Ensin kuulin äsken, että 1970-luvun suuri rockidolini – ensimmäinen sellainen – lähti juuri. Siis Lou Reed:
Ja 1980-luvulla olin muka skarppi estetiikan, antropologian ja teoreettisen filosofian opiskelija ennen kuin ryhdyin dropoutiksi. Nyt luin juuri, että yksi estetiikan nurkkajumalistani – ensimmäinen sellainen – Arthur C. Danto hänkin lähti:
Niin että R.I.P. molemmat. Tästä linkistä Reedin Velvet Undergroundin I'm Waiting for the Man (1967).
Sulkeudun suosioonne ja menen nukkumaan.
No, tästä linkistä vielä Pale Blue Eyes (1969), joka oli nuorena aika hieno.
No vittu, tästä linkistä vielä se nuoruuteni kovin biisi, Sister Ray (1968).
Nyt menen uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti