteenharrastajaa pyydetään nimeämään joku hänen
tietämänsä virolainen taiteilija, ovat kaksi yleisintä vastausta varmaankin <b>Eduard Wiiralt </b>ja Leonhard Lapin.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Lapin on
pitänyt Suomessa lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut moniin
yhteisnäyttelyihin. Näyttelyillä on tietenkin oma painoarvonsa ja
vaikutushistoriansa. Lapinin ura Suomessa alkoi jo 1980-luvulla hyvissä
merkeissä. Hän oli muun muassa 18:n muun virolaistaiteilijan kanssa mukana
Porin taidemuseon vuoden 1989 suurnäyttelyssä <i>Struktuuri/metafysiikka – näkökulmia virolaiseen nykytaiteeseen</i>.
Juuri tämän näyttelyn muistaa vieläkin moni suomalainen taidekentän toimija –
se nimittäin muutti pysyvästi käsityksemme virolaisesta nykytaiteesta. Viimeistään
silloin tajusimme sen, että virolaiset taiteilijat eivät ole ajastaan jäljessä olevia
”pikkuveljiämme” vaan elävät samassa taiteen reaaliajassa kuin me – jollei
sitten välillä vähän edelläkin.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Ib21ZI-LzhI/Wq3-CDTB8XI/AAAAAAAAQlM/EaTkELJO7pgOwjoIb7oBYm9rd4Si5w4SQCLcBGAs/s1600/P3150208.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-Ib21ZI-LzhI/Wq3-CDTB8XI/AAAAAAAAQlM/EaTkELJO7pgOwjoIb7oBYm9rd4Si5w4SQCLcBGAs/s400/P3150208.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;">Lapin on nyt Kumussa.</span></span></span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Lapinin
näyttelyura Suomessa on mittava, enkä ryhdy sitä tässä yksityiskohtaisesti
erittelemään. Tähänastisen huipennuksensa se on saanut epäilemättä hänen
laajalla retrospektiivisellä näyttelyllään <i>Merkit
ja tyhjyys</i> Wäinö Aaltosen museossa Turussa vuonna 2009. Näyttely jatkoi
sitten Hämeenlinnan taidemuseoon (2009–10). Juuri Hämeenlinnassa näin Lapinin
töitä viimeksi Suomessa – viime kuussa aivan vahingossa, koska menin sinne
katsomaan saksalaisen ekspressionismin näyttelyä Vexi Salmen kokoelmasta. Museossa
oli myös esillä Salmen mittavasta kokoelmasta koottu näyttely <i>Väri ja muoto</i>. Siellä oli esillä
kokonainen huone virolaista taidetta. Mukana tietysti Lapinia, jota Salmella on
kokoelmassaan kaikkineen kolmisenkymmentä teosta. Nykyään Salmen kokoelma on
testamentattu juuri Hämeenlinnaan, hänen lapsuutensa kaupunkiin, josta näin
tullut Suomen merkittävin Lapin-kaupunki.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Lapinin
vaikutus suomalaiseen kuvataidemaailmaan on suuri myös hänen opettajanuransa
takia. Hän toimi helsinkiläisen Taidekoulu Maan opettajana vuosina 1992–98 ja
myös koulun johtokunnassa vuosina 1993–96. </span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Iso osa
ystävistäni ja tuttavistani on taiteilijoita. Kuulen jatkuvasti muistoja
Lapinista opettajana. Kymmenissä ja kymmenissä suomalaisissa nykytaiteilijoissa
asuu pieni Lapin. Vaikutteiden eksaktin määrän mittaaminen on luonnollisesti
mahdotonta, mutta monissa suomalaisissa taiteellisissa pohdinnoissa vaikuttaa epäilemättä
taustalla Lapinin väriteoreettinen ajattelu ja hänen osin buddhalaislähtöinen
käsityksensä tyhjyyden merkityksestä. Suoranaisia epigoneja hän ei ole
varmaankaan – eikä onneksi – saanut, mutta monta vieläkin pohdinnassa olevaa
kysymystä hän on selvästikin herättänyt.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">***</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Minusta
tuli taidekriitikon ja kuraattorin lisäksi myös Virossa seikkaileva
matkakirjailija – osin varmaankin juuri Lapinin ansiosta. Olen tehnyt tätä nyt
kaksikymmentä vuotta ja kirjoittanut Virosta kolme kirjaa. Kolme on tällä
hetkellä työn alla. Voin siis todennäköisesti nimittää itseäni asiantuntijaksi,
ja juuri tällä auktoriteetilla annankin teille nyt vihjeen tai suorastaan
käskyn. Jos haluatte ymmärtää paremmin otsikkoni ”Lapin Soomes” aihetta,
varatkaa seuraavalle Helsingissä käynnillenne vähän enemmän aikaa. Aloittakaa
suomalaisen Lapinin opiskelu junamatkalla Kivistöön katsomaan Lapinin 200
metriä pitkää väriteoreettista seinämaalausta. Matka kestää 40 minuuttia ja
maksaa 5,50 euroa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Maailma
on muuttunut, Suomen ja Viron väliset suhteet ovat muuttuneet. Teillä on
nykyään jo paljon sellaista, mitä meillä ei vielä ole. Mutta meilläpäs on
nähtävissä monin verroin isompi Lapinin julkinen taideteos kuin teillä!</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-D5VKnfchzXQ/Wq3-WlnnrdI/AAAAAAAAQlQ/XtHze3hqPL0WY2e9fg2n1LkVYRhQg9WkgCLcBGAs/s1600/P3150218.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://3.bp.blogspot.com/-D5VKnfchzXQ/Wq3-WlnnrdI/AAAAAAAAQlQ/XtHze3hqPL0WY2e9fg2n1LkVYRhQg9WkgCLcBGAs/s400/P3150218.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;">Seminaarin jälkeen Kumun kahvilassa. Vasemmalta toinen <i>grand old man</i>, kuvataiteilija <a href="https://et.wikipedia.org/wiki/Raul_Meel">Raul Meel</a> (s. 1941), Viron taidemuseon johtaja <a href="https://et.wikipedia.org/wiki/Sirje_Helme">Sirje Helme</a> ja Leo. Ja vielä mainos: jos käytte Kumun hitaasti toimivassa kahvilassa ja teillä on nälkä: ehdottomasti paras annos on lammaspelmenit metsäsienikastikkeella, 6 euroa. Älkää vain ottako niitä kauheita silakkafileitä.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">*** </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapin Soomes</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">(Seminar ”Leonhard Lapin. Kunst, Arhitektuur. Tekst.” –
Kumu, Tallinn 15.3.2018.)</span></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Head sõbrad! </span></div>
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kohe alustuseks vabandage mind, et kavatsen nüüd esimest
korda oma elus rääkida avalikult eesti keeles. Meie ürituse objekti Leo Lapini
head huumorimeelt arvestades julgen seda siiski teha. Palun vabandada ka seda,
et käsitlen oma teemat väga isiklikul tasemel. Selleks on kaks põhjust. Esiteks
see, et olen Leo sõber olnud juba paarkümmend aastat. Teiseks ma usun, et
silmapaistev kunstnik mõjutab oma keskkonda mitmel muulgi viisil kui ainult oma
kunstiliste saavutustega, mis tavaliselt teenete loetelus ära mainitakse. Püüan
oma meenutustega ka sellest näite tuua ning seejärel tõusta üldisemale tasemele.
</span></div>
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><div class="MsoNormal">
<br /></div>
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></div>
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alustan aastast 2001. Seiklesin oma sõpradega
Lõuna-Eestis. Seltskonnas oli ka <b>Leonhard
Lapini</b> sõpru: muuhulgas skulptorid <b>Matti
Nurminen </b> ja kadunud <b>Ukri Merikanto</b>, maalikunstnik <b>Olavi Pajulahti </b> ning kunstikoguja <b>Vexi Salmi.</b> Sõitsime piki maanteed number 45 Tartust Räpinasse, kui
korraga jäi Kaaru küla juures silma teeviit ”<b>Jaan Vahtra</b> sünnikodu mälestuskivi”. Palusin meie autojuhil kohe
kinni pidada ja tagasi keerata. Pöördusime väikesele kõrvalteele ja hetke
pärast seisime põllukivist mälestusmärgi juures, sügiseses külmas värisedes ja Eesti
avangardkunstist vesteldes. Vexi ja mina olime Eesti kunstiga tegelenud juba
kauem ja kindlasti tekkis meil kukepoksi moodi võistulaulmine sellest, kellel
õnnestub kaasreisijaid paremini selles küsimuses harida. Rääkisime neile
Vahtrast ja Eesti Kunstnikkude Rühmast, sellest kuidas Euroopa ja eriti Vene
avangardistlik kunst jõudis Eestisse palju võimsamalt ja varem kui Soome. Seal
me seisime lörtsis, praktiliselt keset tühermaad, Eesti külas põllu veerel ning
rääkisime suurest kunstist – kuigi põuetaskust võetud Belõi Aist pisut peletas
külmatunnet. Just sellised väikesed ja tagasihoidlikud hetked on need, mis
jäävad igaveseks meelde ja mõjutavad ka järgnevat elu. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aga miks me seal tegelikult seisime? Süüdlane oli Lapin.
Olin tutvunud temaga juba mõni aasta varem ja paar korda läbi lugenud tema
soome keeles ilmunud raamatu <i>Pimeydestä
valoon – Viron taiteen avantgarde neuvostomiehityksen aikana</i> (Otava 1996).
Just Lapin tekitas minus huvi Eesti kunsti vastu. Olin juba varem tegelenud
Euroopa avangardiga, kuid mul puudusid teadmised sarnastest suundadest Eestis.
Lapini juhatusel avanes minu jaoks pisitasa täiesti uus maailm, kus ma praegugi
jätkan oma uurimisreise.</span></div>
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kaarust sõitsime edasi Räpinasse. Olime teel Värskasse, kuid
kõigepealt tahtsime käia Räpinas söömas, sest teadsime, et Räpina on Lapini
sünnikoht. Alguses sõitsime autoga mööda Räpinat ringi ning läksime siis
tagasihoidlikku ja soodsasse keldrirestorani borši sööma ja Lapinist vestlema
ning kujutlesime, milline nägi Räpina välja kuuekümnendatel. Ka sellest on
saanud minu jaoks programmiline meetod Eestis seiklemisel. Näiteks Kehra
tselluloosilinn on minu jaoks oluline koht, sest üks minu lemmiklauljatest <b>Silvi Vrait </b>on sealt pärit.<b> </b>Seal asub ka Kehra sovhoosi keskuse
hoone, mille projekteeris <b>Vilen Künnapu</b>.
Ka see on seotud jällegi Lapiniga, sest olen teda saanud, et Künnapu ja Lapin
ning kahekse muud arhitekti kuulusid niinimetatud Tallinna Koolkonda. Mõnikord
olen mõelnud, et peaksin koostama teejuhi, mis tutvustaks inimestele Tallinna
Koolkonna avalike ehitiste arhitektuuri. See mõte on viinud mind juba reisile
Kihnu, kus olen mitu korda käinud vaatamas Lapini ja <b>Toomas Reinu</b> projekteeritud Kihnu rahvamaja – ehkki tean, et
lõpptulemus ei vasta päriselt arhitektide kavandile. Ja aimate kindlasti, kes
tutvustas mind omal ajal Reinule Wiiralti kohvikus? </span></div>
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Asjad põimuvad pidevalt kummalisel ja ootamatul viisil,
põhjuse ja tagajärje vahekorrad segunevad. Ühine on selles protsessis see, et
sõlmpunktides vilksatab sageli Lapini nimi.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minu jaoks on ”Lapin Soomes” just see. Tõsi küll, see on
tema Soomes toimunud näitused, tema jälje jätnud õpetamine Soomes, tema
suurepärane ja hiiglaslik värviteooriat käsitlev avalik teos <i>Arkkityyppinen väriteoria</i> (2014) Vantaas
Kivistö raudteejaamas ja ka tema töö Soomes arhitektina ning ma tulen nende
juurde hiljem tagasi. Kuid minu jaoks „Lapin Soomes“ on ennekõike see
silmapaistev kuju, kes juhtis mind lõplikult ja täiesti püsivalt Eesti kultuuri
armastajaks. Ja kuna olen seda armastust üritanud oma rohkete Eesti kultuuri
käsitlevate kirjutistega ka jagada ja kuna mul on lugejaid, siis küsimus ei ole
lõpuks „Lapin minus“ vaid tegelikult „Lapin Soomes“. Pisut
kirjandusteoreetiliselt võiksin nentida, et kui ma kirjutan Eestist, siis
„Lapin kirjutab minus“, protsentides ei oska ma seda vahekorda küll hinnata. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Selle protsessi üks kulminatsioonihetki oli see, kui
otsustasime ma armastatuga veel oma vanaduspäevil 2014. aastal täitsa nalja
pärast abielluda. Pulmapidu pidasime Kurtna Linnukasvatuse Katsejaamas (1966).
Ka see on vähemalt osaliselt Lapini süü. Olen temaga palju vestelnud Eesti
arhitektuurist ning lugenud tema artikleid arhitektuuri ajaloost ja teooriast. Tänu
Lapinile olen avastanud näiteks <b>Valve Pormeistri</b>,
keda väga imetlen. Tema töölaual sündisid Kurtna joonised ja olen otsustanud
kõik Valve Pormeistri avalikud ehitised ära näha. Suurepärane oli ka see, et
Lapin pidas meie pulmas kõne.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nagu ma alguses tõdesin, on neil isiklikel mälestustel
pädevad üldised põhjused, kui soovime tõsiselt kaaluda Lapini rolli Soome
kultuurielus. Tema mõju on suur ja selle aluseks on peale kunstilise karjääri
kindlasti ka tema isik ja võime saada sõbraks väga erinevate inimestega. Mina
ja Vexi Salmi pole üldsegi tema ainsad soomlastest sõbrad. Võin vaid ette
kujutada, kui palju ta on mõjutanud soome konstruktivismi meistrit,
maalikunstnik <b>Jorma Hautalat.</b> Nad on
olnud sõbrad juba seitsmekümnendatest ja Hautala tunneb kindlasti soomlastest
kõige paremini Eesti modernismi arengut. Ta on teemat käsitlenud ka oma
kõrgetasemelistes esseedes, muu hulgas tekstis „Leonhard Lapin – ruumi ja vaimu
vallutaja“, mis ilmus Jyväskyläs Alvar Aalto muuseumis aastal 1991 toimunud
Lapini näitusega seoses. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Siia loetelusse võime lisada veel palju silmapaistvaid
soome arhitekte, teiste hulgas <b>Juhani
Pallasmaa</b>, kellega Lapin on koos kirjutanud väikse raamatu vaikuse
arhitektuurist – <i>Architecture de silence</i>
(1994), mille avaldas Soome Arhitektuurimuuseum. Neil oli ühine näitus Soome
Prantsuse instituudis Pariisis. Lapini suhetest teiste arhitektidega kõneleb ka
see, et Tehnikaülikool (nüüd Aalto ülikool) avaldas Lapini raamatu <i>Void And Space</i> aastal 1995. Lapin oli sellele
eelnenud aastal tehnikakõrgkooli arhitektuuriosakonna külalisprofessor.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ma ei tunne arhitektuuri piisvalt hästi, et võiksin
korralikult hinnata Lapini rolli Soome arhitektuurialases diskussioonis, kuid
aiman, et see on üsna suur. Näiteks ei ole sellest väga palju aega möödunud,
kui istusin juhuslikult koos Soome arhitektuuri <i>grand old mani</i> <b>Markku Komoneniga</b>
baaris klaasikest veini juures. Ma kirjutasin parasjagu artiklit, kus riivasin
kunstnike tehtud arhitektuurilisi värvikavandeid ja püüdsin osavalt juhtida
jutu sellele teemale, et saaks temalt õngitseda häid vihjeid. Ei läinudki palju
aega, kui märkasin, et meil käib elav vestlus, mille teemaks oligi peamiselt
vaid Lapin – samuti Komoneni vana sõber. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Meie kujutava kunsti maailmas tunnen Lapini rolli aga
hästi. Kui pisut utreerida, siis võiks nentida, et kui paluda keskmisel Soome
kunstihuvilisel nimetada mõni talle teadaolev Eesti kunstnik, siis oleks
kindlasti kaks sagedamat vastust <b>Eduard Wiiralt</b>
ja Leonhard Lapin. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapinil on Soomes olnud arvukalt personaalnäitusi ja ta
on osalenud paljudel ühisnäitustel. Näitustel on muidugi oma väärtus ja
mõjutuse ajalugu. Lapini karjäär algas Soomes juba 1980ndatel aastatel suure
menuga. Ta esines muuhulgas koos 18 muu Eesti kunstnikuga Pori kunstimuuseumi
1989. aasta suurnäitusel <i>Struktuuri/metafysiikka
– näkökulmia virolaiseen nykytaiteeseen</i>. Just seda näitust mäletab praegugi
veel nii mõnigi Soome kunstielus tegutseja – see nimelt muutis püsivalt meie
arusaamist tänapäeva Eesti kunstist. Vähemalt selleks ajaks jõudis meieni
mõistmine, et Eesti kunstnikud ei ole ajast maha jäänud „väikevennad“ vaid
elavad samas kunsti reaalajas nagu meie – mõnikord ehk pisut eeski.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapini näituste ajalugu Soomes on tohutu ja ma ei hakka
seda üksikasjalikult siinkohal ette kandma. Seniseks kulminatsiooniks oli
kahtlemata tema ulatuslik retrospektiivne näitus <i>Merkit ja tyhjyys</i> Wäinö Aaltoneni muuseumis Turus aastal 2009. Näitus
läks sealt edasi Hämeenlinna kunstimuuseumisse (2009–10). Just Hämeenlinnas
nägin ma viimati Lapini töid Soomes – eelmisel kuul täiesti kogemata, sest
läksin sinna vaatama Saksa ekspressionismi näitust Vexi Salmi kogudest.
Muuseumis oli väljas Salmi suurest kunstikogust näitus <i>Väri ja muoto</i>. Seal oli väljas terve tuba Eesti kunsti. Teiste
hulgas muidugi ka Lapinit, mida Salmil on kogus kokku umbes kolmkümmend tööd.
Praegu ongi Salmi kunstikogu testamendiga määratud Hämeenlinna, tema lapsepõlve
kodulinna, ja see on muutunud Soome tähtsamaks Lapini linnaks.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapini mõju Soome kunstimaailmas on suur ka tänu tema
õpetajatööle. Ta tegutses Helsingi kunstikooli Maa õpetajana aastatel 1992–1998
ja ka kooli juhtkonnas 1993–96. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suur osa minu sõpradest ja tuttavatest on kunstnikud.
Kuulen pidevalt mälestusi Lapinist kui õpetajast. Kümnetes ja kümnetes kaasaja
Soome kunstnikes elab väike Lapin. Mõjutuste täpse ulatuse mõõtmine on loomulikult
võimatu, kuid paljudes Soome kunstiaruteludes räägib taustal kaasa Lapini
värviteoreetiline mõtlemine ning tema osaliselt budismist lähtuv arusaam
tühjuse tähtsusest. Otseseid epigoone tal kindlasti ei ole – õnneks, aga
paljusid ikka veel arutelu objektiks olevaid küsimusi on ta kindlasti püstitanud.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minust sai lisaks kunstikriitikule ja kuraatorile ka
Eestis seiklev reisikirjanik – osalt kindlasti just tänu Lapinile. Olen sellega
tegelenud nüüd kakskümmend aastat ja kirjutanud Eesti kohta kolm raamatut. Kolm
on veel pooleli. Võin siis nimetada end tõenäoliselt asjatundjaks ja just selle
autoriteedi alusel annangi teile nüüd vihje või otsesõnul öeldes käsu. Kui tahate
paremini mõista minu sõnavõtu pealkirja „Lapin Soomes“ sisu, varuge oma
järgmisel Helsingi reisil rohkem aega. Alustage Lapini tundmaõppimist
rongisõiduga Kivistö jaama, vaatama Lapini kakssada meetrit pikka
värviteoreetilist seinamaali. Sõit kestab nelikümmend minutit ja maksab viis ja
pool eurot. </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maailm on muutunud, Soome ja Eesti suhted on muutunud.
Teil on nüüd palju sellist, mida meil veel ei ole. Aga meil jällegi on nähtaval
kohal mitu korda suurem Lapini avalikus kohas asuv kunstiteos kui teil! </span></div>
</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-46295510568846261542018-03-10T08:05:00.003+01:002018-03-10T08:15:36.741+01:00Julkaistua 856: Sodan pysyvimmät muistot<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Maaliskuun <a href="http://voima.fi/"><i>Voiman</i></a> mukana oli taas <a href="http://hairikot.voima.fi/">Häiriköt</a>-liite (Ilta-Häiriköt extra), nimellä <i>Kansa taisteli keskenään</i>. Minulta oli tilattu siihen sisällissotamuistomerkkijuttu:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sodan
pysyvimmät muistot</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sota on
aina tuottanut vaurautta joillekin tahoille. Hieman paradoksaalisesti yksi
hyötyjä on ollut taide. Erityisesti kuvanveistäjät ovat päässeet tekemään runsaasti
tiliä sodan varjolla.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sisällissotamme
tuotti sankaripatsaita ja -muistomerkkejä ympäri Suomea. Taidekriitikkona olen aina
ollut kiinnostunut julkisesta taiteesta, mutta sotamuistomerkit ovat tässä
suhteessa ongelmallinen alue. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Julkinen
taide muuttuu usein näkymättömäksi. Pysähdymme harvoin katsomaan kulkureittiemme
veistoksia, vaikka olemmekin tietoisia niistä ja teemme niiden juurelle
treffejäkin.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sotamuistomerkit
ovat taidemaailman puheissa marginaalia, kuin välttämätön paha. Tekijät ovat nimekkäitä,
mutta heidän tuotantonsa jälkiarvioinneissa ei näillä patsailla koeta olevan
kovinkaan suurta merkitystä. Suurinta osaa niistä on tapana ignoroida tai suorastaan
halveksia – toki kohteliaan vaitonaisesti kuin yhteisellä sopimuksella. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Silti
sotien muistomerkit elävät edelleenkin melko voimakkaasti. Punaisten perilliset
vievät seppeleitä punaisten muistomerkeille, valkoiset valkoisille. Puheita
pidetään. Muistomerkit toimivat nimensä mukaisesti: niiden äärellä muistellaan.
Muistan kun kerran kävin katsomassa <b>Taisto
Martiskaisen</b> <i>Kansalaissodan muistomerkkiä</i>
(1970) Taka-Töölössä. Rinteessä olevalla penkillä istui nainen lukemassa
kirjaa. Menin viereen tupakalle nähdäkseni nimen. Se oli <b>Elmer Diktoniuksen</b> <i>Janne
Kuutio </i>(1932, suom. 1946), jossa sivuttiin voimakkaasti sisällissotaa. En
ole järin tunteikas, mutta kyyneleet tulivat silmiini.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-PSyTn3RLHww/WqOBmDlWn4I/AAAAAAAAQkE/YkUeX9ZhK8U1Os9YegjwyCq0tlDH15pNACLcBGAs/s1600/P2040162.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-PSyTn3RLHww/WqOBmDlWn4I/AAAAAAAAQkE/YkUeX9ZhK8U1Os9YegjwyCq0tlDH15pNACLcBGAs/s400/P2040162.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Andy_Palacio">Taisto Martiskainen</a> (1943–1982), <i>Crescendo</i>, 1970.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Oman
lisänsä muistomerkkien arviointiin tuo se, että poliittiset rajalinjat ja
intohimot ovat edelleenkin voimakkaita. Tunnistan tämän itsessänikin: olen
umpivasemmistolainen punikin pojanpoika ja varmaankin siksi minun on vaikea
katsella valkoisten muistomerkkejä silkkana taiteena. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Näitä
veistoksia kriittisesti taiteena arvioidessa yksi keskeinen seikka on aika, ja
tässä suhteessa valkoiset muistomerkit jäävät selkeästi altavastaajan asemaan.
Suurin osa valkoisista vapaussodan muistomerkeistä syntyi melko nopeasti, ja on
selvää että ne ovat sitä kautta enemmän kuin samasta muotista valettuja – kuten
kaikki toisen maailmansodan sankarimuistomerkit. Kaikissa vallitsee herooinen
ja pönöttävä eetos, jossa laajemmalle tunnekirjolle tai taiteelle ominaiselle
monitulkintaisuudelle ei ole sijaa. Vaikka vauhtia haettaisiinkin vanhemmasta
taidehistoriasta, lähinnä antiikin maailmasta, on sanoma aina sama.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Enemmän
taiteeksi luokiteltavia punaisten muistomerkkejä alettiin pystyttää paljon
myöhemmin, mistä johtuen kulunut aika ja sen pohdinnat tulivat mukaan prosessiin
paljon voimakkaammin. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-4eNlWIUySuQ/WqOCT3EFIQI/AAAAAAAAQkM/BF5nmUTsOUsdDzi2Qr52xLWpDRBRdhWhwCLcBGAs/s1600/P2040158.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-4eNlWIUySuQ/WqOCT3EFIQI/AAAAAAAAQkM/BF5nmUTsOUsdDzi2Qr52xLWpDRBRdhWhwCLcBGAs/s400/P2040158.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_Ilkka">Elias Ilkka</a> (1889–1968), Helsingin valtauksessa kaatuneiden valkoisten muistomerkki, 1920.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Aikaulottuvuus
näkyy varsin hyvin Helsingissä. Valkoisten keskeinen seppelöintipaikka on
Vanhassa kirkkopuistossa, kansan suussa ”Ruttopuistossa” sijaitseva
kuvanveistäjä <b>Elias Ilkan</b> ja
arkkitehti <b>Erik Bryggmanin </b>mustagraniittinen
Helsingin valtauksessa kaatuneiden valkoisten sotilaiden muistomerkki, joka
paljastettiin kilpailun jälkeen jo vuonna 1920. Paaden kahdella puolella olevat
Ilkan reliefit eivät kerro Suomesta: ratsastavat nuorukaiset ja hevosiaan
suitsista pitävät nuorukaiset vievät katsojan suoraan antiikin kreikkaan ja
Parthenonille. Symboliikka viittaa ehkä itäistä vihollista vastaan taisteleviin
läntisen etuvartion nuorukaisiin, Kreikassa vastassa oli Persia ja Suomessa
analogisesti sosialistinen ja myöskin barbaariseksi joissain piireissä koettu itänaapuri.
Taiteellisesta voimasta kertoo se, että keskusteltuani erään vanhemman
taiteilijaystäväni kanssa muistomerkistä, hän ei muistanut tekijää eikä ollut
koskaan edes huomannut paaden matalia reliefejä.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Punaisten
keskeinen kukituspaikka Martiskaisen muistomerkki, erisnimeltään
musiikkisanaston <i>Crescendo</i>
(”voimistuen”). Osin abstrakti veistos sisältää kuin raskaasta muodosta
vapaaksi pyrkiviä ihmishahmoja. Teos on frontaalinen, mutta Martiskainen on
ratkaissut ongelman siten, että takapuolella pronssiin on kaiverrettu
sitaatteja <b>Maiju Lassilalta</b>, <b>Elmer Diktoniukselta </b>ja <b>Elvi Sinervolta</b>. Yleinen mielipide
tuntuu olevan, että taiteellisesti veistos on kestänyt aikaa – monen
taiteilijankin mielestä se tuntuu olevan hienoin vuoden 1918 muistomerkeistä.
