Tunnustan väriä

On tässä jäänyt raportoinnit aika vähäisiksi, koska en töiltäni ole oikein ehtinyt kirjoittaa – enkä oikeastaan käymäänkään paljon missään. Viime lauantaina olin kuitenkin Vasemmistoliiton taide- ja kulttuuripoliittisen ohjelman esittelybileissä Le Bonkissa:

  
Osallistuin paneelikeskusteluun, ja puhuin muun muassa taitelijoiden työllistämisestä (erilaisia palkallisia artist in residence -ajatuksia), taiteilijoiden epätoivoisesta ajamisesta yrittäjiksi ja taiteen vientiponnistelujen rakenteellisesta vinoutumasta). Paneeliin osallistumista paljon hauskempaa oli kuitenkin kuunnella hyvää musiikkia. Yona esiintyi ensin kitaristi Nicolas Rehnin (joka oli muuten hyvä) säestyksellä – ja olipa Yonalla hieno ääni ja kyky olla yleisön kanssa:

Ja sitten Pelle Miljoona United (Pelle, Tumppi Varonen ja Jukka Melametsä). Ja taas kitaristi kuulosti aivan erityisen hyvältä – 12-kielinen akustinen kitara on näköjään hyvä bändisoitinkin. Tiukkaa ja hioutunutta menoa, ja vanhatkin hitit – muun muassa Lanka palaa – kuulostivat hyviltä:

Tässä seurassa oli hauska tunnustaa väriä.