Näyttelykuvia 303: Hiipuvan modernismin surua

En juurikaan – tai suoraan sanoen en koskaan aiemmin – ole tutustunut Kalevi Liskin (s. 1937) tuotantoon, ja niinpä Aamunkoittoa katsomaan (23.2.–13.3.) Galleria Johan S:ssä taisi olla ensimmäinen yksityisnäyttely, jonka häneltä olen nähnyt. Hän on toiminut YLE:llä lavastajana liki neljäkymmentä vuotta, ja taide on tainnut olla lähinnä harrastusta. Nyt se on ilmeisesti sitten tosi työtä, ja edellytykset ovat ihan paikallaan, mutta tällaiselle modernistiselle värimaalaukselle ei taida enää kovin paljoa tilausta olla. Surullistahan se on, mutta en minäkään kyennyt kokemaan tätä näyttelyä kuin oikeastaan anakronismina, vaikka Liski on selvästikin taidokas esimerkiksi vaikeiden keltaisten sävyjen kanssa:

Joku lisäjippo hänen pitäisi keksiä. Sitten voisi koittaa vanhoilla päivillä vaikka minkälainen renessanssi.