Tässä mielessä haastajaksi on noussut ehkä ainut selkeästi nykytaidetta
edustava vuoden 1918 muistomerkki: <b>Marja
Kanervon</b> <i>Suomenlinnan vankileirin
muistomerkki</i> (2004). Miltei huomaamaton ympäristöteos muodostuu
luonnonkalliosta, kivistä, sammaleesta ja vedestä sekä kaiverretuista
vuosiluvuista. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-jaxsHLdNY9c/WqODEjhqvkI/AAAAAAAAQkU/zNQC17qEpxYm0-7nCV00lIvaHG-NjpORwCLcBGAs/s1600/suomenlinna-vankileiri-1-tmh0.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="267" height="299" src="https://2.bp.blogspot.com/-jaxsHLdNY9c/WqODEjhqvkI/AAAAAAAAQkU/zNQC17qEpxYm0-7nCV00lIvaHG-NjpORwCLcBGAs/s400/suomenlinna-vankileiri-1-tmh0.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: x-small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://marjakanervo.com/">Marja Kanervo</a> (s. 1958), <i>Suomenlinnan vankileirin muistomerkki</i>, 2004.Kuva: Helsingin taidemuseo HAM.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Itse
asiassa juuri Kanervon teos sai symboliikkansa kautta minut miettimään myöhässä
olevaa ehdotusta. Oikein harmittaa, että kukaan ei keksinyt juuri tälle
satavuotisjuhlalle käynnistää mittavaa nykytaidekilpailua, jonka tuloksena olisi
syntynyt aivan uudenlainen sisällissodan muistomerkki. Se ei olisi
kaksinapainen, siinä ei olisi punaista puolta ja valkoista puolta erikseen. Siinä
sovituksen henki olisi käytetyn tematiikan kautta erottamattomasti yhteen
kietoutunut. Ehkä kokoonnumme vielä joskus sellaisessa paikassa kaikki yhdessä?</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><i>Kirjoittaja
on helsinkiläinen vapaa (?) taidekriitikko.</i></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-_hpGn2zKs4w/WqODql5RcII/AAAAAAAAQkc/zh9fWXDUXTsd9JRNyXr_4TngPBsNXVv7gCLcBGAs/s1600/P2040171.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-_hpGn2zKs4w/WqODql5RcII/AAAAAAAAQkc/zh9fWXDUXTsd9JRNyXr_4TngPBsNXVv7gCLcBGAs/s400/P2040171.JPG" width="400" /></a><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-85824678682059800652018-02-25T10:59:00.001+01:002018-02-25T11:14:32.014+01:00Julkaistua 853 & 854 & 855: Munakkaaseen tumpattu tupakka & Haluan takaisin kirjamessuille! & Henkilöhistoria, tietoisuus ja rakenteet<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kaksitoista vuotta kestänyt radiokolumnistin urani päättyi vuodenvaihteessa, kun Yle Radio 1:n <i>Kultakuume</i> tuli tiensä päähän. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Hurme">Juha Hurme</a> ja minä olimme alusta saakka parivaljakko, ja siinä rinnalla vaihteli joukko muita. Syksy oli jo hiljaisempaa, kun siellä ei haluttu antaa meille konkareille kenkää ja kuitenkin piti hankkia mukaan uutta verta. Niinpä Juhan ja minun vuorot puolitettiin, ja syksyksi jäi siten enää vain kolme kolumnia. Tässä ne kolme viimeistä:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Munakkaaseen
tumpattu tupakka</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Käyn uimassa
Helsingin Itäkeskuksen uimahallissa. Käyn muissakin halleissa, mutta
Itäkeskuksesta on muodostunut hiljalleen lempipaikkani.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Uin
pitääkseni kuntoani yllä, mutta juuri Itäkeskuksessa toimintaan liittyy paljon
muutakin. Siellä olen kuin pienellä lomamatkalla. Isossa poreilevassa
lämminvesialtaassa on hämärä valaistus. Sieltä siirryn utuiseen höyrysaunaan.
Palaan mielessäni kokemuksiini <i>hamameista</i>, turkkilaisista kylpylöistä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lomakokemus
jatkuu Itäkeskuksen ostoskeskuksessa, missä nautin Helsingin
monikulttuurisuudesta. Ostan aina georgialaista lempikivennäisvettäni. Joutenolokin
jatkuu, koska lopetan reissuni aina juomalla turkkilaista kahvia, ja toisinaan
otan sen kanssa makoisan pistaasibaklavan. Nautin kahvini terassilla tupakan
kanssa. Pelkkä kahvin tuoksu laukaisee usein muistot, mitä sen maku vielä
vahvistaa. Palaan Niilin rantojen katukahviloissa nuoruudessani viettämiini aikoihin.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Rentouttavan
hetken nautinto on myös visuaalinen. Tarkkailen ohikulkijoita ja arvailen
heidän etnistä taustaansa. Ihastelen nuorten somalinaisten kykyä näyttää
muodikkailta huiviensa ja vartalon peittävien abayoiden erilaisten
väriyhdistelmien avulla. Taskussani on aina kamera, ja usein tekisi mieli ottaa
valokuvia, mutta eihän se olisi sopivaa, joten tallennan näkemäni vain
muistojeni epämääräiseen joukkoon.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Retki
Itäkeskukseen on urbaania joutenoloa parhaimmillaan. Kokemus on oudosti
kahtalainen: olen kuin jossain muualla, poissa arjestani, mutta samalla
tiedostan, että mahdollisuus tähän on juuri minun kaupunkilaista arkeani.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen
viime vuosina ollut syksyisin Saarenmaalla yksin ja nauttinut kurkien muutosta.
Oikeastaan kahvihetki turkkilaisessa kahvilassa on melko samanlainen. Toimintaa
voisi nimittää kontemplaatioksi – esteettissävyiseksi mietiskelyksi, jossa
yritän kohdistaa tietoisuuteni moniaistisesti koettavissa olevaan ympäristööni.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ihmiselämässä
on aina häiriöitä. Muistan kun join aamukahviani tarkkaillen pellolla olevaa
jättimäistä kurkiparvea. Yhtäkkiä Naton F-16-hävittäjä lensi Saarenmaan ylitse
aiheuttaen yliäänipamauksen. Hieman samanlainen tuntemuksen koin, kun viimeksi
join turkkilaista kahvia Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla. Olin vaipunut taas
laiskan ja kokonaisvaltaisen kohteettoman tarkkailun valtaan, kun yhtäkkiä
välähti voimakkaasti. Oli kuin joku olisi ottanut minusta läheltä salamalla
valokuvan. Kyseessä oli Tallinnanaukion iso mainostaulu, joka välähti aina, kun
kuvaksi vaihtui eräs kirkkaan valkoisella pohjalla oleva mainos.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kahvihetkeni
meni melkein pilalle, kun tahtomattani ryhdyin seuraamaan valotaulun
frekvenssiä. En kuitenkaan katsonut asiakseni loukkaantua. Olinhan keskellä
kauppakeskusta – sellaiseenhan nämä mainostaulut jotenkin kuuluvat. Kyseessä ei
ollut siis ruma kategoriavirhe – niin kuin vaikka munakkaaseen tumpattu tupakka.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällainen
kategoriavirhe – tai jonkun asian sellaiseksi tunnistaminen – juontuu pyhyyden,
vaaran, puhtauden ja lian kulttuurisesta toisiinsa kietoutumisesta. Tätä on
tutkinut brittiläinen antropologi <b>Mary
Douglas</b>, jonka tunnetun kommentin mukaan ”lika on ainetta väärässä
paikassa”. Likaa sellaisenaan ei siis ole olemassa, vaan se on aina osa
järjestelmää. Douglasin sanoin ”lika on systemaattisen järjestämisen ja
luokittelun oheistuote, joka syntyy, kun tähän järjestämiseen sisältyy
sopimattomien elementtien hyljeksiminen”. Väännetään vielä rautalangasta:
”Ruoka ei itsessään ole likaista, mutta ruokatahrat vaatteissa ovat likaisia.”</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tätä
ryhdyin pohtimaan, kun Musiikkitalon uudesta jättimäisestä LED-screenistä –
Pohjoismaiden suurimmasta –nousi somessa kohu. Palasin Douglasin pariin, koska
halusin paremmin ymmärtää sen, miksi tunsin raivoa, kun luin Musiikkitalon
toimitusjohtaja <b>Pekka Kaurasen</b>
kommentin. Hänen mukaansa ”rakennusluvan myöntäminen Musiikkitalon
mediaseinälle on kulttuuriteko”. </span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Raivoni
syy on tietenkin se, että kuulun siihen joukkoon ihmisiä, joiden mielestä
kulttuurille on suotava tietty itseisarvoisuus. Koen tuon itseisarvoisuuden
olevan tae elämän mielekkyydelle. Kulttuurin on mielestäni pysyttävä niin
paljon kuin mahdollista irrallaan yhteiskuntaamme riivaavalta
välineellistävältä talousfundamentalismilta. Tätä taustaa vasten Ikean tai
L’Oréalin mainos Musiikkitalon kyljessä on kuin munakkaaseen tumpattu tupakka –
rivo ja vastenmielinen.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kategoriavirheitä
tehdään myös kielen tasolla. Toisinaan tarkoitushakuisen retorisesti. Sanan
’kulttuuriteko’ käyttäminen tässä yhteydessä on sekin raivostuttavaa.
Musiikkitalon sisällä voidaan tehdä kulttuuritekoja, mutta valotaulun
pystyttämistä sen seinään tuskin voidaan pitää sellaisena – paitsi sellaisessa
murenevassa järjestelmässä, jossa sanat tyhjenevät merkityssisällöistään.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun
sanat eivät enää tarkoita mitään, häviää elämästä niiden avulla jäsenneltävissä
ja hahmotettavissa oleva mieli.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Haluan
takaisin kirjamessuille!</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Helsingin
kirjamessut alkoivat tänään. Olen osallistunut tapahtumaan alusta saakka useassa
roolissa. Olen ollut siellä kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana.
Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, enkä ole ainoa, jolle on
käynyt näin. Syitä on useita. Kirjallisuuden maailma on minulle intiimi ja
keskittymiselle rakentunut yksityinen alue. Messuilla 80 000:n ihmisen kanssa saan
paniikkihäiriötä muistuttavan olon. Jouduttuani sinne viime vuosina olen
halunnut nopeasti ulos. Toinen syy on kulttuurityöläisen normaali nykysaldo: en
halua nähdä kymmeniä kirjoja, jotka välittömästi haluaisin, jos varaa on vain
yhteen tai kahteen. Viime vuonna kävi jopa niin, että tulin kotiin
Kirjamessujen yhteydessä järjestettävän Viini ja ruoka -tapahtuman kautta ja
toin mukanani kirjojen sijaan kolme juustonpalaa, joita sitten nautin viinin ja
hyllyssäni odottaneen lukemattoman kirjan kanssa. Kolmas syy on kai kyllästyminen.
Samojen tuttujen kanssa tulee vaihdettua samat kommentit vuodesta toiseen.
Tapahtuma on kuin toisteinen joulu tai eläkejuhlat, jolloin joku saattaa saada
lahjaksi kolme samanlaista Aalto-vaasia. Joka lokakuu samaan aikaan saisin
kuunnella <b>Rosa Liksomin</b>, <b>Virpi Hämeen-Anttilan</b> ja <b>Sofi Oksasen</b> ajatuksia maailman
menosta. Tänäkin vuonna Liksom on lavalla ainakin seitsemän kertaa. Samaan
seitsemään pääsin, kun laskin Hämeen-Anttilan esiintymiset. Vieläpä arvostan
näitä kaikkia – Liksomin uusin, <i>Everstinna</i>
jo odottaa makuuhuoneessa, kunhan vaimo pääsee sen loppuun.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tutkija
ja kriitikko <b>Raymond Williams</b> on
eritellyt kulttuurin prosesseja käyttämällä jakoa ”vallitsevaan,
jäänteenomaiseen ja orastavaan”. Kirjamessut edustavat selvästikin hegemonista,
vallitsevaa kulttuuria, vaikka siellä jonkun salin nurkassa puhujalavalla olisikin
kokeellinen runoilija kuuden kuulijansa kanssa. Siellä niitä uusia merkityksiä,
uusia arvoja ja uusia käytäntöjä kuitenkin luodaan. Kun miettii Helsingin
kirjamessujen elinkaarta vallitsevan, jäänteenomaisen ja orastavan kulttuurin ristivedossa,
onkin ehkä varin oireellista, että kokeellista runoa julkaiseva
osuuskuntamuotoinen kustantamo Poesia ilmoitti jäävänsä pois tänä vuonna.
Poesian hallituksen puheenjohtaja <b>Pauliina
Haasjoki</b> kommentoi: ”Siitä huolimatta pitäisi uskaltaa
tarjota sellaisia keskusteluja ja esiintymisiä, jotka voisivat olla yleisölle
uusi kiinnostuksen kohde. Jotakin, mikä ei välttämättä edes muistuta mitään
aikaisempaa. Siihen pitäisi olla tämän mittaluokan tapahtumassa varaa. Myös
pienet yleisöt ovat arvokkaita ja jopa elintärkeitä kirjallisuudelle.”</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Instituutioilla on tapana jähmettyä
hyväksi havaittuihin toimintamalleihin. Helsingin kirjamessuilla ei välttämättä
koeta muutospaineita, jos kävijämäärät kasvavat vuosi vuodelta.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Muutos on kulttuurissa monitahoinen asia.
Instituutiot ja rituaalit luovat yhteisölle tiettyä turvallisuutta, jota on
vaikea vaarantaa tai rikkoa. Samaan aikaan kuitenkin tiedämme, että taiteelta
vaaditaan uusintamisen lisäksi uusiutumista, rajojen rikkomista ja uusien
alueiden kartoittamista. Tästä syntyy vaikea ristiveto, jonka kanssa on tehtävä
erilaisia kompromisseja. Uusiutuminen on usein markkinatalouden sanelemaa
eleenomaista uusiutumista. Väliin se muistuttaa hammasharjabisnestä: joka vuosi
on kehitettävä käänteentekevä ja patentoitu hammasharja, joka kuitenkin muistuttaa
häkellyttävästi edellisen vuoden mallia. Eikä lopputulos todennäköisesti ole
muuttunut mihinkään.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen: ajatelkaamme
vaikka evankelisluterilaista kirkkoamme, joka joutuu elämään ikiaikaisten
messukirjojensa ja rituaaliensa kanssa jatkuvan yhteiskunnallisen muutospaineen
alaisena. Se myös kipuilee asian kanssa näkyvästi.<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Helsingin kirjamessut ei taida
paljoa kipuilla. Kävijämäärät riittävät. Mutta hajaääniä alkaa kuulua.
Esimerkiksi runoilija ja toimittaja <b>Karri
Kokko</b> kirjoitti maanantaina <i>Facebook</i>-päivityksessään:
”Voisiko kirjamessujen
asetelman kääntää toisin päin? Siis niin, että järjestetään lukijamessut, jossa
kustantajat ja kirjailijat maksavat siitä, että pääsevät tapaamaan kirjojensa
lukijoita. [ … ] ihan vaan ajatuskokeena: lukijat lavalle ja kirjailijat ja
kustantajat yleisöön tekemään kysymyksiä. Olisihan se vaikuttava näky: isolla
lavalla muutama hassu lukija, joiden pelkoja ja unelmia sadat kirjailijat ja
kustantajat herkeämättä kuuntelevat.”</span></span> </span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ajatuskokeet
ovat tärkeitä. Taide usein syntyy ja elämäkin voi muuttua niiden myötä. Jo nyt
huomaan haluavani takaisin kirjamessuille. Voisin esiintyä lukijana lavalla – tuoda
hyllystäni kymmenen kirjaa, jotka ovat muuttaneet elämääni ja yrittää
analysoida yleisölle sitä, mitä tuo muutos on ollut. Esitykseni jälkeen sitä
hievahtamatta seuranneet Liksom, Hämeen-Anttila ja Oksanen – ja ehkäpä Kokkokin
– esittäisivät minulle lukuisia kiinnostavia kysymyksiä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Henkilöhistoria, tietoisuus ja rakenteet </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen jo
kuusikymppinen äijä, mutta vasta viime vuosina olen alkanut arvioida omaa
henkilöhistoriaani itsekriittisemmin ja nimenomaan suhteessa kanssaihmisiini.
En ole ihan varma oletukseni paikkansapitävyydestä, mutta kuitenkin oletan,
että suurin osa ihmisistä katsoo omien arvojensa olevan kohdillaan. Suurin osa
ihmisistä haluaa kaiketikin kuulua ”hyvien ihmisten” joukkoon. Niin minäkin.
Olen aina ajatellut, että olen hyvä ihminen – mahdollisia pahojakin tehdessäni.
Pahan tekemisellekin kun tuppaa aina löytymään perusteet – varsinkin
jälkikäteen, kun pitää yrittää perustella tekemiään vääriä valintoja sekä itselleen
että muillekin.</span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suurin
osa meistä on aika taitavia jälkirationalisoinnissa. Usein sitä alkaa uskoa
itseäänkin vaikka tietääkin valehtelevansa. Tehtyjen virheiden tunnustaminen
itselleenkin on yllättävän vaikeaa. Kun on saanut jonkun asian selitettyä
itselleen parhain päin, on se ikään kuin pois päiväjärjestyksestä ja sen voi
antaa hiljalleen hiipua historian hämärään. Sitä ei tarvitse käsitellä enää.</span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Voi
tietenkin olla, että karttunut ikä ja lisääntynyt tietoisuus vanhenemisesta
saattavat houkutella katsomaan menneitä asioita. On kai jotenkin luonnollista,
että vääjäämättä lähestyvä kuolema saa kysymään niitä vaikeita kysymyksiä,
joihin ei ole edes vastauksia: ”Tässäkö se nyt sitten oli?” ”Mitä olen saanut
aikaiseksi?” ”Mitä olisin voinut tehdä toisin?” jne. Juuri nyt kuitenkin
luulen, että kyse ei ole pelkästään vanhenemisesta vaan joistain suuremmista yhteiskunnallisista
muutoksista, joiden myötä olen oppinut kuuntelemaan toisia ihmisiä tarkemmin ja
miettimään omaa suhdettani ja henkilöhistoriaani heidän esittämiinsä
kysymyksiin ja haasteisiin.</span></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tässä
suhteessa viime lokakuussa alkanut #metoo-kampanja on ollut ainakin omalta
osaltani tavattoman tehokas. Kampanjan tarkoitus on ollut lisätä tietoisuutta
selvästikin merkittävästä ja kaiken yhteiskunnallisen toiminnan läpäisevästä
seksuaalisen häirinnän ongelmasta. Juuri tätä tietoisuutta se on totisesti
lisännyt. Kampanjan myötä olen käynyt omaa henkilöhistoriaani melko tarkasti
läpi. </span></div>
</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Miehenä
tästä asiasta puhuminen ei ole aivan yksinkertaista. Tuntuisi jotenkin
vastenmieliseltä ja tekopyhältä kiillottaa kilpeään ja yrittää osoittaa, että
on ollut kohtuullisen nuhteeton. Aivan yhtä vastenmieliseltä tuntuisi ottaa
jokin tapahtuma menneisyydestään esiin ja julkisesti tunnustaa vanhoja
syntejään ja siten yrittää saada joku lunastus rohkean toimintansa ansiosta.
Molempia reaktioita olen havainnut miesten yrittäneen some-keskusteluissa.
Mukana on toki ollut myös silkkaa torjuntaa. Vaihtoehdot tuottavat minulle
hämillisen olon ja halun vaieta, koska mikään vaihtoehto ei tunnu oikealta.
Voisin palata kouluaikoihini ja kertoa jotain kiusaamisesta, joka varmaankin on
luokiteltava seksuaaliseksi häirinnäksi. Olen ollut kiusaaja – en luultavasti sitä
pahinta laatua, mutta kiusaaja kuitenkin. Oleellista ei mielestäni kuitenkaan
ole se, että kertoisin jonkun paljastavan tarinan tässä ja nyt ja siten
pyytäisin anteeksi naiskunnalta tai siltä tytöltä, jolle luokassamme
ensimmäisenä sattui kasvamaan rinnat, joita meidän poikien piti pilkata. Paljon
oleellisempaa on se, että olen ylipäänsä joutunut miettimään näitä asioita ja
että mietintä on selvästikin muuttanut asenteitani. Moni niistä asioista,
joille minulla on ollut tapana vain naureskella, on saanut uudet mittasuhteet
ja merkityksen. </span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sitä on
myös alkanut sovittaa omaa henkilöhistoriaansa laajempaan yhteiskunnalliseen
kehikkoon. #metoo-kampanjan toinen voimallinen seuraamus itselleni onkin ollut
se, että selviteltyäni asioita itseni ja konkreettisen henkilöhistoriani kanssa
olen ryhtynyt miettimään tarkemmin sitä kenttää, jolla ammatikseni toimin. Olen
ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän suomalaisen
kuvataiteen keskiössä. Nyt olen monena iltana summannut kuluneiden vuosien
tapahtumia ja kuulemiani juttuja yrittäen tunnistaa seksuaalista häirintää ja
sen erilaisia ilmenemismuotoja. Koska minulla on voimakas sosiologinen tausta,
olen yrittänyt ensin kartoittaa asiaa empiirisesti ja sitten jäsennellä sitä
mielessäni paremmin ymmärrettäväksi, jotta voisin hahmottaa misogyniaa
ylläpitäviä rakenteita. Prosessi on varmaankin vielä kesken, mutta oleellista
on se, että tässäkin suhteessa kampanja on ollut varsin onnistunut.
Tietoisuuteni on selvästikin lisääntynyt ja asenteeni ovat muuttuneet. Mistäkö
tiedän sen? Siitä, että muistelen häpeillen tapahtumia, joille minulla oli
äijäseurassa tapana naureskella vain hauskoina juttuina. Enää ei naurata
yhtään. Sen verran olen naisten tarinoita kuluneen kahden kuukauden aikana lukenut.</span></div>
<span style="font-family: "arial" , "helvetica" , sans-serif;"></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jäljelle
jää lisääntyneen tietoisuuden siirtäminen arkiseen toimintaan. Ei ole sekään
aivan yksinkertainen asia. Siinä taitaa olla loppuelämäksi tekemistä.</span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span></div>
</span></span>Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-52074366187847888422018-02-25T09:48:00.000+01:002018-02-25T09:51:32.046+01:00Julkaistua 852: Yksilöllinen hyttyskoru?<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vähän rästejä taas tänne. Joskus helmikuun alussa julkaistiin <a href="http://leenapukki.com/">Leena Pukin</a> (s. 1984), <a href="http://www.karoliinapaappa.fi/">Karoliina Paapan</a> (s. 1983), <a href="http://routecouture.org/taiteilijat/lari-latti/">Lari Lätin</a> (s. 1984) ja <a href="http://routecouture.org/taiteilijat/stina-riikonen/">Stina Riikosen</a> (s. 1981) <a href="http://routecouture.org/"><i>Route Couture</i></a> -projektista <a href="https://intokustannus.fi/kirja/route-couture/">kirja</a>, johon kirjoitin kutsuttuna lyhyen jutun. Elämäni ensimmäinen hyttysaiheinen juttu:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-MjnlBG_eVNk/WpJ38BurNaI/AAAAAAAAQj0/E_hOGFaF-qEmAQpfipmDKLqenvcgsNmIgCLcBGAs/s1600/RouteCouture_Kansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1134" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-MjnlBG_eVNk/WpJ38BurNaI/AAAAAAAAQj0/E_hOGFaF-qEmAQpfipmDKLqenvcgsNmIgCLcBGAs/s400/RouteCouture_Kansi.jpg" width="282" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Yksilöllinen
hyttyskoru?</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun olin
nuorena autokoulussa, minulle opetettiin, että pienen eläimen tullessa
yllättäen auton eteen sitä ei saa väistää. Peruste oli se, että äkillisellä
väistämisellä saattaisi aiheuttaa vaaraa muulle liikenteelle. En tiedä onko
tämä edelleenkin kuranttia oppia, mutta toinen ulottuvuus on tietenkin
juridinen: omalta kaistaltaan poistuva autoilija on aina syyllinen mahdolliseen
liikenneonnettomuuteen.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen
ajanut aktiivisesti autoa 40 vuotta ja tappanut autollani tasan yhden eläimen:
kerran pieni lintu törmäsi suoraan syylärinristikkooni. Muistelen tapahtumaa vieläkin
puistatuksella ja pystyn palauttamaan mieleeni sen tömähdyksen. Kerran myös ajoin
perheestään jääneen fasaaninpoikasen yli, mutta se jäi onnekkaasti renkaiden väliin,
ja näin taustapeilistä, kuinka se vilisti hyvässä kunnossa äitinsä perässä
pöpelikköön. Saldo on siis aika lohdullinen.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Näin
kirjoittaessani kuitenkin valehtelen: tuhannet ja tuhannet hyönteiset ovat
kuollee<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">t</span> törmättyään autooni. Niiden raadot suihkutan pois silloin harvoin, kun
pesen sitä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla
on kulttuuriantropologista taustaa, ja opiskeluajoiltani muistan ennen kaikkea
luokittelun ja sen kulttuurisen sidonnaisuuden ulottuvuudet. Kun aiheutan
linnun kuoleman, tapan eläimen ja tunnen syyllisyyttä. Kun aiheutan hyttysen
tai jonkun minulle tuntemattoman yöperhoslajin kuoleman, en tunne tappavani
eläintä. Silti tiedän tappaneeni eläimen, kun oikein ryhdyn miettimään sitä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eläin on
yksi luomakunnassa esiintyvien asioiden luokka, joka on ihmisen laatima.
Huomaan, että en ole miettinyt eläimyyden ”riittäviä ja välttämättömiä” ehtoja
kovinkaan paljoa</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mikä on
eläin? Miksi hyttynen on vähemmän eläin kuin varpunen? Miksi voin surutta
lätkäistä ampiaisen kuoliaaksi mutta en kimalaista? Johtuuko se siitä, että kimalainen
on karvainen ja söpömpi? Tai ehkä enemmän eläin juuri karvaisuutensa tähden?</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En osaa
surra hyttysen kuolemaa, vaikka kuinka yrittäisin. Ehkä se johtuu siitä, että
ne eivät ole yksilöitä. Tai ehkä tarkemmin: ne eivät ole yksilöitä, jotka voisin
tunnistaa yksilöinä</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Muistan
jo kansakoulusta väitteen siitä, että kahta samanlaista lumihiutaletta ei ole
olemassakaan. Miten siis voisi olla kahta samanlaista hyttystä, koska onhan
hyttysen pakko olla rakenteeltaan monimutkaisempi kuin lumihiutale?</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ja
niinhän minä sen keksin: autoon liiskaantuneesta hyttysestä tehty koru.
