Virossa 99 & Katutaidetta 104 & Arkkitehtuuria 33: Arkkitehtioppaana Tallinnassa

Palataan vähän taaksepäin. Maanantain vietin pikaisella Tallinnan matkalla. Toimin Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton rehtoripäivien oppaana Tallinnan nykyarkkitehtuurin. Näytin ensin laivalla seminaarihuoneessa taustaksi kuvasarjan Tallinnan 1900-luvun arkkitehtuurista – liittyen varsinkin niihin seikkoin, jotka tavalla tai toisella näkyvät nykyvirolaisessa arkkitehtuurissa. Yksi tällainen on esimerkiksi neofunkiksen jatkuva suosio, mille taustaa tuo varmaan se, että neukkuaikana ensimmäisen itsenäisyyden aikainen funkis oli kova juttu, mikä näkyi jo neukkuajan joissain rakennuksissa, kuten vaikkapa tässä Ülevi Eljandin suunnitelemassa Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan päärakennuksessa vuodelta 1988 (piirustukset vuodelta 1979):

Sitten kuljetin porukan satamasta hotelliin Rootermannin korttelin läpi, missä tarkastelimme nuorempien huippuarkkitehtien töitä, kuten vaikkapa tämä Hanno Grossschmidtin (Viron vuoden nuori arkkitehti vuonna 2008), Tomomi Hayashin ja Yoko Azukavan vanha jauhovarasto (2008):

Sitten halusin testata porukalla, miten huippuarkkitehti suunnittelee tavallisempia taloja, ja niinpä matkasimme Nõmmelle katsomaan kahta Grossschmidtin ja Hayashin kerrostaloa – nimiltään Kahvi ja Konjakki. Suunnitelmissa ne näyttivät tältä:

Ja meidän retkellämme miltei valmiina tältä:

Eli suunnitellusta kiveä jäljittelevästä synteettisestä pintamateriaalista oli jouduttu toteutuksessa luopumaan – varmaankin säästösyistä. Ei porukka niitä kauaa viitsinyt katsoa, mutta onneksi Nõmmella on hyvin monenlaista vanhaa ja kaunista – niin pitsihuviloita kuin funkistakin:

Sitten johdatin porukan syömään hyvää azerbaidžanilaista ruokaa. Matkalla tarkastelimme vielä muutamia kohteita, muun muassa Tallinnan nykyään poukkoilevaa rakentamista. Viron kuvataideakatemian päärakennus purettiin, uudet lasipalatsisuunnitelmat ovat olemassa, mutta niihin ei kai ole varaa, ja niinpä tontti vain seisoo tyhjillään. Koko akatemiakin saattaa joidenkin arveluiden mukaan olla vaarassa. Tästä kaikesta kertoo graffiti viereisen talon seinässä:

Ruoka oli hyvää, porukka rentoa ja hauskaa – myös Leonhard Lapin (s. 1947), jonka olin kutsunut illalliselle esittämään virolaista arkkitehtia, minkä hän hienosti suoritti – ja retki siis kaikin puolin varsin onnistunut. 
Sitten Valli Baariin näyttämään arkkitehtuuriretken huipennusta – Viron ainoaa museoviraston suojelemaa ravintolasisustusta 1970-luvulta. Sitten hotelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi, kunnes herätyskello herätti minut klo 06.00, jotta ehtisin laivaan ja tiistaiaamun kokoukseen Keravan taidemuseo Sinkkaan, mistä joskus myöhemmin lisää.