Kaukaisia rästejä...
18.9. kävin Designmuseossa julkistamistilaisuudessa, jossa lanseeratiin uusi suomalainen taidelehti: FAT [kunnianhimoinen kaksoismerkitys: Finnish Art Today – Famous Art Tomorrow].
Lehden kunniaksi oli museossa järjestetty myös lyhytaikainen samanniminen näyttely (12.–22.9.), joka lehden yhden puuhahenkilön Laura Köönikän mukaan heijasteli lehden mielenmaisemaa.
No, vähän oli pliisu. Designmuseon antiikkisten videotykkien teho ei oikein riittänyt tilaan, eivätkä nämä seitsemän taiteilijan työtkään oikein riittäneet. Hupaisana yksityiskohtana kerrottakoon, että yhteinen nimittäjä kaikilla taiteilijoilla oli Tampere, joten voisi tietenkin arvailla Köönikän henkilöhistoriaakin miettien, että onko tämä uusi suomalaista taidetta maailmalla esittelevä englanninkielinen lehti mielenmaisemaltaan jotenkin erityisen tamperelainen.
Lehden luin illalla, eikä siinä valitettavasti ollut oikein paljoa luettavaa. Tyhjiä mutta näyttäviä sivuja oli paljon, mutta tekstimassaa ei yli 200 sivusta huolimatta varmaankaan edes yhden Taide-lehden vertaa. Timo Valjakka totesi Helsingin Sanomien arviossaan (26.9.) osuvasti: "Design-maailmassa
FAT on varmasti oiva työnäyte, mutta lehden muut kohderyhmät jäävät
arvoitukseksi."
Taustalta löytyy Köönikän lisäksi kolme tyyppiä Kasino Createvie Publishingista. Hybris julkistamistilaisuudessa oli käsinkosketeltava, mutta lukukokemus ei oikein vastannut sitä. Paljon nokkelia sloganeita ja sitaatteja sekä runsaasti sellaista teinihuumoria, joka oli kuorrutettu älyllisen tuntuiseksi.
Jutut keskittyivät henkilöihin, lehden kuratoimiin staroihin, eikä esimerkiksi nykytaiteen sosiaalisia ja yhteiskunnallisia kytkentöjä valotettu juuri lainkaan. Kun lehti itse on sitä mieltä, että se "summaa kaiken olennaisen suomalaisen taiteen nykyhetkestä", se epäonnistuu tässä suhteessa surullisesti. Mutta ymmärränhän minä, että tällaisia lauseita pitää vain sanoa. Ei kai niihin niin vakavasti pidä suhtautua.
Siihen pitää kuitenkin suhtautua aika vakavasti, että lehden rahoitus tulee opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Kyliltä kuulin, että sitä on tuettu peräti 80 000 eurolla. Kerran vuodessa – aivan liian harvoin ollakseen oikea lehti – ilmestyvän muotikatalogin tukeminen taidelehtenä tällaisella summalla on nykyisinä aikoina mielestäni aika paljon. Tai siis aivan liian paljon.
"FAT IS TO ART WHAT VOGUE IS TO FASHION."
Ihan oikeesti. Pitääkö tällaista teinihuumoria tukea?
Veikkaan aika vakavissani, että FAT tulee ilmestymään tasan kahden numeron verran. Ja sitten FRAME on varmaan jo rakentanut lehtimallin, jota OKM ryhtyy tukemaan. Jos eivät sitten FAT ja FRAME lyö hynttyitään yhteen. Ja silloin FATin pitää muuttua.
Kiitos raportista. Vahvisti ikävästi epäilyksiäni -- mattivanhasmaisesti en ole vielä lehteä lukenutkaan. Mutta puolestaan tänään Hesarissa hehkutettua viimeisintä Designmuseon näyttelyjulkaisua plaratessa taas osui silmiin pätkä Arhinmäen puhetta juuri tuon läpyskän julkkareista ja tuli vähän väsynyt fiilis just näistä rahanjakokuvioista...
VastaaPoistaTässä taitaa olla mileycyrus-tilanne päällä: uusi sukupolvi, uudet kujeet. Rakastan sisältöä, mutta kaipaan välillä höttöä. Kiva, että taidemaailmakin sitä tarjoaa toisinaan. En ole nähnyt julkaisua kuin ohimennen, joten voi olla, että sitä lopulta vihaan. Osaan ainakin samaistua kritiikkiisi.
VastaaPoistaKuvapainotteisuus noin yleensä on minusta hyvä asia. Mietin aina, miten kuvataiteilijat osaavatkin esittää teoksiaan painetussa formaatissa niin pirun tylsästi. Uskottavuudeen paineet, oih ja voih!
Ehkä minun jo pitäisi kävellä jäälle kuolemaan – kunhan ne nyt ensin tulisivat.
VastaaPoistaMutta vakavasti ottaen, eihän kyse ole siitä, että seuraanko minä uusia kujeita notkeasti ja että mitä mitä mieltä minä olen niinku tykkäämisen tasolla.
Kyse on kuitenkin siitä, että mitä me verorahoillamme tuemme. Mikä on taidepoliittisesti järkevää? Rahoja ei taiteeseen ole yhtään liikaa tarjolla. Kivat kujeideat eivät ehkä ihan riitä.
Minusta taiteeseen on hyvinkin tarjolla erilaista projektirahoitusta, kyse lienee siitä mitä pidämme hyvinä hankkeina, ja keiden budjetit nostetaan julkisuudessa esiin.
VastaaPoista