Jokainen erilainen ja yksilöllinen – markkinakielellä ”kantajansa näköinen”.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-35913194573760041602018-02-24T10:22:00.001+01:002018-02-25T11:14:06.510+01:00Julkaistua 851: Petollinen helmikoriste<div class="MsoNormal">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;} </style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> </style><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ja taaskaan en ole jaksanut päivittää blogia. Ties kuinka mones anteeksipyyntö siitä. Ja anteeksipyyntö seuraavasta tekstistäkin. Se ei nimittäin paljoakaan taidetta sivua. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Taustaa: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri_Nummelin">Juri Nummelin</a> toimittaa <a href="http://lankkariseura.blogspot.fi/">Suomen Länkkäriseuran </a>lehteä <i>Ruudinsavu</i>, joka on ilmestynyt jo vuodesta 2001. Satuin <i>Facebookissa</i> huomamaan, että Juri tuskaili tilannettaan: Tuorein <i>Ruudinsavu</i> (2/2017) oli lähdössä painoon ja yllättäen yksi sivu puuttui. Minähän jostain päähänpistosta vastasin, että kyllä täällä nyt yksi länkkärinovelli nopeasti syntyy. Juri tarttui tarjoukseen. Menin sitten partsille röökille viinilasin kanssa ja keksin juonen<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">. Se epäilemättä syntyi siitä</span>, että olin juuri parhaillaan viimeistelemässä pitkää appropriaatioaiheista artikkelia<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">, jossa </span>sivuttiin tietysti feikkisaamenpukua. Kirjoitin saman tien puolessa tunnissa lyhyen novellin loppuun. Juri oli laskenut merkkimääränkin jotenkin väärin, joten hän hommasi juttuun pikakuvituksenkin, jonka teki sarjakuvataiteilija <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Aapo_Kukko">Aapo Kukko</a> (s. 1991).</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En uskottele itselleni, että novellini on suurta kirjallisuutta, mutta sallittakoon tällainen leikkimielisyys ja urheilumieli edes joskus. Tämä saattaa hyvinkin jäädä urani ainoaksi länkkäritarinaksi.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Petollinen
helmikoriste</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Fort
Timberlaken linnakkeessa oli huolestuttu wachita-intiaanien lisääntyneestä
aggressiivisuudesta. Intiaanit olivat vetäytyneet vuorille ja tekivät iskujaan
kiihtyvässä tahdissa. Miehiä oli menetetty liikaa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eräänä
päivänä kapteeni Harris palasi taaempana sijaitsevasta Fort Morrisonista, missä
hän oli ollut neuvottelemassa tilanteesta ja suunnittelemassa voimalla tehtävää
vastahyökkäystä. Hänellä oli mukanaan vieras siviili. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hän
keräsi upseerit koolle ja esitteli vieraansa. ”Tässä on Jim Puolikuu, syntyjään
wachita. Hän on elänyt aikuisen elämänsä keskuudessamme mutta puhuu sujuvasti
wachitaa. Hän on suostunut kunnon palkkiosta ujuttautumaan wachitojen joukkoon
ikään kuin palaajana vuosien jälkeen. Kehitämme hänelle peitetarinan ja
sukuhistorian. Oltuaan tarpeeksi kauan wachitojen joukossa ja selvitettyään piilopaikat
ja kulkureitit hän palaa tietojensa kera. Joten eiköhän tilanne saada kohta
rauhoittumaan – ellei jopa lopullisesti ratkaistuksi.”</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jim
Puolikuu oli epämääräinen hahmo, joka oli elättänyt itsensä erilaisin
vilunkikonstein. Intiaanikulttuurista hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä,
vain kieli oli säilynyt. Osin varmaankin siksi, että siitä oli ollut hänelle
hyötyä hänen elättäessään itseään huijaamalla valkoisten käsiin jääneitä
heimotovereitaan, joista oli vuosien mittaan tullut heittiöitä. Viinanmyynti
oli ollut yksi hänen erikoisalueistaan. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-MVrlo4tAtFA/WpEuF0N7cKI/AAAAAAAAQjY/B5e_LOFfjnA1xErGL4aF1y6EaJjXziGMQCLcBGAs/s1600/P2240150.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1229" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-MVrlo4tAtFA/WpEuF0N7cKI/AAAAAAAAQjY/B5e_LOFfjnA1xErGL4aF1y6EaJjXziGMQCLcBGAs/s400/P2240150.jpg" width="306" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jim
Puolikuun tehtävää valmisteltiin huolellisesti. Kapteeni Harris yllättyi
myönteisesti, kun leirillä jo pitkään vankina ollut Chiri-te-monaha,
Kokki-Lisaksi kutsuttu orjatyöläinen, suostui valmistamaan Jimille uskottavan tarinan
ja ennen kaikkea näyttävän helmistä kirjaillun kaulakoristeen, jotka tämä muka
oli perinyt isältään.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Perusteellisen
koulutuksen jälkeen ylväältä wachitalta näyttävä Jim Puolikuu varustettiin
matkaan. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Seuraavalla
viikolla suunnitelmastaan ylpeä Harris koki karvaan pettymyksen. Wachitojen
alueen reunoilla toiminut partio löysi Jim Puolikuun häväistyn ja alastomaksi
riisutun ruumiin – suu täynnä rikotun kaulakoristeen irtonaisia helmiä.</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jim
Puolikuun paljastumisen syy jäi mysteeriksi. Leirissä oli vain yksi ihminen,
joka olisi voinut antaa vastauksen, mutta häneltä sitä ei kysytty.</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Chiri-te-monaha
hymyili itsekseen. Hän nimittäin osasi perinpohjaisesti wachitojen kehittämän
väri- ja symbolisysteemin, jonka avulla helmikoristeisiin pystyttiin
kirjoittamaan hyvinkin monimutkaisia viestejä.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Feikkipukua osasi lukea vain
heimon salaisuuksiin vihkiytynyt. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-qRVCCpkAl_4/WpEum_ZHpYI/AAAAAAAAQjk/FmTRBE7WOfAHk3xCORuNmhTIPQsvxNHOwCEwYBhgL/s1600/P2240149.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-qRVCCpkAl_4/WpEum_ZHpYI/AAAAAAAAQjk/FmTRBE7WOfAHk3xCORuNmhTIPQsvxNHOwCEwYBhgL/s320/P2240149.jpg" width="240" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-77392708419312432812018-01-29T11:50:00.000+01:002018-01-29T11:50:03.530+01:00Julkaistua 850: Jätkäsaaren galleriakeskittymä on pelastettava!<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;">
</span></span><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Perustin aamulla adressin. Nyt hyvät toverit, joukolla allekirjoittamaan! <a href="https://www.galleriahuuto.fi/?lang=en">Galleria Huuto</a>, <a href="http://galleriarankka.com/">Galleria Rankka</a> ja <a href="http://www.sicspace.net/">SIC</a> ovat tärkeitä paikkoja stadin – ja muunkin Suomen – taide-elämälle.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span><a href="https://www.adressit.com/allekirjoitukset/jatkasaaren_galleriakeskittyma_on_pelastettava/">Tästä linkistä</a> suoraan allekirjoittamaan.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-53wf6lsvJLc/Wm78KxeE6EI/AAAAAAAAQi8/GOeRStbuef0ARPYI7QDntgOcRtzyZIHswCLcBGAs/s1600/stenius.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="422" data-original-width="622" height="271" src="https://4.bp.blogspot.com/-53wf6lsvJLc/Wm78KxeE6EI/AAAAAAAAQi8/GOeRStbuef0ARPYI7QDntgOcRtzyZIHswCLcBGAs/s400/stenius.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Jätkäsaaren
galleriakeskittymä on pelastettava!</span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Me
allekirjoittaneet vaadimme Helsingin kaupunkia ryhtymään pikaisiin toimiin
Jätkäsaaren L3-makasiinista tammikuussa 2018 yllättävän häädön saaneiden
taidegallerioiden toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Makasiinissa
toimineet galleriat – Galleria Huuto, Galleria Rankka ja SIC – ovat viime
vuosina olleet erityisen merkittävä lisä perinteisten instituutioiden hitaammalle
ja vakiintuneemmalle taidetarjonnalle. Lähellä sijaitsevan Forum Boxin kanssa
ne ovat muodostaneet ainutlaatuisen taiteilijavetoisten gallerioiden
keskittymän.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Kyse ei
ole pelkästään näyttelytiloista vaan kuvataidekentässä parhaillaan tapahtuvasta
suuremmasta murroksesta: siitä miten ahdingossa elävät taiteilijat ovat
ottaneet rohkeasti aloitteen omiin käsiinsä. Taiteilijavetoiset galleriat ovat
tarjonneet varsinkin nuorelle ja ei-kaupalliselle taiteelle aivan uudenlaisia
esiintymismahdollisuuksia – sekä edullisia tai kokonaan maksuttomia
tilaisuuksia esitellä taidettaan. Kaikki tämä on tapahtunut varsin pienellä
julkisella tuella ja pyyteettömällä talkootyöllä.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Paloturvallisuusmääräyksistä
aiheutunut vuokrasopimusten irtisanominen edustaa sitä gentrifikaatioprosessia,
johon avoimeen ja elävään kaupunkikulttuurin pyrkivän Helsingin ei soisi
lankeavan. Näyttää siltä, että nyt kun Jätkäsaari alkaa olla valmis, ei
taiteilijoille enää olisi sijaa ”kehittyvässä” kaupunginosassa.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Taiteilijayhteisöillä
ei tule olemaan varaa maksaa remontin tuottamia mittavia vuokrankorotuksia –
puhumattakaan siitä, että ne voisivat ostaa tiloja. Taiteilijavetoiset
galleriat ovat kuitenkin varmin tae siitä, että uusi Jätkäsaari tulee edustamaan
sellaista kaupunkikulttuuria, josta Helsinki voisi hyvällä syyllä olla ylpeä.
Se on myös paikka, jonka hyvät kulkuyhteydet mahdollistavat saavutettavaa
taidetta kaikille helsinkiläisille.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Niinpä
ehdotammekin, että kaupunki varmistaa gallerioille subventoidun paluun L3:een
paloturvallisuusremontin jälkeen – sen sijaan että se vain löyhästi lupaisi
auttaa uusien tilojen etsimisessä, kuten nyt on tapahtunut. Hinta elävän
kulttuurin jatkuvuuden varmistamisesta ei taatusti ole kohtuuton.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-60156510756684714592018-01-24T09:03:00.003+01:002018-01-24T10:07:09.614+01:00Julkaistua 849: Kun rakenne tulee todeksi<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:Times;
panose-1:2 0 5 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:77;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">[Blogger temppuilee, eikä suostu muutamaan fontteja ja pistekokoja haluamallani tavalla. Siksi teksti on vähän oudosti.] </span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Eilen oli hauska ilta. Olin mukana tekemässä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri_Niemi">Mauri Niemen</a> taidekokoelmasta kirjaa. Eilen se julkistettiin. </span><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Toimitin kirjan ja kirjoitin johdantotekstin. Valokuvataiteilija ja graafinen suunnittelija <a href="http://www.timosetala.fi/">Timo Setälä</a> (s. 1958), jonka kanssa näitä kirjoja olen vääntänyt jo kymmeniä, antoi sille hienon ulkoasun. Illalla pidin vielä pienen puheen Maurin kokoelman kunniaksi. Oli se tavallaan minullekin juhlavaa, koska Maurin taidekipinän herätti aikoinaan isäni <a href="http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/531">Voitto Kantokorpi</a> (s. 1935), joka toimi nuoren Maurin kuvismaikkana. Toinen syy oli se, että tajusin Timolla ja minulla olevan yhteisten taidetöiden 20-vuotisjuhla. Kun aloitin <a href="http://www.taidelehti.fi/"><i>Taiteessa</i></a> vuonna 1998, Timo oli taittajani. Ja hommat jatkuvat. Nytkin meillä on kaksi isompaa kirjaa työn alla.</span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Tässä Maurille kirjoittamani teksti:</span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-qVz7XUXyeSM/WmhG-TfxqTI/AAAAAAAAQig/Hl8ytGKsn2sCS2gXtI-7Pt2IX8MLjfUsQCLcBGAs/s1600/P1240195.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="919" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-qVz7XUXyeSM/WmhG-TfxqTI/AAAAAAAAQig/Hl8ytGKsn2sCS2gXtI-7Pt2IX8MLjfUsQCLcBGAs/s400/P1240195.JPG" width="358" /></a></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;"> </span></span></span><br />
<span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: red;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: small;">Kun
rakenne tulee todeksi</span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Ensin
lienee asetuttava vastustamaan Mauri Niemeä. Näin hän kirjoittaa tässä
kirjassa: ”</span><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Vierastan sanan ’taidekokoelma’
käyttöä. Minusta sillä viitataan usein ohjelmalliseen kokoamistyöhön, jossa
strategisesti mietittyjen ostojen kautta pyritään luomaan yhtenäinen
kokonaisuus.” Onneksi minulla on vastustukselleni tueksi auktoriteetteja,
joihin vedota. Tunnettu ranskalainen filosofi ja sosiologi Jean Baudrillard on
todennut: ”Kokoelman järjestelmällisyy<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">s </span></span></span><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;">ja sarjallisuus – se, että objektit ovat yhteenkuuluvia,
mutta erilaisia – erottaa sen kasasta ja varastosta.” Vetoan myös suomalaiseen
keräilyn tutkijaan Ari Pöyhtäriin kun totean, että Niemen taidekokoelma on kokoelma,
koska siihen kuuluvat ”objektit muodostavat yhtenäisyyden, joka perustuu
tiettyyn subjektin valitsemaan kategoriaan”. Tämän kirjan ilmestyessä muistutan
vielä yhdysvaltalaisen runoilijan ja kriitikon Susan Stewartin ajatuksesta:
”Esineiden lopullinen merkitys paljastuu keräilijälle vasta silloin kun ne ovat
suhteessa toisiinsa </span>kokoelmassa.” Niemi on ehkä vasta alkamassa tajuta
kokoelmansa luonnetta.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">”Lopullinen merkitys” on tietysti
ongelmallinen ilmaisu, mutta luulen, että tätä kirjaa koostettaessa Niemelle on
alkanut hiljalleen avautua ainakin osa niistä merkityksistä, joilla hänen
taidekokoelmansa on hänen elämäänsä ryydittänyt.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-12mD3YvWjYI/WmhHO4l8TEI/AAAAAAAAQik/aOkYNFZg2HQfoHXb04ypAmf_SBXYLrq-gCLcBGAs/s1600/P1230191.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://4.bp.blogspot.com/-12mD3YvWjYI/WmhHO4l8TEI/AAAAAAAAQik/aOkYNFZg2HQfoHXb04ypAmf_SBXYLrq-gCLcBGAs/s400/P1230191.JPG" width="400" /></a></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;"><span style="font-size: x-small;">Mauri puhuttelemassa juhlaväkeä.</span> </span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Kaiken muun keräilyn tavoin taiteenkeräilynkin
taustalla on monenlaisia motiiveja ja kokoelmalla monenlaisia funktioita.
Taiteenkeräily myös poikkeaa monesta muusta keräilystä – muun muassa siinä,
että ajatus täydellisestä taidekokoelmasta olisi absurdi. Joku voi kerätä
kokoelmaansa kaikki DDR:ssä julkaistut postimerkit, mutta kukaan ei voi kerätä
täydellistä kokoelmaa itäsaksalaista taidetta kautta aikain, siis vuosilta
1949–90.</span></span></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 12pt;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Taidekokoelma on myös väistämättä
henkilökohtaisempi kuin juuri mikään muu kokoelma. Taidekokoelma heijastelee
keräilijän <i style="mso-bidi-font-style: normal;">makua</i> paljon henkilökohtaisemmalla
ja syvemmällä tasolla kuin esimerkiksi kokoelma radioita tai vaikkapa
sikarivöitä.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Taiteenkeräilyllä on pitkä historia.
Ensimmäinen dokumentoitu taidekokoelma on yli kahdentuhannen vuoden takaa.
Pergamonin kaupunkivaltion hallitsija Attalos I (269 eaa. – 197 eaa.) keräsi
kreikkalaisen taiteen mestariteoksia.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Koko tunnetun historian ajalta
taiteenkeräily onkin aina liittynyt rahaan ja valtaan. Kaiken mahdollisen
syvähenkisen sisältönsä lisäksi taideteokseen kätkeytyy yleensä mahdollisuus
joutua statussymbolin rooliin. Tähän ei myöskään koskaan tarvitse kysyä lupaa
taiteilijalta.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Taide ja maku elävät tätäkin taustaa
vasten oudossa kaksoissidoksessa. Maku voi olla ”henkilökohtainen”, niin kun on
tapana sanoa, ja siihen usein liittyy myös ajatus siitä, että ”makuasioista ei
voi kiistellä”. Tämä on täysin harhainen ajatus, koska makuasioistahan vasta
kiistelläänkin. Juuri maku on yksi voimakkaimmista ja samalla vaikeimmin
mitattavista ulottuvuuksista sosiokulttuurisen pääoman eli todellisuudessa
yhteiskunnallisen kamppailun alueella. Hyvä taidemaku on aina ollut myös vallan
väline, jonka avulla ihmisiä luokitellaan: ”Hänellä on hyvä maku”. Ja vähän
abstrahoidummin: ”Hänellä on silmää.”</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Vaikka makujen henkilökohtaisuutta
onkin tapan korostaa, vallitsee hyvästä mausta yleensä selkeä konsensus. Tämä
koskee myös taidetta. Yksityiset taidekokoelmat muistuttavat usein toisiaan.
Mitä korkeammalle yhteiskunnallisessa arvoasteikossa mennään, sitä enemmän
taidekokoelmatkin alkavat olla toistensa kaltaisia. Muistan elävästi, miten
merkittävänä taiteenkeräilijänä tunnettu taloustieteilijä ja sijoittaja Pentti
Kouri aina korosti hankintojensa perustuvan nimenomaan henkilökohtaiseen makuunsa
eikä taidemaailman asiantuntijoiden näkemyksiin. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Suomen Kuvalehden</i> haastattelussa vuonna 2009 hän sanoi: ”</span><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Tunnen hyvän taiteen,
kun näen sen.</span><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">” Suurin osa mahtikeräilijöistä
tunnistaa hyvän taiteen kuitenkin varsin samalla tavalla. Muistan kuinka vuonna
2008 näin osan Kouri-kokoelmaa Kiasman näyttelyssä. Seuraavalla viikolla
matkustin Bilbaoon ja kävin Guggenheimissa. Oli kuin olisin käynyt identtisessä
näyttelyssä – samaa hyvää taidetta kuin kaikissa maailman hyvissä
taidemuseoissa: Serra, Kounellis, Merz, Polke, Long jne.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Keräilyä tutkinut yhdysvaltalainen
journalisti ja itsekin taiteenkeräilijä Joseph Alsop on vähän ylevästi
todennut, että ”kypsää” keräily on vasta sitten, kun on alettu kerätä taidetta
sen itsensä takia ja unohdettu taiteen muut mahdolliset käyttötarkoitukset.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Tätä taustaa vasten uskaltaisin
väittää, että Mauri Niemi on varsin ”kypsä keräilijä”. Hän vuosien mittaan
rakentanut intiimin kotikokoelman, joka ei ole sijoituskohde eikä myöskään
museota varten suunniteltu monumentti Niemen taiteenrakkauden kunniaksi. Se ei
ole myöskään erityistä prestiisiä tuottava, varmojen tähtitaiteilijoiden täyttämä
seinärivistö – sellainen kuin joidenkin metsästäjien seiniä täyttävä
sarvipäinen trofee-kokoelma.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Monumentin sijaan se on kuin tarina
Niemen taidetta kohtaan tuntemasta rakkaudesta, sen kehittymisestä ja
nivoutumisesta hänen omaan arkiseen elämäänsä. Se ei kerro pelkästään hänen
mieltymyksistään ja maussaan tapahtuneista mahdollisista muutoksista. Se ei
koostu pelkästään tiettyä tyyliä edustavista taideteoksista vaan tarinana se
kertoo myös taiteilijoista, yhteisöllisyydestä ja taiteemme kentästä, jonka
vaiheita ja muutoksia Niemi on monessa kulttuurialan luottamustehtävässään
ollut todistamassa – ja osin myös niihin vaikuttamassa. Sen syntyhistoria ei
ole systemaattinen tai johdonmukainen: siinä on sitä samaa rosoa,
satunnaisuutta, ennustamattomuutta ja yllätyksiä, mitä normaalissa elämässäkin
on.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">***</span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Olen
nähnyt taidekriitikon urani aikana useita taidekokoelmia. En mahda ammatilleni
enää mitään, ja katselenkin kokoelmia usein kun kriitikko. Toisinaan se on
helppoa. Usein tunnen olevani kuin laadukkaassa yhteisnäyttelyssä. Kokonaisuus
ei useinkaan ole erityisen temaattinen, josta voin esimerkiksi poimia erikseen
sitä parhaimmistoa. Temaattisia näyttelyitä tarkastellessani teokset asettuvat
kuin aivan eri kontekstiin, ne menettävät yksilöllisyytensä ja tulevat osaksi jotain
määriteltyä tapaa tarkastella jotain tiettyä, tarkkaan rakentunutta
kokonaisuutta. Teoksia tulee arvotettua sen mukaan, mitä ne kertovat juuri
tästä asiasta – vaikka ne usein kertovat kiinnostavia tarinoita myös ihan
toisista asioista.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Niemen
kohdalla erityisongelma syntyy vielä siitä, että – varmaankin hänen
luonteestaan johtuen, mitä hän omassa tekstissään valottaa – minulle se ei
paremman tutustumisen jälkeen enää olekaan ikään kuin objektiivisemmin ”Niemen
kokoelma”. Siitä on ajan mittaan tullut minulle ”Maurin kokoelma”, jonka
intiimiyteen tulee luonnollisesti suhtauduttua jo hieman toisella tavalla.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Maurin
kokoelma on muodostunut tavallaan osin siis satunnaisesti, mutta kyllä
sieltäkin temaattisia juonteita on löydettävissä. Alkuun matematiikkaa
opiskellut ja sitten rakennusinsinööriksi valmistunut Mauri on tehnyt
elämäntyönsä rakennusteollisuuden alalla. Ei ole siis mikään ihme, että hän on
ollut aina kiinnostunut konstruktivistisesta taiteesta ja sellaisesta
abstraktista taiteesta, jossa tilavaikutelmat ja niihin liittyvä problematiikka
on ollut keskeisellä sijalla. Mauri itse siteeraa johtamansa rakennusliike
Skanskan ensimmäisen merkittävän taidehankinnan yhteydessä kirjoittamaansa
tiedotetta henkilökunnalle: </span><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">”Kujasalon viivastruktuurien edessä voi nauttia
matemaattisen täsmällisyyden aiheuttamasta mielihyvästä: siitä että kaikki on
kohdallaan. Samaan täydellisyyteen ja laatuun tulee meidänkin toiminnassamme
pyrkiä.”</span><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;"> </span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Täsmällisyyden
aiheuttama mielihyvä on kuitenkin vain osa totuutta, minkä Maurikin on oppinut
huomaamaan. Kokoelman konstruktivisteja – Kujasalon lisäksi muun muassa Jorma
Hautala ja Pekka Ryynänen – ja abstraktikkoja kuten Lars-Gunnar Nordström
yhdistää konstruktiivisen ajattelun lisäksi voimakkaasti tietty poeettinen
ulottuvuus, jota on jopa hieman vaikea analysoida. Usein se syntyy siitä, että
kaikki ei aina välttämättä olekaan ihan kohdallaan. Tiedän esimerkiksi, että
varsin vanhanaikaista laskukonetta ja teippiä apunaan käyttävä Kujasalo itsekin
yllättyy usein omien töidensä sisällöllisistä ulottuvuuksista ja niiden
tuottamista assosiaatioista ja toisinaan visuaalisista illuusioista nähtyään
vihdoin työn valmiina, teipeistä riisuttuna. Kun rakenne tulee todeksi,
paljastuu siitä usein jotain ennustamatonta – esimerkiksi sellaisia
kauneusarvoja, joita emme olisi välttämättä edes aavistaneet.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-C5C82Oel3_w/WmhHqpJYO8I/AAAAAAAAQio/P3mkIStlGhIU5fwgF0P7yynZTX7I2_OfQCLcBGAs/s1600/P1240196.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="814" data-original-width="1280" height="253" src="https://1.bp.blogspot.com/-C5C82Oel3_w/WmhHqpJYO8I/AAAAAAAAQio/P3mkIStlGhIU5fwgF0P7yynZTX7I2_OfQCLcBGAs/s400/P1240196.jpg" width="400" /></a></span></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;"><span style="font-size: x-small;">Mauri oli <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Lars-Gunnar_Nordstr%C3%B6m">Lars-Gunnar Nordströmin</a> (1924–2014) ystävä ja edelleenkin tämän säätiön puuhamies. Tällaisia esittäviä Nordströmejä eivät kaikki ole nähneet.</span> </span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Kun
rakennus tulee todeksi, täyttyy se aina toiminnoilla ja elämällä. Ankarasti
suunniteltu ja satunnainen alkavat limittäytyä toisiinsa, toisinaan törmätenkin
ja tuottaen siten uusia ilmiöitä.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Olen
tuntenut Maurin ehkä viitisentoista vuotta ja käynyt myös hänen kotonaan
useammankin kerran tutustumassa tähän kokoelmaan. Pystyn tunnistamaan osan
hänen mieltymyksistään ja liittämään tiettyjä taideteoksia siihen käsitykseeni
hänen persoonallisuudestaan, joka väistämättä alkaa muotoutua. Kun yritän
miettiä sitä vakavissani, huomaan, että kovin helppoa se ei kuitenkaan ole.
Vaikeuden aiheuttajana toimivat ne törmäytykset, joita voin hänen kotonaan
tarkkailla. Kuka laittaisi hillittyyn olohuoneeseensa sulassa solussa toistensa
kanssa elämään Kujasalon hillittyjä mustavalkoisia konstruktioita ja Joakim
Sederholmin yli metrisen peltisen ihmisfiguurin? Kuka ylipäänsä laittaisi
olohuoneeseensa yli metrisen peltiveistoksen?</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Maurin
kokoelma on aito ja intiimi kotikokoelma, mutta se ei asu hänen kotonaan
jähmettyneessä järjestyksessä luomassa puitteita ja ilmapiiriä vaikkapa
illalliselle. Se elää ja muuttuu: seinänvierustoilla ja nurkissa on teoksia
etsimässä paikkaansa. Bibliofiilinä ja – ja itsekin keräilijänä, siis
kirjankeräilijänä – jopa vähän närkästyin, kun näin Maurin nerokkaan keksinnön:
pienempiä teoksia saattoi ripustaa kirjahyllyn yksittäisiin hyllyihin
roikkumaan siten, että kirjat jäivät niiden taakse piiloon. Keräilijänä minä
rakastan lukemisen lisäksi kirjojen katsomista – juuri kokoelmana. Niinpä
pahoitin mieleni – vaikka en kai ihan oikeasti. Pikemminkin minua hymyilytti ja
muistin teoreettisen kirjoittelun keräilyn luonteesta ja sen addiktiivisista
ulottuvuuksista. Tunnistin myös itseni.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Sitten
menimme vielä Maurin työhuoneelle, joka sijaitsee saman talon
piharakennuksessa. Ajattelen, että se on varmaankin joskus ollut työhuone, mutta
vuosien mittaan siitä on muodostunut pikemminkin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">man cave</i>.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">Mauri
voi mennä entiseen työhuoneeseensa yksin rauhassa katsomaan ja miettimään
taidetta ja taiteen roolia elämässään. Joskus kaverinkin kanssa.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "times new roman"; font-size: 16.0pt;">–
Keräilyyn liittyvät sitaatit ovat kotoisin Ari Pöyhtärin mainiosta tutkimuksesta
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Keräilystä kokoelmaan – sosiologisia ja
filosofisia näkökulmia keräilyyn</i> (Jyväskylän yliopisto 2014).</span></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-13333680191847717172018-01-21T10:06:00.001+01:002018-01-24T09:02:37.724+01:00Julkaistua 848: Kolme kertomusta<div class="MsoNormal">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
--</style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> </style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> </style></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen toiminut kuraattorina yli sadassa näyttelyssä. Mukana on niin isoja kuin pieniäkin – Mäntän kuvataideviikoista ja Kiasmasta aina baarinäyttelyihin. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt on käsillä yksi minulle tärkeimmistä: ystäväni <a href="http://www.timosetala.fi/">Timo Setälän</a> (s. 1958) kaksiosainen 60-vuotisnäyttely. Timo on valokuvataiteilija, mutta graafisena suunnittelijana hän on ollut 20 vuotta läheisin työtoverini. Hän taittoi <i>Taide</i>-lehteä sen ajan kun toimin päätoimittajana (1998–2005) ja taittaa edelleenkin. Lehden lisäksi olemme tehneet yhdessä kymmeniä kirjoja, viimeisimpänä <a href="http://www.pirkkonukari.fi/startf.html">Pirkko Nukarin</a> (s. 1943) tuotantoa kokoava <a href="http://www.parvs.fi/kirjat/pirkko-nukari/">kaunokainen</a> ja ylihuomenna ilmestyy seuraava, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri_Niemi">Mauri Niemen</a> hienon taidekokoelman täydellinen kooste.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Timo on ollut aika huono hoitamaan valokuvataiteilijan uraansa, ja minä olen ollut aika huono manageri hänelle. Mutta nyt pannaan haisemaan! Tässä kirjoittamani Make Your Markin lehdistötiedote:</span></span><br />
<br />
</div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="color: red;"><span style="font-size: large;">Kolme kertomusta</span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Valokuvataiteilija
<b>Timo Setälä</b> täyttää 60 vuotta
keväällä 2018. Tapahtumaa juhlistetaan kahdella näyttelyllä. Ensimmäinen on
esillä katutaiteeseen erikoistuneessa Make Your Mark Galleryssa (9.2.–<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">28.2.</span>) ja
toinen Galleria Ortonissa (5.3.–6.4.).</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-kfqhdQ5UXl0/WmRW34pQ6jI/AAAAAAAAQhs/Dr5OSpTrTvEG925KL7HzOY-5TjG907bkgCLcBGAs/s1600/GetFileAttachment-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="338" data-original-width="500" height="270" src="https://2.bp.blogspot.com/-kfqhdQ5UXl0/WmRW34pQ6jI/AAAAAAAAQhs/Dr5OSpTrTvEG925KL7HzOY-5TjG907bkgCLcBGAs/s400/GetFileAttachment-1.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-rDZGw4RwRUE/WmRW_SnQLWI/AAAAAAAAQhw/u1x7rtUDnFsuaHgY1-qg_TezZSxo4YBVQCLcBGAs/s1600/GetFileAttachment-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="337" data-original-width="500" height="268" src="https://4.bp.blogspot.com/-rDZGw4RwRUE/WmRW_SnQLWI/AAAAAAAAQhw/u1x7rtUDnFsuaHgY1-qg_TezZSxo4YBVQCLcBGAs/s400/GetFileAttachment-2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Miksi
katutaiteeseen erikoistunut MYM? Aasinsiltoja ei tarvita. Näyttelyssä palaamme
1980-luvun katujen maailmaan ja rekonstruoimme Setälän kolme ensimmäistä
yksityisnäyttelyä (1982, -84 ja -86) legendaarisessa Vanhan galleriassa,
vieläpä vintagevedoksina. Samoihin aikoihin syntyi suomalainen graffiti, mutta
tuolloin syntyi myös se uusi, nimenomaan kaduilta voimansa saanut
valokuvataiteen aalto, joka vei valokuvan sittemmin nykytaiteen keskiöön.
Tapahtumakulku on analoginen graffitin historian kanssa. Kun Setälä aloitti
uransa, ei valokuvilla ollut mitään asiaa esimerkiksi Suomen Taiteilijaseuran
järjestämiin näyttelyihin. Nykyäänhän esimerkiksi Helsingin Taidehallissa –
missä Setäläkin on esiintynyt yhteisnäyttelyissä jo neljään otteeseen – voi
nähdä yhtälailla graffitipohjaista tekemistä kuin<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span>valokuviakin<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">.</span> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">1980-luvun
katukuvauksen maailmassa Setälä on melko yksinäinen poikkeus.Hän ei kuvannut levottoman
fragmentaarisesti rock-maailmaa tai nuorisoa steissillä, eikä muutenkaan
ihmisiä. Hän keskittyi kadun hiljaisiin hetkiin.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Yvw9fs_CyfE/WmRXVoc62cI/AAAAAAAAQh0/myUzbxRA9jMUlTjFKwuwVwgAirsd96I0QCLcBGAs/s1600/GetFileAttachment-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="500" height="268" src="https://3.bp.blogspot.com/-Yvw9fs_CyfE/WmRXVoc62cI/AAAAAAAAQh0/myUzbxRA9jMUlTjFKwuwVwgAirsd96I0QCLcBGAs/s400/GetFileAttachment-3.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-jBSITyDNr_I/WmRXcMgz3cI/AAAAAAAAQh4/BMCd59RL4o87PwdZm_B3bjECD9pCigwlwCLcBGAs/s1600/GetFileAttachment-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="336" data-original-width="500" height="268" src="https://2.bp.blogspot.com/-jBSITyDNr_I/WmRXcMgz3cI/AAAAAAAAQh4/BMCd59RL4o87PwdZm_B3bjECD9pCigwlwCLcBGAs/s400/GetFileAttachment-4.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vanhan
gallerian perustaja, sittemmin Suomen valokuvataiteen museon johtajana toiminut
<b>Asko Mäkelä</b> tiivisti muistikuvansa
1990-luvun lopulla: ”Timo Setälä sai valokuviinsa nuoren sukupolven ahdistuksen
lähes abstrakteina kuvina.” <i>Helsingin
Sanomien</i> aikalaiskriitikko <b>Anu
Uimonen</b> puolestaan kirjoitti vuonna 1982: ”Timo Setälän unen miljöö on
anonyymi kivinen ahdistus, kaupunki jonka ihmisillä ei ole kasvoja eikä
rakennuksia voi tunnistaa.”</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Make
Your Markin näyttely on ainutlaatuinen kolmen näyttelyn rekonstruktio, jonka
kautta pääsemme tutkailemaan 1980-luvun Helsingin katuja ja valokuvataiteen
tuolloisen murroksen historiaa. Näyttely on tapahtuma!</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-lB6t5nj-_Ww/WmRXvAXHLAI/AAAAAAAAQiE/cuvNUqln8n0xH4wsXJrfbUPjjENMUgxaACLcBGAs/s1600/GetFileAttachment-5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="339" data-original-width="500" height="270" src="https://1.bp.blogspot.com/-lB6t5nj-_Ww/WmRXvAXHLAI/AAAAAAAAQiE/cuvNUqln8n0xH4wsXJrfbUPjjENMUgxaACLcBGAs/s400/GetFileAttachment-5.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-eX8TMR52Yek/WmRX1-gi27I/AAAAAAAAQiM/o0OaKuvAwGcP8Xo22rKlx8r5cwXaLldJQCLcBGAs/s1600/GetFileAttachment-6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="341" data-original-width="500" height="272" src="https://3.bp.blogspot.com/-eX8TMR52Yek/WmRX1-gi27I/AAAAAAAAQiM/o0OaKuvAwGcP8Xo22rKlx8r5cwXaLldJQCLcBGAs/s400/GetFileAttachment-6.jpg" width="400" /></a></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-5016969112077802512018-01-21T07:38:00.000+01:002018-01-21T07:57:25.912+01:00Julkaistua 847: "On olemassa kolme Kemiä"<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">J</span>oskos vihdoinkin yrittäisin ryhtyä päivittämään blogia taas säntillisesti? Tämä lienee toinen tänä vuonna julkaistu juttuni. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuutti_Lavonen">Kuutti Lavosella</a> (s. 1960), <a href="http://www.forumbox.fi/fi/calendar/61/784-heimo-suntio-art-society---vertical-graffiti/">Heimo Suntiolla</a> (s. 1955) ja <a href="http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/1524">Juhani Tuomisella</a> (s. 1949) on <a href="http://merilapinmuseot.fi/museot/kemin-taidemuseo-aluetaidemuseo">Kemin taidemuseossa</a> näyttely <a href="http://merilapinmuseot.fi/nayttelyt/juurien-neuvomaa">Juurien neuvo<i>maa</i></a> (9.1.–11.3.).</span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Äijät julkaisivat pienen luettelon ja tilasivat minulta pienen tekstin:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">”On
olemassa kolme Kemiä”</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mikä
yhdistää Lavosta, Suntiota ja Tuomista? ”On olemassa kolme Kemiä”, sanoo
Lavonen. ”Toinen on Vienan Karjalassa, kolmas kai Ruotsissa.”</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pohjoinen
heitä joka tapauksessa yhdistää. Tuominen ja Rovaniemi on yhteinen nimittäjä Lavoselle
ja Suntiolle. Lavonen on tehnyt väitöstyötään Lapin yliopistoon Tuomisen
valvomana, ja Suntio on viettänyt aikaa Rovaniemellä Wihurin stipendiaattina.
Lavonen on lisäksi viettänyt paljon lomiaan Kemissä, äidinpuoleisten
isovanhempiensa luona. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Jsgmr5USyvE/WmQyOjKvh_I/AAAAAAAAQhA/JmEitnJb4bkENBVQxDpwbSlv7MQdgwQIwCLcBGAs/s1600/1145803371057a2725e6f37cf3ea15f2_l.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="550" data-original-width="1101" height="198" src="https://2.bp.blogspot.com/-Jsgmr5USyvE/WmQyOjKvh_I/AAAAAAAAQhA/JmEitnJb4bkENBVQxDpwbSlv7MQdgwQIwCLcBGAs/s400/1145803371057a2725e6f37cf3ea15f2_l.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Juhani Tuominen: <i>IV Selam</i>, 2008.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kolmikko
piti yhteisen näyttelyn Rovaniemellä Galleria Napassa vuonna 2012. Tuolloin he
ripustivat työnsä ristiin plaseeraten, välttäen pönäköitä erillisiä ryhmiä.
Sieltä se lopullinen yhteys varmaankin löytyi. Löytyi teosten temaattinen
vuoropuhelu, joka nyt saa jatkoa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ulkoisen
tyylillisesti kolmikkoa ei näyttäisi yhdistävän mikään. Taidekriitikkona tivaan
aasinsiltaa. Taiteilijat viittaavat tiettyyn samanlaiseen tekemisen tapaan,
Suntio puhuu ”mentaalisesta intimiteetistä”. Tämän tunnistan. Jokainen heistä
lähestyy innoituksen tuottamaa lähdemateriaaliaan samanlaisella ankaralla
fokuksella. Tuomiselle se on jo vuosia ollut turkkilainen hauta (<i>türbe</i>) ja sitä kautta laajemminkin
turkkilainen kulttuuri. Lavoselle innoitus löytyy barokista ja ihmiskasvoista.
Suntio on ehkä kirjallisin kaikista: hänelle länsimainen ihmisen eksistenssiin
keskittynyt filosofia tarjoaa loputtoman lähteistön. Kaikkien metodi kytkeytyy
Suntion esiin tuomaan intimiteettiin. Teoksissa on myös aina henkilökohtainen
taustavire, jota katsojan ei ehkä tarvitse tunnistaa muuten kuin kokemuksen
intensiteetissä. Tuominen tulkitsee sen ”lyyrisyydeksi”, mitä en hetken
mietittyäni taida vastustaa. </span></span><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-ucPKhg82xug/WmQy7c6Bk9I/AAAAAAAAQhI/cH1Gjk5jBYouMUOZ-_oraOfBoDdZYgfzQCLcBGAs/s1600/web_Heimo%2BSuntio_Piirta%25CC%2588ja%25CC%2588%2Bhorizon%2Bkyklos_2kuva_kuva%2BAnna%2BAutio_MG_1828%2B%25E2%2580%2593%2Bkopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="800" height="266" src="https://4.bp.blogspot.com/-ucPKhg82xug/WmQy7c6Bk9I/AAAAAAAAQhI/cH1Gjk5jBYouMUOZ-_oraOfBoDdZYgfzQCLcBGAs/s400/web_Heimo%2BSuntio_Piirta%25CC%2588ja%25CC%2588%2Bhorizon%2Bkyklos_2kuva_kuva%2BAnna%2BAutio_MG_1828%2B%25E2%2580%2593%2Bkopio.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Heimo Suntio: <i>Piirtäjä</i>, 2017. (Mallina on muuten ollut Kuutti Lavonen.)</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kolmikko
istuu samaan tilaan, koska he kaikki kykenevät virittämään tilaa osin kuin
musiikillisesti – lyyrisyyteen sekin saattaa viitata. Lavonen kuuntelee
barokkimusiikkia, Tuomisen levylautasella saattaa soida <a href="https://www.youtube.com/watch?v=lUhAMy6tWkk">Ercüment Batanay</a>
soittamassa tanburia, turkkilaista luuttua, ja Suntion voi tavata
Musiikkitalossa kuuntelemassa länsimaista klassista – ellei hän sitten ole
jazzkonsertissa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuvanveistäjänä
Suntiolle tila virittyy kuin luonnostaan. Lavonen ja Tuominen ovat aina
”akustisessa tilassa” metsästäessään uusia innoituksen kohteita – olivat ne
sitten hautakammioita tai barokkikirkkoja. </span></span><br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-MsSnLnrUyI0/WmQzdK7kuJI/AAAAAAAAQhQ/Lqsg56hd6KoYBfcrfSBkswkGhuPTLyIVgCLcBGAs/s1600/be1091d7c769d7f3fdae11253536a4735ffd0a42.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="339" data-original-width="450" height="241" src="https://3.bp.blogspot.com/-MsSnLnrUyI0/WmQzdK7kuJI/AAAAAAAAQhQ/Lqsg56hd6KoYBfcrfSBkswkGhuPTLyIVgCLcBGAs/s320/be1091d7c769d7f3fdae11253536a4735ffd0a42.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Kuutti Lavonen: <i>Parisiana</i>, 2012.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">He
kaikki puhuvat totta, mutta he eivät tee sitä väitelausein. He koskettavat
syvempiä totuuksia. Hyvät taiteilijat puhuvat totta valehdellessaankin – tai
ollessaan väärässä. Kotona tarkastan karttapalvelusta Kemit. En löydä sellaista
Ruotsista. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Istuin Heimon ja Kuutin kanssa <a href="https://www.tintintango.fi/etusivu">Tin Tin Tangossa</a> 15.12. Rovaniemellä asuvan Ju<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ssin</span> kanssa puhuin samana iltana puhelimessa. Kaikki ovat humoristisempia kuin pärstästä voisi päätellä.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hSPElg8oUjY/WmQ1JIdNH4I/AAAAAAAAQhc/1hO0e4ICphARww4POxkzteBAZgRHXBtXACLcBGAs/s1600/PC150154.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-hSPElg8oUjY/WmQ1JIdNH4I/AAAAAAAAQhc/1hO0e4ICphARww4POxkzteBAZgRHXBtXACLcBGAs/s400/PC150154.JPG" width="400" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-89340569418657338272018-01-18T17:25:00.000+01:002018-01-18T19:24:41.414+01:00Haiku ja opetus<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tein <i>Facebookiin</i> aamulla riemukkaan postauksen. Laajennan sitä tännekin. (Sorry, että en taas ole jaksanut päivittää, mutta harkitsen vielä tapojeni parantamista.)</span></span><br />
<br />
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">HAIKU KRITIIKIN TULEVAISUUTENA?</span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuossa taannoin tuskailin
täällä kahden 1500 merkin kritiikin kirjoitettuani tilanpuutteen
aiheuttamaa uhkaa mielekkäälle sanomiselle. Kirjoitin silloin
kummastakin näyttelystä vielä lisäkritiikit haikun muotoon. Vähän
vihaisena vitsinä. Se oli oikeesti aika nasta ja herättävä kokemus.</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eilen olin Aalto-yliopiston valokuvataiteen maisteriohjelman
opiskelijoille puhumassa taidejournalismista – pälätin kolme tuntia
putkeen yhden röökitauon pitäen<span class="text_exposed_show">. Lopussa
halusin vähän kiusata opiskelijoita ja järjestin poetry slamin – siis
liverunouskilpailun. Laitoin kaikki kirjoittamaan nopesti
valokuva-aiheisen haikun ja skabaamaan sitten esityksillään (puolet aina
vuorollaan tuomareina, pisteet 1–10 desimaaleineen). Ja molemmat
paikalla olleet lehtoritkin pakotin mukaan. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Heli_Rekula">Heli Rekula</a> ja <a href="http://www.hannaweselius.fi/">Hanna Weselius</a> eivät epäröineet lainkaan ja selvisivätkin hienosti. Toki
oppilailleen häviten.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span class="text_exposed_show">Kirjoittamiseen annoin aikaa sen verran, että
käyn alhaalla nopealla röökillä. Häkellyttävä kokemus. Kaikki
kirjoittivat käsittämättömän hyviä haikuja.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span class="text_exposed_show">Silkkaa viihdettä tämä
ei ollut, sillä olin juuri korostanut, että esimerkiksi peruskriitikin
kuolinkouristuksissa kannattaa miettiä erilaisia kirjoittamisen lajeja
sekä niiden sekoittamista ja varioimista. Haikua kirjoittaessa joutuu
tiukoissa rajoissa miettimään sanoja, niiden soundaamista,
konnotaatioita ja piilomerkityksiä. Siis kaikkineen kelle tahansa
kirjoittajalle hyvä harjoite.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span class="text_exposed_show">Yksi opiskelijoista, <a href="http://veerakonsti.com/">Veera Konsti</a>,
teki ihan käsittämätömmän suorituksen. Hän kirjoitti nopean röökini
aikana peräti viisi haikua. Mukana oli instituutiokritiikkiä ja
huumoriakin.</span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span class="text_exposed_show">Tässä Veeran setti:</span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span class="text_exposed_show"></span>aihepiirinä</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">nykyvalokuvassa</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">lähinnä metsä</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">en oikein jaksa</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">alastonta selkääni</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kääntää kuvalle</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">taas siellä mennään</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">piilossa pusikossa</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">nuori tyttönen</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">punainen vaate</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">liike-epäterävyys</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">herättää tunteet</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Johanna Oras,</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">neuvoisitko minua</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">rahanteossa?</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">On tää opettaminen aika nastaa, vaikka ikä alkaa painaa. Kolmen tunnin
tosissaan framilla olo vie nimittäin kaikki voimat ihan totaallisesti,
enkä jaksanut illalla tehdä enää mitään. Mutta odotan jo innolla ensi
viikon keikkaa landella.</span></span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></span></div>
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jaettuani yllä olevan Facebookissa, sinne tuli paljon tykkäyksiä ja kehuja, muun muassa suuresti kunnioittamaltani <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Karri_Kokko">Karri Kokolta</a>. Itse asiassa juuri Kokon reaktio aiheutti sen, että viestin Weseliukselle. Pyysin saada loputkin, jotta voisin julkaista ne täällä. Ja näinhän tapahtui. Korostan vielä, että kaikki nämä ovat syntyneet yhden tosi nopean tupakkatauon aikana. </span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Taidan kehitellä tästä jatkossa opetusmetodia. Hieman sentimentaalisesti: "Rakastan tätä työtä."</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="color: red;">Kirjoittava taiteilija II -kurssilla 17.1.2018 kirjoitetut
valokuva-aiheiset haikut</span> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">katson toisaalle</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">rajaan ajatukseni </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">neliömuotoon<i> </i></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>–<span style="font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-language-override: normal; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-synthesis: weight style; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: normal;"><i> </i></span><a href="https://pauliinaheinanen.com/">Pauliina Heinänen</a></i> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">valon häivähdys</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">sana ei ehdi väliin </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">jälki hälvenee<i> </i></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>– <a href="http://www.alekstalve.net/wp">Aleks Talve</a></i> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kuvan tyhjyys</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">valotettua todellisuutta</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">vai näkymätöntä</span></span><i><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></i><br />
<br />
<i><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– <a href="http://villekumpulainen.com/">Ville Kumpulainen</a></span></span></i><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">valot raameissa</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">valuvat Barbababat</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">onneksi maksoit</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– <a href="http://www.karoliinapaappa.fi/"><i>Karoliina Paappa</i></a></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">näenkö ajan</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">hitaasti, oikeasti</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kun valokuvaa<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">n</span> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– <a href="https://www.ullakudjoi.com/"><i>Ulla Kudjoi</i></a> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">k<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ohta jos<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">sa saa</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kulkea ilmansuuntiin</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ääri kurotus</span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kohta sielläkään</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ei ole mitään syytä</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">hengittää olo </span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">valon kurotu</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">aineen ylitys kohtiin</span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ilmaston nytk<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">äy<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">s</span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– <a href="http://www.noorasandgren.com/"><i>Noora Sandgren</i></a></span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">päivän valoisuus</span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">muisto on mahdollisuus</span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">pimeä hetki </span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– <a href="http://ullakokki.com/"><i>Ulla Kokki</i></a></span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">lammen pinnalla</span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">lumpeiden <span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">alta</span> kuultaa</span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">päivän valo </span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– <i>Heli Rekula</i> </span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">valo<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">k</span>uvauksen</span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">fokuksen ja rajauksen </span> </span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">yli lintu lens</span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– <i>Ha<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">nna Weselius </span></i></span></span></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="color: black;"><i></i> </span></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-18041644598342859282017-12-04T08:32:00.001+01:002017-12-04T08:44:04.913+01:00Julkaistua 846: Museot eivät saisi toimia markkinoinnin välineenä<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tällainen julkaistiin tänään Hesarissa. Ja jos Kansallismuseo vastaa, että kyseessä ei ole Mattelin tuottama näyttely, mainittakoon että he ovat jälkikäteen muuttaneet ensimmäisen tiedotteensa tekstiä. Ja ihan sama: jos välissä onkin yksi tuottajataho lisä, on kyseessä siltikin <i>de facto</i> Mattelin näyttely. Pelkästään se, että museo menee muuttamaan tiedotetekstiään, kertoo heidän tajunneen iskeneensä kätensä johonkin. Tuottaja <a href="https://it.wikipedia.org/wiki/Gruppo_24_ORE">24 Ore Cultura</a> on sekin iso bisnes<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> – ei tutkittuja näyttelyjä tuottava ku<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">lttuuri<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">-instituutio. Se ei ole <span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">kansallimuseon arvoinen yhteistyökum<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ppani.</span></span></span></span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="color: red;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Museot eivät saisi t<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">oimia markkin<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">oinnin välineen<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ä</span></span></span> </span></span></span> </span></span></span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Olen koko
2000-luvun ajan seurannut huolestuneena kehityskulkua, jonka myötä museot
antavat tilaa markkinavetoiselle näyttelytoiminnalle. Tulos muistuttaa usein enemmän
messuja kuin museoammattilaisten kokoamia tutkittuja näyttelyitä. Usein
yhteistyökumppani on ylikansallinen jättiyritys, jonka resurssit yltävät
vaivatta näyttävään ja yleisöä kosiskelevaan tulokseen. Kehityskulku vähentää
riskinottokykyä ja siirtää marginaalia kauemmas marginaaliin. Yleisönkin
epäilemättä kaipaamia yllätyksen mahdollisuuksia se ei juurikaan tarjoa.</span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tuoreimman
tapauksen tarjoaa Suomen kansallismuseo, joka juuri ilmoitti järjestävänsä ensi
keväänä suuren Barbie-näyttelyn <i>Barbie –
The Icon</i>. Näyttelyn on tuottanut kyseisiä nukkeja valmistava lelualan
jättiyritys Mattel Inc. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-xtaAFCRMyMA/WiT6A55YapI/AAAAAAAAQgw/PNCwhkUVTUkTE6aGtU3fFbhi2P2pF-vPwCLcBGAs/s1600/x240-uRo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="240" data-original-width="427" height="223" src="https://1.bp.blogspot.com/-xtaAFCRMyMA/WiT6A55YapI/AAAAAAAAQgw/PNCwhkUVTUkTE6aGtU3fFbhi2P2pF-vPwCLcBGAs/s400/x240-uRo.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Barbie
on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja kiinnostava ilmiö. Se on ikonisuudessaan
myös ilmiö, joka on esimerkiksi tuottanut runsaasti taideteoksia. Näistä osa on
varsin kriittistä ja kantaaottavaa taidetta, muun muassa erilaisten parodioiden
muodossa. Tässäkin suhteessa Barbien kulttuurihistoriallinen merkitys on
kiistaton. Niitä on siis syytä esitellä museoissa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Paheksun
kuitenkin nykyistä tapaa, jossa tuotantoyhtiöt ja yritykset päästetään
kontrolloimaan lopputulosta. Jokaisella isolla firmalla on tunnetusti
käytössään iso joukko sopimusjuristeja. He osaavat laatia näyttelysopimuksiin pykäliä,
joilla varmistetaan se, että tuotteita ei esitellä heidän mielestään
kyseenalaisessa valossa. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kävisin mieluusti
katsomassa Barbie-näyttelyä, jonka olisi laatinut osaava museohenkilökunta ja
jossa Barbien kulttuurihistoriallista merkitystä olisi haarukoitu eri
näkökulmista, myös kriittisesti esimerkiksi feminismin ja naiskuvan kautta. Nyt
tällaista ei tule olemaan tarjolla – vaikka sitä varmaankin yritetään paikata
joillain keskustelutilaisuuksilla, jotka tuovat kritiikin lähinnä
eleenomaisesti esiin.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Koen
tällaiset näyttelyt ainoastaan markkinointi- ja messutapahtumina, joilla lopultakin
vain vahvistetaan yritysten pyrkimyksiä. Tämä ei voi olla julkisin varoin
ylläpidettyjen valtakunnallisten ja kunnallisten kulttuuri-instituutioiden
tehtävä. </span></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-39897708095680443652017-12-03T10:24:00.000+01:002017-12-03T10:28:19.574+01:00Julkaistua 845 & Näyttelykuvia 1069 & Virossa 191: Mistä ja miksi taiteessa kilpaillaan<div class="MsoNormal">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-</style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> </style><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> Nöyrä anteeksipyyntö jälleen blogin päivittämättömyydestä. Loka- ja marraskuukin tuossa jo vierähtivät. Työpaineet ovat hieman hellittäneet, joten yritän ryhtyä hiljalleen hilloamaan tänne väliin jääneitä tekstejä. Tässä kuitenkin tuorein, tallinnalaisessa <a href="http://sirp.ee/"><i>Sirpissä</i></a> toissapäivänä ilmestynyt juttuni <a href="http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/ars-fennica/">Ars Fennica</a> -näyttelystä. Se on jo kaikkineen kuudes juttuni <i>Sirpissä</i><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">. Sallik<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">aa pieni ylpeys.</span></span></span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Esitän myös anteeksipyyntöni taiteilijoille siitä, että he jäävät jutussa niin pienelle tilalle. Toimeksianto nyt vain oli tällainen: piti puhumani enemmän palkinnoista yleensäkin ja vertalla Viron ja Suomen tilannetta. Mutta hienoa työtä olitte tehneet.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mistä
ja miksi taiteessa kilpaillaan?</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><b>Ars Fennica 2017,
Kiasma, Helsinki 13.10.2017–18.2.2018</b></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Olen
20 vuotta ollut päätoiminen taidekriitikko, ja saan seurata taide-elämää
päivittäin. Olen saman ajan harrastanut aktiivisesti virolaista kulttuuria ja
matkustellut Virossa paljon. Silti pysähtyessäni joskus miettimään edes
pinnallisten tietojeni määrää huomaan, että tiedän palkittujen ja menestyneiden
virolaisten nimiä todennäköisesti enemmän urheilusta kuin kuvataiteesta. Kultamitalisti
<b>Erki Noolin</b> saavutukset ovat
todellisuudessa minulle tutumpia kuin vuoden 2011 Köler Prize -voittajan <b>Jevgeni Zolotkon</b> saavutukset. Vähän
hävettääkin todeta näin.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Suurin
osa ystävistäni ja tuttavistani on taiteilijoita. Arkisissa keskusteluissamme
sivuamme toisinaan taidepalkintojakin – varsinkin Ars Fennican aikaan.
Vähintäänkin esitämme voittajaveikkauksia. Vähän sellaista kapakkaviihdettähän
se kuitenkin on. On silti tunnustettava, että en muista yhtään
kapakkakeskustelua, jossa olisimme kiihkeästi olleet mitään mieltä Turner
Prizesta, vaikka se onkin ehkä maailman merkittävin taidepalkinto.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Taiteilijoiden
kanssa käytävät keskustelut taidepalkinnoista ja -kilpailuista päättyvät
yleensä siihen, että kaikki toteavat kilpailemisen taiteissa mahdottomaksi ja tarpeettomaksi,
jopa idioottimaiseksi tai vastemieliseksikin. Jostain syystä tämä ei koske musiikkia.
Esimerkiksi Sibelius-Akatemian kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu herättää
aina runsaasti kiinnostusta ja saa osakseen lähinnä sympatiaa. Tai onhan yksi
syy luonnollisesti selvä: kilpailijat esittävät samoja biisejä, jolloin
vertailu on ikään kuin luonnollista ja ehkä mahdollistakin. Kuvataiteissa näin
ei ole.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-u5VA347EBds/WiO7WC4XUgI/AAAAAAAAQf0/Y8mui-2yj-szvSD6aXfBtilzM0q4gUz6ACLcBGAs/s1600/4128-ts3-blafield.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="730" data-original-width="1280" height="227" src="https://3.bp.blogspot.com/-u5VA347EBds/WiO7WC4XUgI/AAAAAAAAQf0/Y8mui-2yj-szvSD6aXfBtilzM0q4gUz6ACLcBGAs/s400/4128-ts3-blafield.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="http://www.maijablafield.com/fi/">Maija Blåfield</a> (s. 1973), </span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><i>Tuhoutumisesta ja säilyttämisestä</i>, 2017, still elokuvaprojisoinnista.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kilpaileminen
nykykuvataiteissa on siksikin ongelmallista, että pelkät tekniikat ja
materiaalit ovat lisääntyneet ja muuttuneet koko ajan. Kuinka vertailla
mielekkäästi keskenään veistosta ja videoteosta? Miten vähäeleinen
käsitetaideteos ja barokkisen rönsyilevä maalaus asettuvat suhteessa toisiinsa?
Kai jokaisen järkevän taideihmisen on yksinkertaisesti myönnettävä, että
tehtävä on mahdoton.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
on taidekilpailuilla ja merkittävillä taidepalkinnoilla ainakin yksi ulottuvuus,
jota ei kannata aliarvioida. Kulttuurijournalismin henkilöityessä ja viihteellistyessä
taiteesta edes kirjoitetaan julkisuudessa, kun isoja palkintoja jaetaan. Tämä
seikka esimerkiksi unohtui silloin kun Helsingin juhlaviikkojen Vuoden
taiteilija -palkinto näyttelyineen lopetettiin. Vuonna 1971 alkanut perinne oli
1990-luvulle saakka ehkä tärkein vuotuinen kuvataideuutinen, joka sai mediassakin
osakseen laajan huomion. Kuvataide oli kerrankin näyttävää uutismateriaalia,
joten koko taidekenttä ja sen olemassaolo saivat ainakin kerran vuodessa
osakseen laajemman yleisön huomion. Palkintojen ja kilpailujen merkitystä voi
testata pohtiessaan omaa arkeaan ja tietämystään muiden maiden taide-elämästä.
Minä esimerkiksi olen Turner Prizen ansiosta kohtuullisen tietoinen Britannian
taide-elämästä, koska olen seurannut palkinnon herättämiä taidekeskusteluita jo
vuosia – varsinkin <i>The Guardianin</i>
palstoilta. Samanlainen kokemus minulla on Virosta, jossa Köler Prize on –
ainakin minun mielestäni – noussut nopeasti tärkeimmäksi virolaiseksi
taidepalkinnoksi. Ihan konkreettisesti: olen tehnyt kaksi kertaa matkan
Tallinnaan pelkästään katsoakseni Köler Prize -näyttelyn ja kirjoittaakseni
siitä <i>Taiteeseen</i>. Köler Prizen
ansiosta Viron taiteen tuntemus on siis selvästikin lisääntynyt Suomessa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-kh0ierOEg5I/WiO8WBgj-BI/AAAAAAAAQgA/uQW5V8OIQ7kbkApcNa5U1wyagA6RUPeigCLcBGAs/s1600/4130-isortty-kuva2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="266" src="https://2.bp.blogspot.com/-kh0ierOEg5I/WiO8WBgj-BI/AAAAAAAAQgA/uQW5V8OIQ7kbkApcNa5U1wyagA6RUPeigCLcBGAs/s400/4130-isortty-kuva2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://www.isorattya.com/about">Pekka (s. 1980) ja Teija Isorättyä</a> (s. 1980), <i>Nature Morte</i>, 2017, mekaaninen installaatio, yksityiskohta.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Intervention
kaltainen Köler Prize on siitäkin nerokas palkinto, että EKKM on osannut
yhdistää siinä rosoisen avantgarden ja elitistisen establismentin. Se on itse
asiassa malliesimerkki appropriaation voimasta, vaikkapa siitä miten vihollinen
voidaan lyödä ottamalla sen omat keinot käyttöön.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ars
Fennica on puolestaan puhtaasti establismentin palkinto. Sen voima on rakentunut
alusta lähtien rahan voimaan. Tänä vuonna palkintosumma on 40 000 euroa.
Tämänkokoisesta vuosiansiosta suurin osa taiteilijoista voi vain haaveilla –
vaikka päällisin puolin menisikin hyvin. Empiirisen tutkimuksen mukaan joka
kolmas suomalainen kuvataiteilija alittaa EU:n pienituloisuuden rajan, joka
esimerkiksi Suomessa vuonna 2014 oli 1190 euroa kuukaudessa. </span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Pelkällä
rahalla Ars Fennicaa ei kuitenkaan ole rakennettu. Palkintolautakuntaan on aina
osattu valita sekä osaavia taideihmisiä että itse taiteilijoita. </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-gXitsswhaYQ/WiO9eZnetpI/AAAAAAAAQgM/qEkuO6wl2HMvgilajytgcmSecEa0yT2QQCLcBGAs/s1600/4137-swallow-2017-perttusaksa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1280" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-gXitsswhaYQ/WiO9eZnetpI/AAAAAAAAQgM/qEkuO6wl2HMvgilajytgcmSecEa0yT2QQCLcBGAs/s400/4137-swallow-2017-perttusaksa.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://www.perttusaksa.com/">Perttu Saksa</a> (s. 1977), <i>Swallow</i>, 2017, diasec. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tämänvuotiseen
palkintolautakuntaan ovat kuuluneet puheenjohtajana säätiötä edustava
toimitusjohtaja <b>Leena Niemistö</b>, Kiasman
johtaja <b>Leevi Haapala </b>sekä
taiteilijat <b>Jussi Kivi</b> (vuoden 2009
voittaja) ja <b>Elina Merenmies </b>(vuoden
2007 ehdokas). Palkinnon saajan valitsee Stedelijk-museon juuri eronnut johtaja
<b>Beatrix Ruf</b> Amsterdamista. Palkinnon
valitsijan valinta lienee se strategisesti tärkein asia, joka lisää palkinnon
merkittävyyttä ja myös mahdollista kansainvälistä näkyvyyttä. Ars Fennicassa
tämä on oivallettu jo varhain. Tämän vuoden diktaattori Ruf tuotti tosin
varmaan pientä päänvaivaa jouduttuaan negatiivisen kohun jälkeen eroamaan Stedelijkin
johtajan paikalta. Hyvällä syyllä voi epäillä, että aivan liian monessa kansainvälisessä
tehtävässä olevalla Rufilla tuskin on todellisuudessa paljoakaan aikaa tai halua
paneutua Ars Fennica -ehdokkaiden tuotantoon. Tämä ei tietenkään vähennä hänen
pelkän nimensä tuottamaa strategista imagoarvoa. Todellisuudessa kuka tahansa
ehdokkaista on hyvä valinta, eikä päätöstä ole vaikea tehdä vaikka nopeasti. Ei
siitä mitään porua synny. Oikeat perusteet löytyvät helposti, pelkällä
rutiinillakin.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Yhdessä
strategisessa mielessä Ars Fennica on epäonnistunut: ehdokkaiden valinta on
ollut historiaa tarkastellen horjuvaa. Vuonna 1991 perustetun palkinnon
ehdokkaiksi otettiin vuonna 1993 myös pohjoismaisia taiteilijoita. Seuraavana
vuonna laajennettiin Pietariin ja Baltiaan, jolloin virolaisetkin pääsivät
hyötymään: mukana olivat <b>Jüri Okas</b>
ja <b>Leonhard Lapin</b>. Vuonna 1998
palattiin Pohjoismaihin, jolloin ruotsalainen <b>Peter Frie</b> voitti palkinnon. Vuonna 2000 vuorossa oli islantilainen
<b>Hreinn Fridfinnsson</b>. Vuonna 2008
pääpotin vei baltialaisten joukosta virolainen <b>Mark Raidpere</b>, jonka palkitsi kansainvälisen kuraattorimaailman
supertähti <b>Hou Hanru</b>. Vuonna 2013
palkinnon voitti tanskalainen <b>Jeppe Hein</b>.
Vuodesta 2014 kaikki ehdokkaat ovat olleet suomalaisia, ja strategisesta
heikkoudesta kertoo vaikkapa se seikka, että minä päätoimisena taideammattilaisena
en esimerkiksi tiedä sitä, ovatko pohjoismaiset, baltialaiset ja Pietarin
alueen taiteilijat mahdollisesti jatkossakin mukana. Sitä eivät myöskään kerro
säätiön kotisivut. Palkinto ei siis tässä suhteessa ole profiloitunut kovinkaan
tarkasti.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-pXN2rS4b-io/WiO-X5I_JUI/AAAAAAAAQgY/5v1c1turd0c--us_BrMSDne-VzqtSd08ACLcBGAs/s1600/4139-three-figures-on-a-stage.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="822" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-pXN2rS4b-io/WiO-X5I_JUI/AAAAAAAAQgY/5v1c1turd0c--us_BrMSDne-VzqtSd08ACLcBGAs/s400/4139-three-figures-on-a-stage.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="http://www.karivehosalo.com/">Kari Vehosalo</a> (s. 1982), <i>Three Figures On A Stage</i>, 2017, öljy.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Palkinnot
ovat keskeisimmän taideyleisön mielestä siis sekä tavallaan tyhmiä että
tavallaan varsin tarpeellisia. Taiteelle ja taiteilijoille niistä on kuitenkin
kiistatonta hyötyä. Tosin luulen, että monelle taiteilijalle se on vain
väliaikaista julkisuutta ja hieman lisäresursseja. Suomen taidemaailma on
onneksi niin vaatimaton, että taiteilijan ei voi katsoa palkinnon myötä
nousevan jollekin ”uudelle ja korkeammalle tasolle”. Kyllä kaikki tuntemani
suomalaiset voittajat ovat pysyneet omina itsenään.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Yksi
hyöty yleisölle on tietenkin se, että ehdokkaiden yhteisnäyttelyt ovat
tarjonneet pääsääntöisesti hyvää ja kiinnostavaa sekä ajankohtaista taidetta.
Niin nytkin. Vaikka mitään kattavaa katsausta suomalaisen nykytaiteen tilasta
ei edes voi olla tarjolla, nostaa tämä hypetys edes taiteilijoille tärkeitä
teemoja julkisuuteen.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Lohduttavaa
on myös se, ettei mitään väkinäistä vuoropuhelua synny tai ole edes yritetty
synnyttää. Kaikille taiteilijoille on tarjolla oma tilansa, eikä muista ole
tarvinnut välittää.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-nlNjQMiRcVE/WiO_FoyZ_GI/AAAAAAAAQgg/3-wKYcwYJfoKzLG3yP7vNegxeBNYJLEuwCLcBGAs/s1600/4222-171009af-pm-1456.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="854" data-original-width="1280" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-nlNjQMiRcVE/WiO_FoyZ_GI/AAAAAAAAQgg/3-wKYcwYJfoKzLG3yP7vNegxeBNYJLEuwCLcBGAs/s400/4222-171009af-pm-1456.jpg" width="400" /></a></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://camillavuorenmaa.com/">Camilla Vuorenmaa</a> (s. 1979), <i>Kammio</i>, 2017, maalaus ja kaiverrus mäntyliimalevylle, yksityiskohta.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Minulle
kävi tänä vuonna harvinaisesti niin, että vaikka kaikki taiteilijat ovat kovin
erilaisia, pidin kaikkien ehdokkaiden töistä – oikeinkin paljon. <b>Maija Blåfieldin</b> episodielokuva on lumoavan
absurdi dokumenttikooste ihmiselämän uskomattomista ulottuvuuksista. Lisäksi
tajusin yhden minulle uuden ulottuvuuden ja myös taidon: Blåfieldin oma
kertojan ääni nousee vangitsevuudessaan samalla tasolle kuin ehkä Suomen ehkä
rakastetuimman elokuva- ja ääninäyttelijän <b>Elina
Salon</b> ääni. <b>Pekka</b> ja <b>Teija Isorättyä</b> ovat transformoineet <b>Hugo Simbergin</b> klassisen
grafiikanlehden <i>Kuoleman puutarha</i>
(1897) hypnotisoivaksi ja liikkuvaksi nykyveistokseksi. Teos on teknisesti niin
hienosti toteutettu, että halu kiinnittää huomiotakin tähänkin ulottuvuuteen
palaa väistämättä – niin vanhanaikaista kuin se nykytaiteessa onkin. Ainoa
varsinainen vuoropuhelu syntyy valokuvataiteilija <b>Perttu Saksan</b> ja taidemaalari <b>Kari
Vehosalon</b> välille. Molempien tuotantoon on hedelmällistä asennoitua <b>Sigmund Freudin</b> ’unheimlich’-käsitteen
avulla. Molemmat ovat tuttua ja vierasta yhdistäessään kammottavan kiehtovia –
suorastaan värisyttäviä. Vehosalo osoittaa sitä paitsi, että Virossakin
aikoinaan suosittu hyperrealistinen maalaus ei ole pelkästään ulkoinen tyyli –
niin kuin nykyään monissa muraaleissa niin Suomessa kuin Virossakin – vaan
edelleen täysin kurantti tapa lähestyä maalaustaiteen problematiikkaa. <b>Camilla Vuorenmaa</b> yhdistää puun
käsittelyä ja maalaamista suvereenilla kombinaatiolla ja tuo mukaan myös
pimeässä hohtavan maalauksen. Hänen luomansa maalauksen tila palauttaa
valkoiseen kuutioon taiteen ikiaikaisen maagisuuden.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Oli
palkinto tärkeä tai ei, taide on kuitenkin tärkeää. Tämä näyttely on pelkästään
sen takia matkan väärti. <i>Ars longa,
trophaeum breve.</i></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-38104571355475501002017-09-17T20:38:00.002+02:002017-09-17T20:38:43.661+02:00Julkaistua 844: Sulassa sovussa<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Joskus keväällä kirjoitin Benettonin säätiölle tekstin suomalaisen taiteen nykyilmapiiristä. Nyt syksyn korvilla se sitten ilmestyi. Kyseessä on säätiön miniatyyritaiteen kartoittaminen suomalaisen taiteen osalta – <a href="https://store.fabrica.it/products/myth-and-innovation-imago-mundi">kirjan</a> ja näyttelyn muodossa.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Tämä on taas näitä "artisti maksaa" -projekteja. Parisataa suomalaistaiteilijaa teki miljonääri <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Luciano_Benetton">Luciano Benettonille</a> ilmaisen duunin – näkyvyyttä vastaan. Saivat he sentään valmiit pohjat. Ja toki hyvän CV-merkinnän. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Ajattelin ensin solidaarisesti kieltäytyä kunniasta, koska, toisin kuin taiteilijoille, minulle kyllä maksettiin kirjoituspalkkio, mutta vuokrarästit ja vipitkin piti hoitaa, joten otin työn vastaan. "Money talks." Ja olisi sen kuitenkin joku muu kirjoittanut, eivätkä taiteilijat tällaisesta solidaarisuudesta olisi mitään kostuneet. Suunnittelin kuitenkin itselleni vähän vieraasti jo lopun valmiiksi: halusin huomauttaa viimeisessä virkkeessä Benettonille, että taiteilijat ovat köyhää väkeä. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Niin että näillä mennään:</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-f0p__RYZtX8/Wb7A1skHFXI/AAAAAAAAQfk/qq4o9jwaE6sO_t0JmUBjtXsDKpFHFUVxwCLcBGAs/s1600/21231035_1470395693053770_3106711665202441787_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="627" data-original-width="653" height="307" src="https://4.bp.blogspot.com/-f0p__RYZtX8/Wb7A1skHFXI/AAAAAAAAQfk/qq4o9jwaE6sO_t0JmUBjtXsDKpFHFUVxwCLcBGAs/s320/21231035_1470395693053770_3106711665202441787_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Sulassa sovussa</span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Suomalainen
kuvataide on elänyt reaaliajassa eurooppalaisen taiteen kanssa 1800-luvun
lopulta saakka. Olemme jakaneet samat taiteiden pääkaupungit ja käyneet läpi
samat ismit – jotkut tosin viiveellä: 1900-luvun alun avantgardevirtaukset eivät
juuri Suomea koskettaneet, ja abstraktin tuleminen kuvastoomme oli
nationalismin raskauttamassa taidemaailmassa hidasta aina 1960-luvulle saakka.
Kaikki tämä on kuitenkin jo aikoja sitten taakse jäänyttä historiaa. Silti
taidemaailmamme valtaa käyttäviä tahoja tuntuu jatkuvasti huolestuttavan
suomalaisen taiteen heikko kansainvälistymisen aste. Valituksia tästä kuulee
säännöllisesti – varsinkin silloin, kun johonkin taidemuseoon valitaan uutta
johtajaa, jonka uskotaan vihdoin ratkaisevan tämän ongelman.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;">
</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Taiteilijat eivät
tästä kuitenkaan ole piitanneet vaan ovat jo ratkaisseet ongelman: kansainvälistyneet ennen kaikkea ruohonjuuritason toiminnalla, erityisesti
globaalin residenssitoiminnan myötä. Verkostoja on luotu ahkerasti ja usein
vieläpä niin, ettei taidemaailman kerma ole edes kyennyt seuraamaan
kehityskulkuja. Nykyään esimerkiksi Berliinissä, yhdessä maailman
taidepääkaupungeista, elää ja vaikuttaa erään siellä toimivan
taiteilijatuttavani arvion mukaan enemmän tai vähemmän pysyvästi kuutisenkymmentä
nuorta suomalaistaiteilijaa. Iso osa heistä ei ole enää edes järin kiinnostunut
suomalaisuudestaan tai suomalaisen taidemaailman reaktioista heidän työhönsä.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Eräs toinen taiteilijaystäväni
totesi jo vuosia sitten, että suomalaista ja portugalilaista nykytaidetta ei
enää erota toisistaan. Globaalissa nykytaidemaailmassa trendit eivät paikkaa
tunnista tai tunnusta. Näin varmaan onkin. Huomasin tämän jälleen kerran, kun
kävin hiljakkoin Berliinissä katsomassa Dominikaanisesta tasavallasta tulevien
nuorten taiteilijoiden yhteisnäyttelyä. Yritin tietoisesti miettiä, miten se
poikkesi suomalaisesta nykytaiteesta. Ei millään erityisellä tavalla. Yritin
myös löytää jotain nimenomaan karibialaista. En kyennyt.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Tässä on kuitenkin ehkä
tapahtumassa käänne. Globalisaatio on kohtaamassa dialektisen vastavoimansa.
Onneksi se ei ole ahdas nationalismi, joka sekin on kyllä nousussa, vaan pikemminkin
arjesta nousevat paikallisuus ja yhteisöllisyys, jotka ovat selvästi voimistuneet.
1980-luvulla alkanut subjektiivinen, toisinaan jopa korostuneen narsistinen
käänne taiteessa on murtumassa. Taiteilija ei enää niinkään tutki identiteettiä
ja sen muodostumista tai haltuunottoa vaan pikemminkin pyrkii
kontekstualisoimaan itseään ja tekemistään ankkuroiden asiat egon sijaan tiettyyn
paikkaan ja pienempiin sosiaalisiin yksiköihin. Paikan sekä suvun ja sen
historian merkitys on kasvanut. Muistista, sen harjoittamisesta ja erityisesti
rikastuttamisesta niillä asioilla, joita on vaikea muistella, on tullut yksi
keskeinen taiteen käyttövoima. Henkilökohtaisten muistojen sijaan kyse on usein
kuitenkin siitä, mitä joukolla muistellaan tai mistä joukolla on vaiettu.
Taiteilijatkin ovat ryhtyneet kirjoittamaan historiaa uudelleen.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Taiteen
paikkasidonnaisuus ei enää tarkoita sitä, että teos tehdään tiettyyn paikkaan
vaan pikemminkin paikallisen ulottuvuuden tunnistamista ja vahvistamista niissä
teemoissa, joita taiteilija käsittelee. 1990-luvun guru David Harvey oli
väärässä väittäessään, että ”tila lakkautetaan ajan välityksellä”. Nopeus ja
tilan tiivistyminen ei siis muuttanutkaan maailmaamme peruuttamattomasti.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Postmodernin tuoma
metatasojen loputtomuus ja ironisen tietoisuuden esittämisen tarve ovat
kuihtuneet. Suomalainen taiteilija uskaltaa nykyään käsitellä teemojaan
tavalla, jolle taannoin olisi hymähdelty: nostalgia, melankolia ja naiivi ilo
ovat yhtä sallittuja kuin kiukku, suorapuheisuus ja hyökkäävyyskin.
Taidemaailmassamme 2000-luvulla arvostettu viileä käsitteellisyys on saanut
antaa tilaa myös vähemmän älyllisille, suorille toimintatavoille. Molemmat
tuntuvat itse asiassa elävän sulassa sovussa – toisinaan jopa yhden ja saman
tekijän tuotannossa.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Suhde taiteen
historiaankin on muuttunut. Nuorta suomalaista nykytaidetta vaivasi pitkään
tietty suvaitsemattomuus modernismia kohtaan. Murrosvaihe on nyt kuitenkin
selvästi eletty, ja toisinaan melko jäsentymättömänkin inhon sijaan on tullut
hyväntahtoisen utelias ja toisinaan leikkisä suhde erilaisiin modernistisiin
virtauksiin. Moni nuorempi maalari on palannut samanlaiseen tematiikkaan kuin
edeltäjänsä, mutta Ad Reinhardtin maksiimi, jonka mukaan ”taide on taidetta,
kaikki muu on kaikkea muuta” ei ole kunniassaan. Oleellista taitaa olla tietyn
taiteeseen liitetyn pyhyyden häviäminen. Mustan neliön voi maalata loppujen
lopuksi aika monenlaisella tavalla, monenlaisin motiivein ja erilaisissa
konteksteissa.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Maalaustaiteemme
historiaa miettiessä ekspressionismilla tuntuu olevan erityinen rooli – tosin
sekin hyvin vaihteleva. Ennen ensimmäistä maailmansotaa syntynyt suomalainen,
värimaailmaltaan tumma ja maanläheinen ekspressionismi sai
taitehistorioitsijoiden ja kriitikoiden myötä aseman nimenomaan kansallisena
taiteena, ja tätä vastaan asettuivat sittemmin modernimmat virtaukset. Tämä
jännite toi suomalaiseen taiteeseen oman erityislaatunsa. Suomessa
ekspressionismi ei myöskään koskaan saanut sellaisia yhteiskuntakriittisiä
ulottuvuuksia kuin vaikkapa Saksassa.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>1980-luvulla
syntyneen rajun uusekspressionismin aallot vyöryivät myös Suomeen, mutta
Suomessa eturintamassa olikin herooisten mieshahmojen sijaan yllättäen vahva
joukko naisia, ja tämä perinne elää edelleenkin suomalaisessa taiteessa
voimakkaasti. Mitään katkosta tai dialektista prosessia ei edes syntynyt, koska
nämä voimakkaat naisesikuvat eivät missään vaiheessa joutuneet sukupolvitaistelun
kohteeksi ja sitä kautta historian romukoppaan. Heistä tuli melko varhain
pikemminkin rakastettuja taiteilijoita, ja sellaisina he tuntuvat pysyneen.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Suuri katkos syntyi
välineiden myötä, kun valokuva- ja videotaide valloitti taidekentän. Monet maalarit
tunsivat jääneensä paitsioon, kun yhdessä vaiheessa 1990–2000-luvuilla
nykytaiteeksi nimitettiin vain valokuvia, videoita ja installaatioita. Itsekin
muistan hyvin sen, kun näytin vuosituhannen vaihteessa Pariisissa
taidelehtikonferenssissa, jossa minun piti pitää lyhyt esitys suomalaisesta
nykytaiteesta, erään itse asiassa melko vallankumouksellisen taidegraafikon
tuotantoa, ja esitykseni aikana tuli yleisöstä heti kommentti: ”She doesn’t
seem to be very contemporary.”</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Välineiden ja
tekniikoiden välinen hierarkia tuntuu nyt kuitenkin murtuneen. Videotaiteilija
voi ryhtyä maalaamaan tai maalari voi lisätä näyttelyynsä valokuvia. Tällainen
tuntuu lisääntyneen voimakkaasti. Ideoiden toteuttaminen tuntuu vaativan
enemmän variaatiota välineiltä ja tekniikoilta, eikä lajityyppien konventioilla
tunnu olevan suurtakaan merkitystä. Toisaalta niitä ei tarvitse enää niin
tietoisen alleviivatusti vastustaakaan.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Keskiössä ei siis
enää ole väline. Suomessa ei myöskään onneksi tähtikultin kontaminoima
taiteilija, joka matkustaa biennaalista toiseen, vaan ikuiset inhimilliset
teemat. Osin tämä johtuu tietenkin siitä, että suomalaisessa taiteessa ei
muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kansainvälisiä tähtiä ole. Esimerkiksi <i>ArtFactsin</i> seuratulla ranking-listalla 1000:n
ensimmäisen joukossa on vain kaksi suomalaistaiteilijaa, ja hekin ovat 600:n
tuolla puolen.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Inhimillisten
tarinoiden lisääntymisen myötä suurten tarinoiden aika ei siis ehkä ole ohi,
mutta suuruuteen ovat dogmien, uskontojen ja poliittisten aatteiden sijaan
nousseet ne pienet tarinat, jotka aidon demokraattisesti tarjoavat kaikille
oivan samastumispinnan ja jotka ylittävät yhteiskuntaluokat. Suomalaisen
taiteilijan tuotanto ei myöskään kerro enää niin paljoa taiteilijana olemisesta
kuin ylipäänsä ihmisenä olemisesta. Taiteilijoista on tullut enemmän
kanssaihmisiä. He tuntuvat olevan sulassa sovussa niin kollegoidensa kuin
muidenkin ihmisten kanssa. Tässä suhteessa pohjoismaisen
hyvinvointiyhteiskunnan tarina jatkuu myös taiteilijoiden myötävaikutuksella.
Tosin tämä tarina on hiljalleen muuttumassa taisteluksi, mutta siinäkin
rintamassa taiteilijat tulevat epäilemättä olemaan mukana. Sisällöllisestä
rikkaudesta huolimatta heistäkin on nimittäin tullut enenevässä määrin
yhteiskunnallisesti melko vähäosaisia. </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-7505853095280515932017-09-03T18:26:00.004+02:002017-09-03T18:40:58.546+02:00Julkaistua 843: Elettyä ja koettua arkkitehtuuria<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen taas surullisesti laiminlyönyt blogiani – kesäkuun puolesta välistä lähtien. Nyt saa tyyli luvan muuttua. Sitä paitsi aloitan huomenna <a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/"><i>Kirkko ja kaupunki</i></a> -lehden verkkosivuilla uuden palstan 'Alaston kriitikko vinkkaa', joten tätä on senkin takia pidettävä yllä. Aloitan hilloamalla tänne taas vanhoja tekstejä. Viime viikolla ilmestyi <a href="http://www.maahenki.fi/">Maahengen</a> toimesta kirja <a href="http://www.maahenki.fi/tuote/944/terveisia-sairaalasta"><i>Terveisiä sairaalasta</i></a> <i>– </i></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>Postikortit kertovat pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta</i>. Kirjoitin siihen johdantoartikkelin.</span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tässä teksti sellaiseina kuin se lähti tietokoneeltani. Saattoi siihen joitain muutoksia toimituksen myötä tulla ja otsikkokin saattoi muuttua. En voi nyt tarkastaa, kun en ole vielä hakenut tuota 2 kg painavaa kirjaa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oli hauska projekti, ja Heikki Pihan po<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">st</span>ikorttikokoelma on aivan fantastinen. </span></span><br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-rDwL4D_gO78/WawsFnvihBI/AAAAAAAAQfI/HXKEGEnkjsoGB9dcLwV0E4_EntDfDZqMgCLcBGAs/s1600/944_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1361" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-rDwL4D_gO78/WawsFnvihBI/AAAAAAAAQfI/HXKEGEnkjsoGB9dcLwV0E4_EntDfDZqMgCLcBGAs/s320/944_1.jpg" width="272" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Elettyä ja koettua
arkkitehtuuria</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Saksalainen
kirjallisuuskriitikko ja filosofi <b>Walter
Benjamin</b> (1892–1940) pohti yksityisen keräilyn luonnetta vuonna 1928:
”Vaikka julkiset kokoelmat voivat olla sosiaalisesti vähemmän ongelmallisia ja
tieteellisesti käyttökelpoisempia kuin yksityiset, ei niillä ole yksityisen
kokoelman tärkeintä etua. Keräilijän intohimo antaa hänelle taikasauvan, joka
ohjaa hänet uusille lähteille.” Keräilyä tutkineen <b>Ari Pöyhtärin</b> mukaan Benjamin viittaa näillä uusilla lähteillä
”siihen hylättyyn ja syrjittyyn ma<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">teriaaliin, <span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">joka löytyy historiasta unohdettuna ja <span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">hyljeksittynä. Ne ovat piilotettuina niiden merkityk<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">settömyyden taakse." Postikortti on ty<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ypillisesti tällaista "unohdettua" materiaalia. <span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Yksi postikortti voi kertoa yhden pienen tarinan, mutta kokoelma<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ksi</span></span></span></span></span></span> </span>muodostuttuaan monet postikortit voivat avata
historiaan uudenlaisia mikrohistoriallisia tulokulmia. Kokoelman kasvaessa
yksittäisten korttien näennäinen merkityksettömyys alkaa kerätä ympärilleen
monikerroksista merkitysten verkostoa. On kuin kortit alkaisivat keskustella
keskenään, tukea toisiaan jossain tarinassa, vahvistaa tai kumota syntyneitä
arvailuja ja todistaa yhdessä sellaisen inhimillisen läsnäolon hetkistä, joiden
tavoittamiseen viralliset lähteet eivät oikein yllä. Alkaa syntyä uusia
merkityksiä, ja kun mukana on vielä historiallinen kaari, merkitysten
muutoksetkin alkavat hahmottua ja jäsentyä uudella tavalla<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">.</span> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keräilijät saattavat usein
pyrkiä tiettyyn täydellisyyteen, johon he eivät kuitenkaan<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span>todellisuudessa halua päästä. Esimerkiksi postikorteissa on kaksi merkityksiään
eri tavalla kantavaa puolta, eikä täydellisyys ole näin koskaan edes
kuviteltavissa.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-2S0duW5NDe4/WawseQaUZcI/AAAAAAAAQfM/KrPSSiqWjUQpq31Op2SNbhc2swG6vRGCgCLcBGAs/s1600/postikortti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="429" data-original-width="659" height="260" src="https://1.bp.blogspot.com/-2S0duW5NDe4/WawseQaUZcI/AAAAAAAAQfM/KrPSSiqWjUQpq31Op2SNbhc2swG6vRGCgCLcBGAs/s400/postikortti.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Marian sairaala. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun keräilyn kohteista syntyy
aito kokoelma, on se sellaisenaan kuitenkin<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span>väliaikaisesti täydellinen.<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span>Järjestäytyneellä
joukkovoimallaan se kykenee kertomaan itseään suurempaa tarinaa. Siitä tulee
omanlaisensa ensyklopedia. Benjaminin sanoin: ”Mitä tämä ’täydellisyys’ on? Se
on suurenmoinen yritys voittaa pelkän esillä olemisen täydellinen
irrationaalisuus uudella, varta vasten luodulla historiallisella systeemillä,
kokoelmalla. Ja todelliselle keräilijälle tämän systeemin jokaisesta
yksittäisestä esineestä tulee ensyklopediaa siitä kaikesta tiedosta –
aikakaudesta, maisemasta, valmistajasta, omistajasta josta se on peräisin.”</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tässä kirjassa esitettävän
yksityiskokoelman postikortit avaavat ensyklopedisesti mahdollisuuksia
monenlaiseen lähestymistapaan. Ne voivat toimia lähdeaineistona monen tieteenalan
esittämille kysymyksille.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Yksi keskeinen alue on
arkkitehtuuri ja sen historia. Maallikon suhde arkkitehtuuriin keskittyy
valitettavan usein pelkkiin fasadeihin ja tyylisuuntien tunnistamiseen.
Arkkitehtuuri laajemmin ymmärrettynä voi olla kuitenkin paljon enemmän kuin
pelkät rakennuksen ulkokuoret. Rakennukset ovat aina jossain suhteessa
ympäristöönsä ja myös aikaan – sekä menneeseen että omaan aikaansa ja aina myös
tulevaan. Esitettävän kokoelman yksi olennainen ulottuvuus onkin sen kattama
pitkä ajallinen kaari, joka käsittää kolmen vuosisadan rakennuskulttuuria.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sairaala-arkkitehtuuri on
väistämättä aina jollain tavoin orgaanista: funktionaalinenkin arkkitehtuuri
joutuu tunnustamaan, että kehityksen myötä syntyy koko ajan uusia
funktionaalisia vaatimuksia, joihin rakennuskokonaisuuksien ja niiden sisällä
piilevien hiljalleen vanhenevien käytäntöjen on kyettävä vastaamaan.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sairaalakompleksit elävät ja
suhtautuvat siten ympäristöönsäkin muuttuvin tavoin. Ympäristöjäkin on muokattu
eri aikoina eri tavoin, eri lähtökohdista.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Arkkitehtuurin ja sairauden
suhde saattaa olla kiehtovampi kuin äkkipäätä osaisi kuvitellakaan. Princetonin
yliopiston arkkitehtuurin professori <b>Beatriz
Colomina</b> menee jopa niin pitkälle, että hän väittää modernin arkkitehtuurin
keskeiseksi muokkaajaksi tuberkuloosia: ”Modernin arkkitehtuurin laaja menestys
näyttää ikään kuin johtuneen sen yhteydestä terveyteen ja sen kansainvälisyys
seuranneen sen vastustaman taudin maailmanlaajuisuudesta. Sairaus toimi näin
modernin pontimena.” Tällaista taustaa vasten juhlittu funkisarkkitehtuuri saa
aivan uusia ulottuvuuksia.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämä kokoelma valottaa myös
valokuvauksen historiaa. Ajallinen kaari näkyy arkkitehtuurin muutosten lisäksi
myös siinä, mitä kuvataan ja miten sitä kuvataan. Valokuvaus konventioineen
muuttuu ajan myötä aivan samoin kuin arkkitehtuurikin. Arkkitehtuurikuvaus on
nykyaikana yksi valokuvauksen alalaji, jolla on omat tyyli- ja tehokeinonsa.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-yWUnPgC9dUY/WawtF_vHRwI/AAAAAAAAQfU/IsKDbt8ws4gmM8gdqrBS5jlHbhVk31mKwCLcBGAs/s1600/Kuvankaappaus%2B2017-9-3%2Bkello%2B19.25.24.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="729" height="280" src="https://2.bp.blogspot.com/-yWUnPgC9dUY/WawtF_vHRwI/AAAAAAAAQfU/IsKDbt8ws4gmM8gdqrBS5jlHbhVk31mKwCLcBGAs/s400/Kuvankaappaus%2B2017-9-3%2Bkello%2B19.25.24.png" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Jorvin sairaala. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Arkkitehtuurivalokuvaus on
tullut kovin tietoiseksi itsestään ja on luonut kirjoittamattomia standardeja,
joilla arkkitehtuuria ikään kuin kuuluu kuvata.<span style="color: red;"> </span>Näin
ei ole aina ollut. Yli sadan vuoden postikortit kertovat tarinaa myös
valokuvauksen historiasta. Vanhat kortit paljastavat toisinaan sellaistakin,
mitä nykyään ei ole tapana kuvata. Vanhempien kuvien ja toisinaan arkisemmin
suunnatun katseen kautta pääsemme helpommin käsiksi siihen intiimiyteen, joka
väistämättä liittyy sairaalaan ja ajan viettämiseen siellä. Tämäkin on yksi
aikaulottuvuuteen liittyvä olennainen seikka: ennen sairaaloissa oltiin
pidempiä aikoja, kun taas nykyään melko isostakin leikkauksesta voi palata
kotiin jopa seuraavana päivänä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keskeistä postikorteissa on
niiden kaksipuolisuus, joka kertoo ovelalla tavalla jotain tärkeää myös
arkkitehtuurista. Ne dokumentoivat arkkitehtuuria jonain tiettynä hetkenä,
mutta samalla ne ovat mikrohistoriallista todistusaineistoa ihmisenä olemisesta
ja kulttuurista muutoksineen. Arkkitehtuurista tulee nimittäin varsinaista
arkkitehtuuria vasta silloin, kun sen muokkaamassa ja rajaamassa tilassa on
elävä ja kokeva ihminen, jolle arkkitehtuuri on suunniteltu. Fasadien lisäksi
vaikkapa käytävät, rappuset kaiteineen ja nurkat ovat myös arkkitehtuuria.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jokainen meistä muistaa
varmaan jo lapsuudestaan paikkoja, joihin käsi tarttui tai osui, kohtia jotka
olivat tietyllä tavalla kuluneita, kohtia joihin tuli törmättyä, kohtia joita
vähän pelättiinkin. Fenomenologisesti tarkasteltuna arkkitehtuuri on eletyn ja
koetun tilan moniaistista kokemista: hajuja, makuja, ääniä ja tuntemuksia.
Sairaalassa nämä kaikki saattavat korostua, koska ihminen pakostakin
virittäytyy siellä aivan eri tavoin kuin tutuissa nurkissa. Tästäkin korttien
kääntöpuolten tarinat kertovat. Korteista tulee näin myös muistin kerrostumia.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Miljöönä sairaala asettuu
yksityisen ja sosiaalisen persoonan ja roolin välimaastoon. Koti on selvästi
yksityisen persoonan reviiriä, mutta sairaalakin saattaa ainakin osittain
muodostua sellaiseksi – toisin kuin vaikkapa kauppa, ostoskeskus tai
pankkisali. Sairaalassa esimerkiksi alastomuus on tietyissä tilanteissa täysin
luonnollista. Sairaalassa voidaan tallustaa aamutakissa ja tohveleissa ilman,
että kukaan ihmettelee tai kiinnittää siihen huomiota.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Arkkitehti <b>Juhani Pallasmaa</b> on tutkinut runsaasti
arkkitehtuurin fenomenologiaa. Tällaiseen näkökulmaan postikortit tarjoavat
monipuolista lisämateriaalia. Pallasmaa on puhunut paljon kodista, mutta
vaihtamalla hänen ajatuksestaan sana ’koti’ sanaksi ’sairaala’ päästään kiinni
siihen mielikuvien rikkauteen, jota sadan vuoden kortit voivat tarjota:
”Selvästikään koti ei ole objekti, rakennus, vaan vaikeasti määriteltävä, monimutkainen
olotila, johon liittyvät muistot ja mielikuvat, halut ja pelot, menneisyys ja
tulevaisuus. Koti on myös kokoelma rituaaleja, elämänrytmiä ja arkirutiineja.
Kotia ei voi luoda yhdellä kertaa; siinä on aikaulottuvuus, eli se on jatkumo,
joka syntyy perheen ja yksilön mukautumisesta maailmaan.”</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kodin tavoin sairaalakin on
ihan kaikkea edellä mainittua. Sairaala on jatkuvasti muuttuva olotila, jonka
olemusta ja monia ulottuvuuksia<span style="color: red;"> </span> postikorttien tarinat auttavat ymmärtämään
vielä vuosienkin kuluttua<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">.</span> </span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– Benjamin, Walter: Keräilijä.
[Alkuteksti ’Der Sammler’ vuodelta 1928 ilmestynyt Benjaminin kirjassa <i><span lang="EN-US">Das Passagen Werk</span></i><span lang="EN-US">. Suhrkamp, Frankfurt am Main
1982.</span><span lang="EN-US"> </span>Käännetty kokonaisuudessaan Pöyhtärin kirjaan.]</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– Colomina, Beatriz: Röntgenarkkitehtuuria.
– <i>Modernia elämää! –Suomalainen
modernismi ja kansainvälisyys</i>. Toimituskunta Juhani Lahti & al. HAM
Helsingin taidemuseon julkaisuja, 137. Parvs / HAM Helsingin taidemuseo 2017.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– Pallasmaa, Juhani:
<a href="http://www.uiah.fi/studies/history2/identi.htm">’Identiteetti, intimiteetti ja kotipaikka. Huomioita kodin fenomenologiasta.’ </a>–
[Tarkastettu 5.2.2017]</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">– Pöyhtäri, Ari: <i>Keräilystä kokoelmaan</i>. Sosiologisia ja
filosofisia näkökulmia keräilyyn. SoPhi, 8. Jyväskylän yliopisto 1996. </span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-16684081751361755102017-06-16T17:11:00.002+02:002017-06-16T17:15:13.162+02:00Julkaistua 842 & Näyttelykuvia 1068: Virossa 190: Metamodernistinen imploosio<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tänään ilmestyneessä <a href="http://www.sirp.ee/"><i>Sirpissä</i></a> oli juttuni <a href="http://www.kiwanoid.com/">Kiwan</a> (s. 1975) näyttelystä Helsingissä, Galleria 68:ssa. Vielä ehtii siis hyvin käymään. </span></span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;">Metamodernistinen imploosio</span></span></span><b> </b></span></span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><b>Kiwa: The Spiral of Void,
Galleria 68, Helsinki 8.6.–2.7.2017</b></span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"><b></b></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Olen jo
vanheneva mies ja siksi otan heti alkuun vapauden muistella. Olen harrastanut
aktiivisesti Viron taidetta parikymmentä vuotta. Olen nähnyt Viron nykytaide-elämässä
täsmälleen samanlaisia vaiheita kuin Suomessakin, mutta myös jotain varsin
erilaista: muun muassa sen, miten 1990-luvulla Soros Center of Contemporary
Arts alkoi transformoida virolaista taide-elämää, luoda uusia infrastruktuureja
ja muutenkin uudenlaisia struktuureja, määritellä ikään kuin poliittisesti
korrektin vuorovaikutuksen suuntaa.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tähän
sisältyi myös selän kääntäminen Suomelle. Ainakin siltä tuntui. Kun parikymmentä
vuotta sitten esittäydyin Tallinnassa suomalaisena taidekriitikkona, se ei
yleensä herättänyt minkäänlaista kiinnostusta – pikemminkin kuin sääliä. Nuoremmat
virolaistaiteilijat olivat kiinnostuneita Berliinistä, Lontoosta ja New
Yorkista. Suomen ja Viron taidesuhteet olivat käyneet vanhanaikaiseksi,
menneisyyden tuottamaksi painolastiksi. Muistan eräänkin kerran kun keskustelin
Wiiraltissa erään sattumalta tapaamani kollegani kanssa ja huomasin yhtäkkiä
kelloa vilkaistuani, että minulle tuli kiire lähteä <b>Leonhard Lapinin</b> luokse. Meillä oli sovittu tapaaminen. ”Miksi
teidän pitää aina mennä sinne Lapinin luokse?”, kysyi kollegani oudon
kiukkuisesti, kun lähdin.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tähän
kaikkeen sisältyi jossain määrin modernismin ja virolaiselle taiteelle
tyypillisen, ehkä hieman herooisen neoavantgardismin kanssa tehtyä rankkaakin rajanvetoa.
Sivusta tarkkailevan suomalaisen taidekriitikon tuntemukset olivat väliin aika
paradoksaalisia. Miksi neuvostoajan toisinajattelijoista ei tullutkaan sankareita?
Muistan kuinka ihmettelin esimerkiksi sitä, että Lapinin kirja <i>Pimeydestä valoon – Viron taiteen avantgarde
neuvostomiehityksen aikana</i> (Otava 1996) ilmestyi vain suomeksi eikä lainkaan
viroksi. Ihmettelin myös sitä, kun luin jonkun <b>Raul Meelin</b> artikkelin – nimeä en valitettavasti enää muista –
omasta taiteellisesta tilanteestaan. Se henki aika voimakasta katkeruuden
tunnetta virolaista taide-elämää kohtaan.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Nyt
kaikki tuntuu olevan toisin. Olen nähnyt viime vuosina Kumussa hienoja
retrospektiivisiä näyttelyitä: Meel, <b>Jüri
Okas</b> ja <b>Tõnis Vint</b> – nyt
odottelen sekä Lapinia että <b>Kaarel
Kurismaata</b>. Pienemmissä teemanäyttelyissä on kirjoitettu kiinnostavia
lisälehtiä neuvostoajan virolaiseen taidehistoriaan.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-n8P69x8dRz8/WUP1CIKOcvI/AAAAAAAAQes/MLiR6d3iPdo0zDuBA-Pd0RezXNpJuW5ggCLcBGAs/s1600/P6070169.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-n8P69x8dRz8/WUP1CIKOcvI/AAAAAAAAQes/MLiR6d3iPdo0zDuBA-Pd0RezXNpJuW5ggCLcBGAs/s400/P6070169.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Virolaisten
taiteilijoiden suhteet Suomeenkin ovat palanneet takaisin. Nuoremmat ovat
vaihtaneet näyttelyitä keskenään, ja vanhemmatkin ovat kiinnostuneita. Tämä on
vaikuttanut minunkin elämääni. Kun toimin Mäntän kuvataideviikkojen
kuraattorina vuonna 2011, minua pyydettiin kutsumaan mukaan myös virolaisia
taiteilijoita, ja näin tapahtuikin. Nyt yritän parhaillaan etsiä Suomesta
näyttelypaikkaa Eesti Energiad -ryhmälle (<b>Jaan
Paavle</b>, <b>Paul Rodgers</b>, <b>Jüri Ojaver</b> ja <b>Jaan Toomik</b>). Viimeksi kun tapasin <b>Raoul Kurvitzin</b> Wiiraltissa, päädyimme samaan: toiveeni on saada
hänetkin piakkoin Suomeen.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Yksi
tämän muutoksen symboleista – ainakin minulle – on ollut <b>Kiwa</b>. Hän Suomessa tuttu jo entuudestaankin, mutta oli hauskaa ja
vähän yllättävääkin mennä pieneen helsinkiläisgalleriaan katsomaan Kiwan
tuoreinta näyttelyä.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-8mc7VJyigu0/WUP05Ckto3I/AAAAAAAAQeo/FHNExijS0w4aifbNX7Rv26_3E3HngtQLACLcBGAs/s1600/P6070175.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-8mc7VJyigu0/WUP05Ckto3I/AAAAAAAAQeo/FHNExijS0w4aifbNX7Rv26_3E3HngtQLACLcBGAs/s400/P6070175.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kiwa on
käynyt läpi kuin nopeutetusti liukuman omasta punknuoruudestaan ja sen
tuottamasta postsovjeettisesta tietoisuudesta nykyiseen miltei ironiasta
vapaaseen asenteeseen. Tämän vuoksi uskallankin nimittää häntä virolaiseksi
metamodernistiksi <i>par excellence</i>.
Kiwan työskentelyssä on selvästikin mukana postmodernin kaltainen tietoisuus ja
metatasojen suorastaan pakonomainen metodinen kehittely, mutta hän ei
alleviivaa tietoisuuttaan eikä höystä sitä helpolla ja vähän halvallakin
ironialla, mikä on ollut postmodernille niin ominaista. Metamodernismia on
toisinaan nimitetty myös ”uusvilpittömyydeksi”, mitä ei tule sekoittaa
naiiviuteen. Vaikka Kiwa on selvästikin <i>cool</i>,
ei hän ole cool vastenmielisen välinpitämättömällä tavalla. Hänen työstään
pystyy aistimaan rakentavan asenteen, vaikka siinä olisi mukana huumoriakin. Hänellä
on metamodernismille ominaisella tavalla vilpitöntä kiinnostusta myös vanhempien
sukupolvien kanssa yhteisesti luotuun todellisuuteen. Hänen työskentelystään
aistii voimakkaasti juuri sen värähtelyn, jota metamodernismin teoreetikot
Timotheus Vermeulen ja Robin van den Akker ovat kuvanneet: ”Värähtely modernistisen
innostuneen sitoutuneisuuden sekä postmodernin ironisen irtonaisuuden välillä,
värähtely toivon ja melankolian, naiiviuden ja tietämisen, empatian ja apatian,
yhtenäisyyden ja moninaisuuden, totaalisuuden ja fragmentoituneisuuden sekä
puhtauden ja epäselvyyden välillä.”</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-7zmnzcer06o/WUP1LDTflGI/AAAAAAAAQew/eRYO-zpCNeknhgK6-kbtoqWxcMqepUXvgCLcBGAs/s1600/P6070173.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-7zmnzcer06o/WUP1LDTflGI/AAAAAAAAQew/eRYO-zpCNeknhgK6-kbtoqWxcMqepUXvgCLcBGAs/s400/P6070173.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kiwa on
uppoutunut Raul Meelin jo ikonisiin teoksiin tekemällä niistä scratchaamalla
eräänlaisen remixin, jota jotkut varmaankin nimittävät taidehistoriasta tutulla
käsitteellä ”Hommage à…” – eikä varmaankaan vähiten Meel itse. Teossarja ei
kuitenkaan määrity selkeästi, ja kysyessäni asiasta Kiwalta itseltään
avajaisissa, hän kertoi, että prosessi sai alkunsa hieman sattumanvaraisesti
skannerin päällä olleesta Meelin työstä. Hän itse näki pidemmän prosessin myötä
sen, miten ensin mekaaninen scratchaus alkoi tuottaa hiljalleen uusia
merkityssisältöjä, joista hän ei itsekään ollut ensin täysin tietoinen. Luulen,
että kyseessä on hyvinkin analoginen tilanne Meelin teosten synnyn kanssa, kun
tämä aikoinaan aloitteli konkreettista runoutta armeijan kirjoituskoneensa
kanssa. Asiat johtavat toisiin asioihin ja alkavat sekoittua ja limittyä
keskenään muodostaen myös jonkinlaista systeemiä, jonka vasta prosessi
määrittelee omien assosiatiivisten heiluriliikkeidensä myötä. Tekniikka on tietysti
toinen, ja tietoisuuden määrä jo sitä luokkaa, ettei sitäkään enää kykene
hallitsemaan mitenkään tarkan metodisesti. Digitaalisen maailman ja sen
tuottamien yllätysten ja virheiden ennustamattomuus tuo myöskin oman lisänsä
verrattuna mekaaniseen kirjoituskoneeseen. Itse asiassa kuvitellessani sekä
Meeliä että Kiwaa työnsä ääressä havahduin aika kiinnostavan ajatuksen. Koen
Meelin ja hänen muiden neoavantgardististen kumppaneiden työssä melko
voimakkaan vastareaktion varsinkin maalaustaiteen historiaan, jossa tietyllä
orgaanisuudella – vapaamuotoisuudella ja sattumanvaraisuudella – on epäilemättä
ollut suurempi rooli kuin moni taidemaalari on halunnut myöntääkään. Nyt tuntuu
siltä kuin Kiwa remiksauksessaan altistaisi Meelin menetelmät juuri niille voimille,
joita Meel itse kuvitteli olevansa kieltämässä – käyttäen ikään kuin uuden
digitaalisen tekniikan mahdollistamaa virtaavaa, sulattavaa ja sekoittavaa
merkityksenannon menetelmää, joka on yhtäaikaisesti vanhanaikainen ja
uudenaikainen sekä kiinnostavalla tavalla ennustamaton.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ja
pakkohan minun oli kysyä Kiwalta se merkittävä ja ilmeinen kysymys: Kuinka
paljon mukana on ironiaa? Seurauksena oli monalisamainen hymy ja pitkä
hiljaisuus. Mitään lopullista vastausta en edes saanut. Oletan, että totta kai mukana
on ironiaa, ainakin hitunen. Mutta luulen, että kysymys oli Kiwalle lopultakin irrelevantti.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Siitä
olen kuitenkin melko varma, että metatasojen jatkuva kasautuminen on tuomittu
loppumaan joskus. Minun on vaikea – ehkä se on jopa mahdotontakin – kuvitella
sitä aikaa, joka tuottaisi remiksauksen Kiwan töistä.</span></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kiwa on
siis ehkä metamodernistisen imploosion ensimmäisiä airueita.</span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-24238091605133137612017-06-16T09:05:00.003+02:002017-06-16T09:07:09.719+02:00Julkaistua 841 & Luettua 143 & 144: Kuvat keskiössä ja marginaalissa<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://www.tieteessatapahtuu.fi/"><i>Tieteessä tapahtuu</i></a> (4/17) ilmestyi juuri. Minulta oli tilattu arvostelu kahdesta kiinnostavasta kirjasta:</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuvat
keskiössä ja marginaalissa</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-VfUl0HoxDeM/WUOCrXdFzEI/AAAAAAAAQeU/0gUJNcHGYAcIx8uhwolhNjzn_FpybfRTACLcBGAs/s1600/kuvatut_kulttuurit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="593" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-VfUl0HoxDeM/WUOCrXdFzEI/AAAAAAAAQeU/0gUJNcHGYAcIx8uhwolhNjzn_FpybfRTACLcBGAs/s320/kuvatut_kulttuurit.jpg" width="210" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-utdXoQCP-C8/WUODEaTuDWI/AAAAAAAAQeY/ZtHfK_ugGPYDGm19y9-EJ-z7JbYweQbYgCLcBGAs/s1600/kummat-kuvat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="305" data-original-width="201" src="https://4.bp.blogspot.com/-utdXoQCP-C8/WUODEaTuDWI/AAAAAAAAQeY/ZtHfK_ugGPYDGm19y9-EJ-z7JbYweQbYgCLcBGAs/s1600/kummat-kuvat.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Jari Kupiainen ja Liisa
Häkkinen (toim.): Kuvatut kulttuurit. Johdatus visuaaliseen antropologiaan. SKS
2017.</b></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b>Harri Kalha (toim.): Kummat
kuvat. Näkökulmia valokuvan kulttuureihin. SKS 2016.</b></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b></b></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><b></b></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">”Elämme
aikakautta, jossa visuaalisten ärsykkeiden kirjo ja informaation pukeminen
kuvalliseen muotoon on yhä monimuotoisempaa ja laajempaa kuin koskaan aiemmin.”
Vahva <i>déjà-vu</i>: on kuin olisin lukenut tämän <b>Liisa Häkkisen</b> artikkelin avauksen <i>Kuvatuista kulttuureista</i> viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana
lukemattomia kertoja. Kriittistä kuvanlukutaitoa – tai miksi sitä kenenkin
tutkijan toimesta halutaankin nimittää – on kaivattu yksimielisesti jo pitkään,
mutta jostain syystä kehitys tuntuu laahaavan kuvavirran jäljessä.
Tiedeyhteisön luulisi olevan paras ”esikatsoja”, koska nykyisessä voimakkaassa
itsereflektiivisyydessä – joka leimaa esimerkiksi antropologiaa ja
taidehistoriaa, ehkäpä juuri tuon muutaman kymmenen vuoden ajalta – menneisyyden
kuvia on opittu katsomaan uusin silmin ja purkamaan niiden diskursiivisia
rakenteita. On myös opittu näkemään kuvista – niin uusista kuin vanhoistakin – asioita,
joita ei ennen ole välttämättä osattu etsiä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Visuaalisen antropologian luulisi
siis olevan aikamme perustieteitä, jotka tuottavat valppaamman tavan tarkkailla
maailman kuvavirtaa ja eritellä sen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Näin ei
kuitenkaan ole. Tämä tuodaan varsin vahvasti esiin <i>Kuvattujen kulttuurien</i> useammassakin artikkelissa. Visuaalinen
antropologia on selvästikin ajautunut harjoittajiensakin mukaan akateemiseen
marginaaliin – puhumattakaan siitä, että se olisi päätynyt
populaarijulkisuuteen ja olisi ollut omalta lisäämässä ihmiselämän ymmärtämistä.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Voisi tietenkin kuvitella, että <i>Kuvatut kulttuurit</i> – toimittajansa
sanoin ”ensimmäinen suomenkielinen ’kokonaisesitys’ visuaalisen antropologian
tutkimusalasta” – olisi lähtölaukaus kuvien tulkinnan renessanssille, mutta
suhtaudun ajatukseen epäilevästi.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kirja on hyvä peruspaketti runsaine
lähdetietoineen ja kiinnostavine tapaustutkimuksineen, mutta se hukuttaa
potentiaalisen innostavuutensa loputtomaan akateemiseen suohon, jossa
useammankin kirjoittajan voimin vatvotaan esimerkiksi elokuvan lajityyppien
luokittelua.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen
kuitenkin lukevinani ainakin rivien välistä, että suurimmalla osalla kirjan
kirjoittajista on epämääräinen kaipuu taiteen pariin tai ainakin lähemmäksi
taidetta. Monelle löytyy sama nurkkajumalakin: <b>Jean Rouch</b> (1917–2004), joka liikkui sujuvasti – ja lumoavasti – dokumentin
ja fiktion rajamailla. Näin oli epäilemättä vanhan ystäväni ja opiskelutoverini
<b>Ilkka Ruohosenkin</b> (1958–2016) laita.
Vahvasti teoreettisesti orientoituneenakin hän uskalsi tehdä elokuvia, jotka
kyseenalaistivat luokitteluja.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällaisessa
kokeilussa yksi este saattaa olla tutkijoiden kapea käsitys taiteesta, kuten
käy ilmi <b>Jari Kupiaisen</b> kommentissa:
”Yksi olennainen ero näiden [tiede ja taide] välillä voidaan liittää juuri
antropologisen tutkimuksen eettisiin periaatteisiin: tutkijaa ohjaavat
tieteenalan tutkimuseettiset reunaehdot siinä missä taiteilijaa ohjaa oma taiteellinen
näkemys.” Näin ei enää ole: taidemaailman eettiset reunaehdot ovat tulleet
esille ja tarkentuneet muun muassa viime vuosien voimakkaassa appropriaatiokeskustelussa,
joka muistuttaa monin tavoin dekolonisoidun antropologian keskusteluja. Tietystä
näkökulmastahan koko antropologiaa voi tarkastella yhtenä suurena
appropriaationa. Näiltä osin tiede ja taide ovat ainakin etiikan suhteen
lähestyneet toisiaan voimakkaasti. Mahdollisessa integraatioprosessi auttanee
myös se, että niin moni nykytaideteos on laadultaan sellainen, että sen erottaa
dokumentista lähinnä vain esityskonteksti ja taidehistoriallisesti painottunut
oheisteksti. Yksi mahdollinen silta on tieteellisen ja taiteellisen tutkimuksen
yhteisen pelikentän löytäminen. Tästä kirjassa on hyvänä esimerkkinä <b>Lea</b> ja <b>Pekka Kantosen</b> artikkeli omasta Viron projektistaan, joskin on
todettava, että heidän tapansa kirjoittaa ja kuvata alkaa muistuttaa enemmän
tiedettä kuin taidetta. Rajalla kun pitää ilmeisesti vakuuttaa se toisella
puolella oleva rajavartija.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mainittakoon
vielä, että muutamalla suttuisella mustavalkovalokuvalla koristeltu kirja tekee
pilkkaa nimestään.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Moitteeni
on perusteltu, sillä samaan aihepiiriä sivuava SKS:n toinen tuore kirja, <b>Harri Kalhan</b> toimittama <i>Kummat kuvat</i> on tehty samaan
formaattiin, poikkeuksena vain osaava ja onnistunut kuvankäyttö.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i> </i></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><i>Kummat kuvat</i> tarjoaa itse asiassa oivan
parin <i>Kuvatuille kulttuureille</i>. Vaikka
antropologit olisivatkin varsin tietoisia oman alansa premissien horjuvuudesta,
minulla on edelleenkin vankka aavistus siitä, antropologian kohteena on
edelleenkin joku aivan liian koherentti kokonaisuus, jonka ”lukeminen” pyrkii
liian yksioikoisiin tulkintoihin ja mahdollisten anomalioiden tai marginaalien
hyljeksimiseen. Taiteessa nämä ovat sen sijaan siirtyneet hiljalleen keskiöön.
Tästä kertoo <i>Kummat kuvat</i>, joka on
innoittunut sata vuotta vanhoista postikorteista ja niiden erilaisista
luentatavoista – oppainaan muun muassa <b>Sigmund
Freud</b> ja <b>Walter Benjamin</b>.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Taidehistorialla
on perinteiset kaanoniin kirjoitetut kohteet. Myöhempi taidehistoria on usein
vain täydentänyt kaanonia ja ”löytänyt” puutteita – kuten esimerkiksi Suomessa
”unohdettuja” naistaiteilijoita. <i>Kummat
kuvat</i> ei pyri tähän. Se ei yritä sijoittaa kohdettaan, massatuotettua
populaarikuvastoa jollekin ”ansaitulle” paikalle vaan pikemminkin yrittää eri
tavoin lukea mielekkäästi sellaista, jolla varsinaista tulkintaperintöä ei ole
tai joka on unohtunut, koska se ei ole ollut osa mitään suurta tarinaa.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällaisena
kokeena se haastaa ajatuksen visuaalisen kulttuurin yhtenäisestä tarinasta,
mutta kiinnittää hauskalla tavalla huomiota lineaariseen tarinaan löytämällä
muun muassa surrealismin paljon ennen surrealismin keksimistä. Tämä on itse
asiassa varsin ovela tapa kiusata historiankirjoitusta – miltei kulttuurista
häirintää. Sellaisena se antaa paljon mietittävää.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-60992562605026443282017-06-15T11:08:00.002+02:002017-06-15T11:18:51.850+02:00Julkaistua 840: Epäilyttäviä eufemismeja<div class="MsoNormal">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
--</style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> </style></div>
<div class="MsoNormal">
<style> L</style></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Lisää rästinpurkua. Edellinen Yle Radio 1:n <i>Kultakuumeen</i> kolumnini muistaakseni toissaviikolta:</span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="color: red;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Epäilyttäviä eufemismeja </span></span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Olen
aina ollut kiinnostunut sanoista ja niiden synnyistä. Viime aikoina olen
oppinut miltei joka päivä uuden sanan. Usein kyse on uudissanoista, jotka
muistuttavat epäilyttäviä eufemismeja eli kiertoilmauksia. Toisinaan kyse on
kömpelöistä käännöslainoista. Tuoreita sanoja ovat muun muassa
’kiintymysvanhemmuus’ ja ’arvokuilu’. Olen usein hämilläni näiden sanojen
äärellä. Ryhdyn pohtimaan niiden todellista merkitystä sekä yhteiskunnallista vaikutusta.
Sanat ovat nimittäin kuvailun lisäksi aina työkaluja, joilla yhteiskuntaa muutetaan,
joilla asioita väännetään johonkin suuntaan, ujutetaan uusia sisältöjä vanhoihin
käytänteisiin ja luodaan arvohierarkioita. On paljon sellaisia sanoja, joita
hallinto käyttää julkaistessaan selvityksiä ja raportteja mutta joita
arkikielessä harvemmin kuulee. Minäkin opin vasta tällä viikolla ilmaisun
’sisältöliiketoiminta’ lukiessani työ- ja elinkeinoministeriön raporttia
’Luovan talouden strategisesta hankkeesta’. En ole koskaan kuullut kenenkään
käyttäneen kyseistä sanaa puheessaan. Usein käy niin, että hallinnon käyttämät
muotisanat häviävät melko nopeasti käytöstä – jättäen toisinaan jälkeensä vain
lievän häpeän.</span></span></span></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Viime
aikoina olen miettinyt paljon elämyksiä, elämän elämyksellisiä ulottuvuuksia.
Tämä johtuu siitä, että sellaiset käsitteet kuin ’elämyspalvelut’,
’elämysmatkailu’ ja ’elämysteollisuus’ tuntuvat elävän varsin voimakasta
vaihetta – esimerkiksi museomaailmassa. Tätä kautta olen taas oppinut ihan
uuden sanankin: vantaalaisessa tiedekeskus Heurekassa näyttelyjohtaja vaihtui
jo viisitoista vuotta sitten ’elämysjohtajaksi’. Ehti siis kulua viisitoista
vuotta ennen kuin törmäsin sanaan ensimmäistä kertaa elämässäni.</span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;"> </span></span></span></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Pelkkä
’elämyksen’ käsite on jo sellaisenaan ongelmallinen. Opiskelin aikoinani
yliopistolla estetiikkaa, ja tuolloin oli tapana väitellä siitä, että onko
mielekästä puhua ’esteettisestä elämyksestä’ erillisenä kokemuksen luokkana.
Minäkin olin tuolloin asiasta vahvasti jotakin mieltä – en vain enää kuollaksenikaan
muista mielipidettäni.</span></span></span></span></span></span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Mutta
että oikein elämysjohtaja! Ainakin minulle elämysjohtaja on ilmaisu, joka
täyttää ns. oksymoronin eli kömpelösti suomennetusti ’itseristiriidan’
tuntomerkit: se on ilmaisu joka sisältää kaksi toisensa kieltävää elementtiä,
kuten vaikkapa ’valtava kääpiö’. Ainakin minusta tuntuu tältä, koska minulle
elämys liittyy nimenomaan vapauteen ja pakottomuuteen. Olen sen verran
vanhanaikainen, että varsinkin esteettinen elämys syntyy jostain
intressittömästä, ihan vain sellaisenaan ja siten vähän selittämättömästikin.
Olen esimerkiksi juuri seurannut parvekkeeltani kevään tuloa ja puiden
muuttumista vihreiksi. Se on tapahtuma, joka toistuu miltei samanlaisena vuosi
toisensa jälkeen mutta ei silti lakkaa hämmästyttämästä tai tuottamasta
elämyksiä, joita nykyään nimitän esteettisiksi vailla minkäänlaisia
teoreettisia ongelmia. Millä muulla sanalla voisin kuvailla sitä huumaavaa
tunnetta, minkä vihreyden havainnointi ja pohdiskelu tuottaa. Tietenkin tiedän,
että tuon kokemuksen monimuotoisuus johtuu siitä, että on erilaisia puulajeja
ja että niiden tunnusomaiset vihreän sävyt poikkeavat toisistaan, mutta tähän seikkaan
perehtyminen ei juurikaan auta analysoimaan kokonaisvaltaista kokemustani.</span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;"> </span></span></span></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-rcGPdv4bmC8/WUJOOvX0VVI/AAAAAAAAQeE/Flit6dOTcIEQ__6hVfPHBu_tIxKwt-dbgCLcBGAs/s1600/Kuvankaappaus%2B2017-6-15%2Bkello%2B12.06.41.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="406" data-original-width="922" height="175" src="https://2.bp.blogspot.com/-rcGPdv4bmC8/WUJOOvX0VVI/AAAAAAAAQeE/Flit6dOTcIEQ__6hVfPHBu_tIxKwt-dbgCLcBGAs/s400/Kuvankaappaus%2B2017-6-15%2Bkello%2B12.06.41.png" width="400" /></a></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Heurekan
elämysjohtaja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Mikko Myllykoski</b> sanoi
kerran eräässä haastattelussa, että ”ihmiset kokevat elämyksiä harvoin yksin”.
Mielestäni hän on väärässä. Ainakin minä olen kokenut ison osan voimakkaista
elämyksistäni nimenomaan yksin ollessani. Tämä ei tietenkään poista sitä, että
elämysten jakaminen muiden kanssa on hauskaa ja tärkeää, opettavaistakin. Olen
esimerkiksi taiteilijaystävieni kanssa oppinut havainnoimaan arkista ympäristöäni
uusin tavoin, uusin silmin. Heillä on usein herkkyyttä sellaisille asioille,
jotka toisinaan varsin automatisoituneessa elämässä jäävät aivan liian vähälle
huomiolle.</span></span></span></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Kuitenkin ajatus siitä, että joku voisi johtaa sitä, miten minulle
tuotetaan elämyksiä, tuntuu vieraalta. Ylipäänsä ajatus elämysten
ammattimaisesta tai teollisesta ’tuottamisesta’ tuntuu suorastaan puistattavalta.
Tällainen kehityskulku tuntuu enemmän rituaalilta, jossa pyritään
samankaltaistamaan ja yhtenäistämään elämyksiä. Samankaltaistettu ja
yhtenäistetty rituaalinen käyttäytyminen tuottaa elämään juuri sitä
automatisaatiota, jota voimakkailla elämyksillä on tapana rikkoa. Muistan
esimerkiksi taannoisesta Ateneumin Picasso-näyttelystä käydyt keskustelut,
joiden yleisin sisältö oli vastaus kysymykseen: ”Joko sä oot nähny Picasson?”
Jos vastaus oli myönteinen, sisälsi se yleensä yhden kliseisen adjektiivin.
Riitti oli suoritettu ja suoritus vahvistettu.</span></span></span></span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-size: xx-small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt;">Mieleeni
tulee aina silloin tällöin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Leo Tolstoin </b>päiväkirjamerkintä:
</span><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-fareast-font-family: "Times New Roman";">”Jos ihmisen koko
monimutkainen elämä kuluu tiedostamatta, niin eihän sitä elämää tavallaan
ollutkaan.”</span></span></span></span></span></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-84630397117365108912017-06-15T10:53:00.001+02:002017-06-15T10:53:21.704+02:00Julkaistua 839 & Näyttelykuvia 1067 & Virossa 189: Monimielisesti välissä<div class="MsoNormal">
<style></style><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Olen taas ollut vähän laiska. Yritän nyt aloittaa rästien purun. Tässä virolaisesta<i> <a href="http://sirp.ee/">Sirp</a></i>-lehdestä juttuni 2.6.2017. <a href="http://kumu.ekm.ee/fi/syndmus/juri-okas/">Jüri Okasin</a> (s. 1950) näyttely Kumussa on ehdottomasti käynnin arvoinen – aikaa vielä on. Jos haluatte harjoitella viron taitojanne, jutun voi lukea viroksi <a href="http://www.sirp.ee/s1-artiklid/c6-kunst/mitmetahenduslikult-kusagil-vahepeal/">tästä linkistä</a>.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Monimielisesti
välissä</span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><b><span>– Jüri Okas, Kumu,
Tallinn, 7.4.–27.8.</span></b></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Suomalaisena
Viron taiteen harrastajana olen usein kiinnittänyt huomiotani siihen, miten Viron
1970-80-lukujen taide-elämää – ja vielä myöhempääkin – on leimannut outo rakenteellinen
yksityiskohta: moni kiinnostavista kuvataiteilijoista on koulutukseltaan
arkkitehti. Vihaisten nuorten miesten ja älykköjen Tallinnan koulu – </span><b><span>Ignar Fjuk</span></b><span>, <b>Veljo
Kaasik</b>, <b>Tiit Kaljundi</b>
(1946–2008), <b>Vilen Künnapu</b>, <b>Leonhard Lapin</b>, <b>Avo-Himm Looveer</b> (1941–2002), <b>Jüri
Okas</b>, <b>Jaan Ollik</b>, <b>Ain Padrik</b> ja <b>Toomas Rein</b> – on tästä hyvä esimerkki. Lapin on edelleen
tulivuorimainen generaattori niin kuvataiteilijana kuin kirjailijanakin,
Künnapu maalaa nykyään kuin nuoruuden innolla vaikkakin ehkä vähän
taidemaalaripoikaansa tyylillisesti jäljitellen ja harvakseltaan esiintyvää Reiniä
pidetään yleisesti hienona akvarellistina, mihin näkemykseen mielelläni yhdyn.
Myöhemmistä arkkitehtikoulutuksen saaneista taiteilijoista olen oppinut
seuraamaan ainakin <b>Urmas Murun</b> ja <b>Peeter Peren </b>sekä <b>Arne Maasikin</b> työskentelyä.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Jüri
Okas on näistä tekijöistä kuvataiteilijana ehkä kaikkein arvoituksellisin ja vaikeaselkoisin.
Hän on käsitetaiteilija, joka ei itse kovin jäsennellysti ole tuonut
lähtökohtiaan ja pyrkimyksiään esille. Hän ei ole luonut selkeää filosofista
järjestelmää, vaikka sellainenkin hänen työstään on ehkä eristettävissä.</span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;">
</span></span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Okasin
taiteellinen tuotanto jäi melko pieneksi hänen lopetettuaan aktiiviuransa jo
1990-luvun alussa. Viimeiseksi yksityisnäyttelyksi jäi näyttely Vanhan Raatihuoneen
galleriassa Turussa vuonna 1995. Muutenkin Okas on ollut aktiivinen Suomessa:
hänen ainoastaan 13:sta yksityisnäyttelystään vuosina 1976–95 peräti viisi
järjestettiin Suomessa. Viimeiset 13 litografiaansa hän vedosti Helsingissä
Imprimossa <b>Harri Leppäsen</b> kanssa
vuosina 1990–92. </span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;">
</span></span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Ruohonjuuritasolla
Okasin työ on jatkanut elämäänsä Suomessa, ja esimerkiksi <b>Tommi Grönlund</b> ja <b>Petteri
Nisunen</b> ovat tehneet viime vuosina yhteistyötä Okasin kanssa ja vierailleet
hänen kanssaan joissain merkittävissä paikoissa tekemässä omia versioitaan
Okasin vanhemmista paikkasidonnaisista tutkielmista. Esimerkki tällaisesta
nähtiin sekä Galerie Anhavassa että heidän Helsingin Taidehallin mittavassa
näyttelyssään viime vuonna. Yhteistyö tuntuu jatkuvan, ja esimerkiksi Grönlund
valitsi Okasin varhaisen kunnianosoituksen <b>Donald
Juddille</b> Gagarin Kombinaatin vanhoja 1980-luvun äänitteitä sisältävän
tuoreen vinyylialbumin kanteen.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Okas
on yksi niistä taiteilijoista, jotka ovat muuttaneet ainakin minun käsitystäni
Viron taiteen lähihistoriasta voimakkaasti. Suomessa tuntuu sitkeästi elävän myytti
siitä, miten pikkuvelikansamme ja sen taiteilijat elivät Neuvostoliiton pimennossa,
ja suomalaisten tehtävä oli auttaa ja toimittaa muurin taakse informaatiota.
Kun tarkastelee Okasin 1970-luvun tuotantoa, näkee kuitenkin selvästi sen, miten
taiteellisesti valveutunut virolaistaiteilija kykeni elämään todellisuudessa aivan
samassa reaaliajassa muun Euroopan ja Yhdysvaltain kanssa: installaatiot,
käsitetaide, maataide ja happeningit olivat esimerkiksi Okasin tuotannossa
keskeisellä sijalla grafiikan lisäksi. Tuskin olen väärässä kun ajattelen, että
neuvostoliittolaisen arjen eläminen ja sitä kautta syventynyt absurdiuden taju
toi kaikkeen taiteelliseen toimintaan vielä erityisen painavan filosofisen
lisänsä, joka esimerkiksi Suomessa jäi usein puuttumaan. Hauskaa ja hilpeän
provokatiivista – kuten leimallisesti Suomessa – virolaiskollegoillakin on
selvästi ollut, mutta kaikkea maustaa kuitenkin perustavanlaatuinen
yhteiskuntasidonnainen eksistentiaalinen reflektio.</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-yVzHD9p5Dv0/WUJKiqcZ7qI/AAAAAAAAQd8/Me2k1X1f5700C1IDrvgVfxYptuWVbZNlQCLcBGAs/s1600/jyri_okas_j_rekonstruktsioon_kki_dsc3511.tif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="986" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-yVzHD9p5Dv0/WUJKiqcZ7qI/AAAAAAAAQd8/Me2k1X1f5700C1IDrvgVfxYptuWVbZNlQCLcBGAs/s400/jyri_okas_j_rekonstruktsioon_kki_dsc3511.tif" width="385" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Okasin
retrospektiivi Kumussa on kattava, mutta musealisoituna se ei välitä niitä
intensiivisiä elämyksellisiä puolia, jotka myös ovat olleet keskeisiä hänen
tuotannolleen. Sinne on esimerkiksi koottu hänen varhaiset 8-milliset filminsä,
joihin on dokumentoitu Vääna-Jõesuussa merenrannassa tehtyjä performansseja ja
maataideteoksia. Hän teki 1970-luvulla kaikkineen kymmenen mustavalkoelokuvaa,
joiden ääniraitana kuultiin muun muassa <b>John
Mayallia</b>, <b>Bob Dylania</b>, <b>Santanaa</b>, <b>Muddy Watersia</b> ja <b>Frank
Zappaa</b>. Nyt ne kaikki on koottu näyttelyhallissa yhteen vierekkäiseen
riviin pieniä televisioruutuja, jolloin ne menettävät miltei kaiken tehonsa.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-olC2L0PA8zc/WUJKF8kK10I/AAAAAAAAQd4/4A2W89sivdwSaRd3d0O58EG4Cxw9AAAtwCLcBGAs/s1600/P4230148.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="814" data-original-width="1280" height="253" src="https://2.bp.blogspot.com/-olC2L0PA8zc/WUJKF8kK10I/AAAAAAAAQd4/4A2W89sivdwSaRd3d0O58EG4Cxw9AAAtwCLcBGAs/s400/P4230148.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Näyttelyyn
ei ole myöskään rekonstruoitu yhtään installaatiota, vaikka niitä voikin
katsella valokuvadokumentaationa – kuten vaikkapa Porin taidemuseon ison hallin
vuonna 1991 täyttänyttä installaatiota, jossa oli muun muassa heinää, asfalttia
ja neonvaloja. Tehot menetetään tässäkin. Jää vain taidehistoriallinen
todistus. Ymmärrän hyvin sen, että Okasille itselleen kaikki hänen teoksensa
ovat varsin tuttuja ja että hän ei varmaankaan ole kovin kiinnostunut niiden
elämyksellisistä ulottuvuuksista tällaisessa retrospektiivissä – enkä tiedä
edes sitä, että olisiko se hänelle tärkeääkään. Tosiasia on kuitenkin se, että
vanha 8-millinen filmi ääniraitoineen olisi paljon intensiivisempi, kun sen
saisi katsoa keskittyneesti vaikka pimeässä kopissa, jolloin se ei olisi vain
taidehistoriallista esimerkkimateriaalia vaan aito nykykokemus, josta ympäristö
unohtuu ja häviää ja johon voisi uppoutua itsensäkin unohtaen – unohtaen jopa
sen, että on taidenäyttelyssä.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-sHb9519m-Uo/WUJK8IicXWI/AAAAAAAAQeA/_uYIFNv_XGILVklEIzUmDMJ7SVn8O544gCLcBGAs/s1600/okas_j_rekonstruktsioon_m_edg0931_.tif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="944" data-original-width="1280" height="295" src="https://1.bp.blogspot.com/-sHb9519m-Uo/WUJK8IicXWI/AAAAAAAAQeA/_uYIFNv_XGILVklEIzUmDMJ7SVn8O544gCLcBGAs/s400/okas_j_rekonstruktsioon_m_edg0931_.tif" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Esillä
on siis lähinnä vain Okasin kaksiulotteinen syväpainotöistä, litografioista ja
valokuvista koostuva kuvamaailma, joka on ahdettu näyttelysalin tiukassa ja
tiheässä arkkitehtonisessa rakenteessa monotonisesti jatkuvaksi loputtoman
pitkän tuntuiseksi yhtenäiseksi kuvanauhaksi.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Yksi
varhaisista Okasin valokuvista ja sittemmin myös syväpainotöistä on
kunnianosoitus <b>Donald Juddille</b>
(1928–1994), mikä tietysti viittaa minimalismin vaikutuksiin. Tietoisuus tästä
on saanut minutkin pitämään Okasia aina minimalistina, mikä on samalla jotenkin
paradoksaalista, koska hänen teoksensa tuntuvat tietyssä poeettisuudessaan
kuitenkin miltei minimalismin vastaisesti viittaavaan koko ajan voimakkaasti
itsensä ulkopuolelle – sekä yhteiskunnallisiin teemoihin että tilan ja paikan
kietoutumiseen historian ja toisaalta niissä kulloinkin olevan ihmisen kanssa. Luulen,
että Okas on asemoitunut juuri asioiden väliin, minkä hän on itsekin tuonut
esiin <b>Kärt Hellerman</b> 1990-luvun
haastattelussa (<i>Hommikuleht</i>
29.5.1993): ”Kun yhteiskuntaa – tai taloa – rakennetaan, se käy läpi tilan,
josta on käytännöllisesti katsoen mahdotonta määritellä rakennetaanko vai
puretaanko tätä rakennusta.” Juuri tähän tilanteeseen Okas asettaa itsensä
taiteilijana. Ja juuri siksi häntä onkin ehkä syytä verrata varhaiseen
venäläiseen avantgardeen, joka toimi yhtäaikaisesti vanhan yhteiskunnan
raunioilla ja uuden yhteiskunnan rakentajana.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Perustavaa
laatua oleva – ja varmaankin monin tavoin hedelmällinen – välitila syntyy
tietenkin siitä, että Okas on sekä arkkitehti että kuvataiteilija, mitkä
molemmat määrittävät katsetta ja tilan havainnoimista sekä esittämistä eri
tavoin.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-m7DE4GYSbrA/WUJJnUUF90I/AAAAAAAAQd0/Vz862_qAuMw5LMP9JWogLS1c9Ie-ppxvgCLcBGAs/s1600/Untitled-98.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1047" data-original-width="1600" height="261" src="https://1.bp.blogspot.com/-m7DE4GYSbrA/WUJJnUUF90I/AAAAAAAAQd0/Vz862_qAuMw5LMP9JWogLS1c9Ie-ppxvgCLcBGAs/s400/Untitled-98.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Kaikki
tämä yhdistyy hienosti mittavassa valokuvasarjassa <i>The Concise Dictionary of Modern Architecture</i>, josta valikoima
julkaistiin kirjana vuonna 1995. Okas kuvasi vuosina 1974–86 noin 1000
valokuvaa oudoista – usein neuvostoaikaisista – rakennuksista, jotka edustivat
anonyymiä epäarkkitehtuuria. Toisinaan rakennukset olivat hylättyjä, toisinaan
muuntuneita sellaiseen tilaan, joka muistutti Okasin omia sanoja rakentamisen
ja purkamisen välitilasta.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Hyvin
virittäytyneelle katsojalle kokemus voi minimalistisuudessaan olla varsin
voimakas. Kuvat ovat dokumentaarisen realistisia mutta samalla usein täysin
absurdeja – ja sellaisena myös hiljaisen humoristisia, täynnä ironiaa.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Taiteilija
voi toisinaan olla varsin didaktinen – vaikka ei itse olisi siitä edes kovin
kiinnostunut. Ainakin minulle on käynyt niin, että olen jo vuosia tarkastellut
virolaista rakennuskantaa okaslaisin silmin. Kuvaan Virossa matkustellessani
paljon ja huomaan, että yritän usein bongata juuri samanlaisia rakennuksia,
joita Okaskin on kuvannut. Outoa tektoniikkaa, joka on ilmeisestä
väliaikaisuudestaan huolimatta jäänyt pysyväksi. Tyylillisesti yhteen
sopimattomia ja tietyllä tavalla tilantarpeen tuottamia orgaanissävyisesti
syntyneitä rakennuksia. Tyhjiä ikkunoita, tukittuja ikkunoita ja rakentamatta
jääneitä ikkunoita, jotka voi vain kuvitella paikoilleen. Ovia joita on
myöhemmin puhkaistu vääriin paikkoihin.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Miksi
Okas nimittää tuloksiaan ’sanakirjaksi’? Ehkä siksi, että näiden kuvien lauttaa
hän pääsee määrittelemään ikään kuin käänteisten esimerkkien kautta sellaisia
arkkitehtuuriin käsitteittä kuten ’konstruktio’, ’dekonstruktio’, ’funktio’,
’metafysiikka’, ”epäonnistuminen’, tyyli’, ’rumuus’, kuten taidehistorioitsija <b>Sirje Helme</b> näyttelyjulkaisussa toteaa.
Juuri tämän voikin tulkita konseptuaaliseksi lähestymistavaksi, vaikka itse
kuvat eivät suoranaisesti sellaisia olisikaan.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Okas
on itse sanonut pyrkivänsä taiteessaan abstraktioon, mielentilaan, mutta eihän
se tietenkään sellaisena katsojalle toteudu kuin osittain. Hänen suomalainen kollegansa
<b>Jorma Hautala</b> totesi jo Porin
taidemuseon vuoden 1991 näyttelyä arvioidessaan (<i>Arkkitehti </i>1/92), että ”katsoja ei voi välttyä hyvin monimielisiltä
tulkinnoilta”.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Kun
liikuin edestakaisin tiivisti rakennetussa näyttelytilassa yrittäessäni usein
turhaankin tulkita yksittäisiä teoksia, en voinut lopulta välttyä samalta
huomiolta kuin Hautala 25 vuotta sitten: ”Okasin tuotanto on tavallaan jatkuva,
liikkuva prosessi, joka näennäisen sattumanvaraisesti pysäytetään johonkin
teokseen.”</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Okas,
jos kuka, on Viron taiteen lähihistoriassa sellainen taiteilija, jonka
tuotantoa kannattaa tarkastella johdonmukaisena kokonaisuutena, <i>oeuvrena</i>. Sitä voidaan tulkita
käsitteellisenä ja minimalistisenakin, mutta ei koskaan sovi unohtaa Okasin
poeettista ulottuvuutta. Siitä on epäilemättä johdettavissa myös Okasille
ominainen ja varsin omalaatuinen poetiikka. </span></span></span><br /><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span></span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-49301871447132791532017-05-27T08:41:00.003+02:002017-05-27T08:41:24.726+02:00Julkaistua 838: Taidetta koululaisille<div class="MsoNormal">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;} </style><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Tuoreimman <a href="http://www.ark.fi/"><i>Arkkitehdin</i></a> (2/17) teemana on koulu. Minulta tilattiin juttu jonkun taiteilijan kokemuksista kouluarkkitehtuurin kanssa työskentelystä. Ei-ihan-niin-perinteinen valoteoksistaan tunnettu <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C3%BClay_Schakir">Tülay Schakir</a> (s. 1968) oli luonteva valinta. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>[Mainittakoon, että aiheesta olisi saanut aikaan pienen kirjankin. Joukkoistin sopivan taiteilijan löytämisen <i>Facebookissa</i>, ja hyviä vinkkejä tuli runsaasti. Kiitos niistä.]</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Taidetta koululaisille</span></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span><b>Nykyisistä kouluista on tullut kuvataiteen ja arkkitehtuurin kohtauspaikkoja. Taiteilija Tülay Schakir kertoo yhteistyöstään arkkitehtien kanssa.</b></span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Arkkitehtuurin
ja kuvataiteen suhteista on keskusteltu pitkään. Ensimmäisiä taidekentän
näkyvimpiä puheenvuoroja käytti 1960-luvulla kuvanveistäjä <b>Raimo Utriainen</b>, ja keskustelua on jatkanut muun muassa arkkitehtuurin
värisuunnitelmia tehnyt taidemaalari <b>Jorma
Hautala</b>.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Taiteilijakunta
on usein kokenut jäävänsä yhteistyössä alakynteen. Olen istunut useammassakin
seminaarissa, jossa näitä asioita on pohdittu. Olen kuullut lukemattomia
kertoja latteasti hoetun ratkaisuehdotuksen: kuvataiteilija on otettava prosessiin
mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.</span></span></span></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;">
</span></span><div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Yleisen
tasonkaan ongelmista ei ole siis oikein päästy etenemään, mutta konkretiassa on
siirrytty jo erityisemmälle tasolle: miten arkkitehdin ja kuvataiteilijan
yhteistyö toimii esimerkiksi koulua suunnitellessa?</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-qngxj77h4r0/WSkfCdPrbCI/AAAAAAAAQdg/x_XpxonaB3k9J8ugrfcUmPfG0MenyBWLACLcB/s1600/IMG_7433.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-qngxj77h4r0/WSkfCdPrbCI/AAAAAAAAQdg/x_XpxonaB3k9J8ugrfcUmPfG0MenyBWLACLcB/s400/IMG_7433.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span><span style="font-size: x-small;"><i>Koulunäytelmä</i>, 2008, Koulumestarin koulu, Espoo.</span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Muun
muassa valoteoksistaan tunnettu <b>Tülay
Schakir</b> on tehnyt runsaasti yhteistyötä arkkitehtuurin kanssa. Vuonna 2008
häneltä valmistui tilateos espoolaisen Koulumestarin kouluun yhteistyössä
Arkkitehtitoimisto Perkon kanssa. Mukana oli sekä ohjelmoidusti muuttuvaa valoa
että hologrammi. Nyt hän tekee saman toimiston kanssa yhteistyötä Launeen
koulun monitoimirakennukseen Lahdessa. Projekti on juuri käynnistynyt.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Schakir
ei koe yhteistyön ajoitusta kovinkaan suurena ongelmana. Hänen mielestään voi
jopa olla ”kiinnostavaa tulla valmiiksi annettuun tilaan, pohtia tarjottuja
tilallisia ominaisuuksia ja tehdä suunnitelmia”.</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-i0KV_QrFmNI/WSkfKSz_a3I/AAAAAAAAQdk/GoBahpLtEJAuf2Qa2_sJJ_kHgY2VM1C-gCLcB/s1600/IMG_7479.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="266" src="https://2.bp.blogspot.com/-i0KV_QrFmNI/WSkfKSz_a3I/AAAAAAAAQdk/GoBahpLtEJAuf2Qa2_sJJ_kHgY2VM1C-gCLcB/s400/IMG_7479.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Olemme
varsin tottuneita siihen, että lapsille tehdään ikään kuin lapsille sopivia
teoksia, jotka ovat usein viehättäviä, söpöjäkin. Schakir miettii myös lapsia
kohdeyleisönä, mutta hänelle ominaisten abstraktimpien teemojen kautta ajatus
liikkuu hieman toisissa sfääreissä: ”Yritän tehdä koululaisen lähestyttävää
taidetta, joka on osallistavaa. Miten teoksen ympärillä liikutaan, miten sitä
katsotaan?” Schakir on myös kiinnostunut siitä, miten teos on mahdollisesti
integroitunut osa oppimisympäristöä. Esimerkiksi valo ilmiönä on luonteva osa
fysiikkaa. Tila ja aika yhdistyvät myös kiinnostavalla tavalla: ”Yritän
tietyssä mielessä luoda myös maamerkkiä. On hauska ajatella, että entiset
koululaiset muistelisivat joskus sitä taidetta, jonka keskellä kouluvuotensa
elivät.”</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Schakir
ei ole kokenut yhteistyötä arkkitehtien kanssa koskaan ongelmalliseksi.
Mahdolliset ongelmat alkavat usein vasta siinä vaiheessa tilaajan kanssa, kun
suunnitelmat viedään urakkakuviin. Lisääntynyt byrokratia uusine
yhteistyötahoineen saattaa myös hankaloittaa prosessia. Esimerkiksi hankkeiden
taidekoordinaattoreista saattaa helposti tulla uusi intressiryhmä omine
näkemyksineen ja vaatimuksineen. ”Rakennusbisneksen hankintamalli sopimuksineen
ja konsulttikielineen ei sekään ole aina edesauttamassa taiteen toteutumista.”</span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span> </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"><span>Kun
taide on muuntunut veistoksista ja maalauksista teknisesti varsin
monimuotoisiksi ratkaisuiksi, syntyy myös uusia ongelmia. Teosten ylläpito
monimutkaistuu, ja Schakir toivookin alalle ”kunnollisten huoltomallien
kehittelyä”. Hän on ehtinyt nähdä omia töitäänkin jo toimimattomina. </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Verdana,sans-serif;"></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-58923525443784587632017-05-22T13:04:00.001+02:002017-05-22T13:05:53.499+02:00Julkaistua 837: Pölyistä vauvajoogaa ja sokkotreffejä<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1107305727 0 0 415 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin-top:0cm;
margin-right:0cm;
margin-bottom:10.0pt;
margin-left:0cm;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:16.0pt;
mso-bidi-font-size:12.0pt;
font-family:"Times New Roman";
mso-fareast-font-family:Cambria;
mso-fareast-language:EN-US;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-size:10.0pt;
mso-ansi-font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:10.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-fareast-font-family:Cambria;
mso-hansi-font-family:Cambria;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
</style><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jotensakin ottaa pannuun, että tällaisilla jutuilla minusta tulee vain ärisevä ja menneen perään haikaileva vanheneva mies, jonka olisi kohta syytä vaieta. Mutta olen aika vakuuttunut siitä, että olen oikeassa ja että museoiden ei saisi antaa unohtaa vanhoja keskeistoimintojaan – vaikka Helsingin taidemuseo saikin juuri palkintoja kaksin kappalein. Tällainen valitus oli viimeviikkoinen Yle Radio 1:n <a href="http://yle.fi/aihe/ohjelma/kultakuume"><i>Kultakuumeen</i></a> kolumnini: </span></span><br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pölyistä
vauvajoogaa ja sokkotreffejä</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Italialainen
futuristirunoilija <b>Filippo Tommaso
Marinetti</b> (1876–1944) kirjoitti <i>Futuristisen
manifestin</i> vuonna 1909. Taidesuuntaus vannoi nopeuden, koneiden,
teollisuuden ja väkivallan nimeen. Myös nuoruuden ihailu oli tärkeää.
Futuristit tuomitsivat historian ja museot, joita manifesti vertasi
hautausmaihin. He uhosivat: ”Tuhoamme museot, kirjastot ja kaikenlaiset
akatemiat.” </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paradoksaalisesti
on käynyt niin, että tunnemme futurismin, sen kuvaston ja ajattelun juuri siksi,
että museoita on olemassa. Suomalaiset saattoivat esimerkiksi tutustua
futurismiin Espoon modernin taiteen museo EMMAn näyttelyssä vuonna 2012.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-khKJBARti2A/WSLE9t_J6XI/AAAAAAAAQdM/Xn0IQ-ICvwgYh5aSsywFeA_zwY8zvCkkACLcB/s1600/quote-destroy-the-museums-crack-syntax-sabotage-the-adjective-leave-nothing-but-the-verb-filippo-tommaso-marinetti-134-2-0231.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="187" src="https://4.bp.blogspot.com/-khKJBARti2A/WSLE9t_J6XI/AAAAAAAAQdM/Xn0IQ-ICvwgYh5aSsywFeA_zwY8zvCkkACLcB/s400/quote-destroy-the-museums-crack-syntax-sabotage-the-adjective-leave-nothing-but-the-verb-filippo-tommaso-marinetti-134-2-0231.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Futuristien
aikakaudesta on kulunut jo sata vuotta, mutta henki tuntuu taas yllättävän
samanlaiselta. Nopeus ja voima ovat edelleen valttia, vain teollisuuden on
korvannut globaali digitaalinen vallankumous. Nuorisossa elää edelleenkin
toivo: esimerkiksi uutta museotaan valmisteleva Amos Andersonin taidemuseo
brändää itseään nuorison avulla. Muutenkin museomaailma on nuorentunut ja
muuttunut vähemmän akateemiseksi: katutaide on noussut taiteen keskiöön.
Vantaan taidemuseo muutti nimensä Artsiksi ja ilmoitti keskittyvänsä
katutaiteeseen, Helsingin Taidehalliin on tulossa graffititaiteilija EGSin
laaja näyttely ja Helsingin taidemuseo HAM kokoaa parhaillaan katutaidenäyttelyä.
Amos Andersonin viimeinen näyttely <i>Generation
2017</i> vanhoissa tiloissa keskittyy sekin nuorisoon ja johdattaa tietä uuteen
tilaan. Esillä on muun muassa <b>Sebastian
Schultzin</b> isokokoinen muraali, joka tekee kunniaa suomalaisille
katutaiteilijoille ja graffitimaalareille.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jotain
on kuitenkin muuttunut. Vaikka futuristien voisikin jälkikäteen sanoa olleen
aikoinaan varsin hyviä brändääjiä, ei erillistä brändäämistä tuolloin ollut
olemassakaan. Nykyään museot palkkaavat bränditoimistoja luomaan niille
menestyksekkään tulevaisuuden brändin. Helsingin kaupunginmuseon johtaja <b>Tiina Merisalo</b> totesi toissapäivänä
YLE:n uutisissa: ”Uuden brändin rakentaminen oli
keskeinen selkäranka koko museon lanseerauksessa.” Bränditoimisto Werklig
suunnitteli museolle uuden ilmeen. Sama toimisto tekee sitä parhaillaan myös
Amos Rexille.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-D_cTrLYtuno/WSLEMFxGwhI/AAAAAAAAQdA/BFk72QzOX2oWY6Yw4AM7GwQ7VZmQTDz8QCLcB/s1600/hkm_logo_musta.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-D_cTrLYtuno/WSLEMFxGwhI/AAAAAAAAQdA/BFk72QzOX2oWY6Yw4AM7GwQ7VZmQTDz8QCLcB/s320/hkm_logo_musta.png" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">”Brändin rakentaminen” on keskeinen
taikasanamainen asia, kun museot yrittävät tehdä itsestään ”kiinnostavia” ja
”moderneja”. Syy trendiin on varmaan osin juuri futuristeissa. Museot ovat
futuristeista lähtien kärsineet huonosta brändistä. Ne ovat saaneet kantaa
harteillaan jämähtäneisyyden leimaa. Niiden brändi on samalla ollut selkeä. Sitä
on kuvattu aina yhdellä kliseisellä ilmaisulla: Museot ovat <i>pölyisiä</i>. Toinen vahva brändi on ollut
halveksittu <i>rukinlapa</i>. Näin
voimakkaisiin ja elinkelpoisiin brändeihin eivät museot tule ikinä kykenemään,
vaikka lapioisivat kuinka paljon rahaa bränditoimistoille.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-517Hm6s4J_Q/WSLEdIHl6qI/AAAAAAAAQdE/xvceJUHTCYI9wcXlxq0WT-Ru6aRd9q_TwCLcB/s1600/Rukinlavat-1976.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-517Hm6s4J_Q/WSLEdIHl6qI/AAAAAAAAQdE/xvceJUHTCYI9wcXlxq0WT-Ru6aRd9q_TwCLcB/s400/Rukinlavat-1976.jpg" width="285" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Onneksi brändäämisessä ja
mainosmaailmassa on sentään yksi lainalaisuus, joka tulee väistämättä joskus
toimimaan museoiden sisältöjen hyväksi. Tarkoitan sellaista itseironista
brändäämistä ja mainontaa, jota on aina silloin tällöin nähty. Olen nähnyt mainoksia
huoltoasemista, joista saa huoltoa ja autotarvikkeita. Odottelenkin innolla
sitä museota, joka uskaltaa laittaa kunnolla rukinlapoja esille ja tehdä juuri
siitä numeron.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sitä odotellessa joudun vain
ihmettelemään museoita, joiden pitää yrittää esittää uudistumistaan kaikin muin
mahdollisin keinoin kuin satsaamalla voimavaransa veret seisauttavien
näyttelyiden tekemiseen. Taidemuseoissa on esimerkiksi tarjolla vauvajoogaa,
gourmet-kokkaamista ja sokkotreffejä – jopa hiljaisia diskoja. Resurssipulansa
kanssa kamppailevat museot ovat ympäri Suomea satsanneet henkilötyövuosia ja
muitakin paukkuja enenevässä määrin yleisötyöhön ja markkinointiin – ja
tietenkin yritysyhteistyöhön, jolla niitä vajavaisia resursseja on yritetty
paikkailla. Usein tämä tapahtuu sisältötyön kustannuksella. Näyttelyajat
pitenevät ja valmiiden näyttelyiden ostaminen muista museoista lisääntyvät.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Museoinstituutio on selvästikin
kriisissä. Yksi syy tähän on se, että menestyksen osoittamiseen on edelleenkin
käytössä se helpoin mahdollinen numeerinen mittari: kävijämäärä. Laadullisiakin
mittareita on esimerkiksi Suomen museoliiton toimesta yritetty kehittää, mutta
edistys tässä suhteessa on ollut kehnoa.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kävijämääriä laskiessa on syytä muistaa,
että 40 000 kävijän näyttely voi jättää kulttuuriimme paljon voimakkaamman
jäljen ja muuttaa rajummin ja pysyvästi ihmisten elämää kuin 140 000 kävijän
hyvin brändätty näyttely, joka perustuu sille, että ”ollaan mukana” jossain,
missä ”kaikki muutkin” ovat mukana – oli näyttely sitten mitä tahansa höttöä
tai pelkkää vanhan toistoa näyttävässä paketissa ja kosiskelevalla
oheisohjelmalla varustettuna, siis silkkaa tomua. </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2784714951993040026.post-65170141764014685232017-05-22T07:37:00.002+02:002017-05-22T08:53:56.911+02:00Julkaistua 836: Pieniä merkkejä Punavuoressa<div class="MsoNormal">
<style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
panose-1:0 0 0 0 0 0 0 0 0 0;
mso-font-charset:128;
mso-generic-font-family:roman;
mso-font-format:other;
mso-font-pitch:fixed;
mso-font-signature:1 134676480 16 0 131072 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-fareast-theme-font:minor-fareast;
mso-hansi-font-family:Cambria;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
mso-header-margin:35.4pt;
mso-footer-margin:35.4pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-</style><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Männä viikolla ilmestyi Juha Ilosen toimittama kirja <i>Kaupungin piirteet</i> (Pro Helsingfors 2017). Kirjoitin tilattuna siihen pienen jutun rakastamastani Punavuoresta.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="color: red;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pieniä
merkkejä Punavuoressa</span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kävelen
miltei päivittäin Sinebrychoffin puiston ohi. Pysähdyn silloin tällöin
oluttehtaan punatiilisen aidan vieressä ja mietin isoisääni, jota en koskaan
tavannut. Hän kuoli setäni Aatoksen kanssa Helsingin pommituksissa. Aidassa on lohkeamia,
ja tiedän niiden syntyneen pommien sirpaleista. Viereisen Hietalahdentorin
kupeessa sijaitsevan entisen teknillisen korkeakoulun kivijalassa on
samanlaisia vammoja. Muistan usein sen, kun rakennuksen nurkalla tapaamani
vanha antikvaarinen kirjakauppias kertoi minulle tavanneensa pommituksissa
kuolleen ystävänsä – Aatos-setäni – viimeistä kertaa juuri samalla kohdalla.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-21B5zeiKsjk/WSJ5GxYXl4I/AAAAAAAAQcw/oJvyhYOaMhY0SGB35AjMRpX0s3BBBZtfQCLcB/s1600/IMG_2396.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://3.bp.blogspot.com/-21B5zeiKsjk/WSJ5GxYXl4I/AAAAAAAAQcw/oJvyhYOaMhY0SGB35AjMRpX0s3BBBZtfQCLcB/s400/IMG_2396.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZyJF7RofO68/WSJ4yBOR3sI/AAAAAAAAQcs/G97Ytdv3V38D339Tj8YCvtvEkwG6KVQKwCLcB/s1600/IMG_2441-1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZyJF7RofO68/WSJ4yBOR3sI/AAAAAAAAQcs/G97Ytdv3V38D339Tj8YCvtvEkwG6KVQKwCLcB/s400/IMG_2441-1.JPG" width="300" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kävelen
pitkin poikin Punavuorta ja katselen talojen seiniä. Katselen talojen
rappauspintoja ja olen ylpeä osatessani sanoja, joita moni ystäväni ei osaa:
’terastirappaus’, ’slammaus’, ’rossaus’, ’rokotus’… Muistan edesmennyttä
rappariystävääni Hanskia, jonka kanssa rööperiläisessä baaripöydässä asiasta useasti
keskustelin.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-TICO1T-HvTk/WSJ4EHLmyPI/AAAAAAAAQck/L8TqtfdrHJEys5Au7zi-zMD8pkxbJiDBQCLcB/s1600/IMG_3117.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://4.bp.blogspot.com/-TICO1T-HvTk/WSJ4EHLmyPI/AAAAAAAAQck/L8TqtfdrHJEys5Au7zi-zMD8pkxbJiDBQCLcB/s400/IMG_3117.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-size: x-small;">Omistan tämän juttuni edesmenneelle ystävälleni Hanskille. </span></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kävelen
Fredrikinkatua ja muistan miltei aina katsoa rappusia, joissa lukee haalistuneella
sinisellä pohjalla KOP. Mielessäni soi Rauno Lehtisen orkesteri: ”Siellä aina
ystävä.” Joskus häpeän nostalgian
mukanaan tuomaa sentimentaalisuutta, useimmiten kuitenkin hymyilen.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-aC3spsJ86wg/WSJ3rMn1kwI/AAAAAAAAQcg/SK7DSIOp8QYYeh5EpAIJEtsnwT442d2qwCLcB/s1600/GetFileAttachment.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-aC3spsJ86wg/WSJ3rMn1kwI/AAAAAAAAQcg/SK7DSIOp8QYYeh5EpAIJEtsnwT442d2qwCLcB/s400/GetFileAttachment.png" width="281" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Juha Ilonen. </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen
taidekriitikko ammatiltani ja aina nähdessäni Telakanpuistossa Matti Hauptin
veistoksen <i>Kohottava voima</i> (1962) muistan
halveksia sitä surkeana Rodin-kopiona. Vuosien mittaan olen kuitenkin oppinut omituisella
tavalla rakastamaan sitäkin. Se on antanut paikalle nimen ja hengen: olen
juonut ’Moukaripörssissä’ Kivi-Penan kanssa Kossua pullon suusta ja
taivastellut maailman menoa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">***</span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Rakastan
Punavuorta. Se on minulle täynnä pieniä merkkejä, signaaleja jotka laukaisevat
lukemattomia mielleyhtymiä ja muistoja ja jotka antavat paikoille merkityksiä –
toisinaan yhteisiä ja jaettuja, toisinaan idiosynkraattisia ja vain minulle
tärkeitä. Niitäkin voin kuitenkin jakaa ja yrittää tehdä niistä yhteisiä. </span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com1