Tuoreessa Mustekalan blogissa (7.1.) oli kiinnostavia ajatuksia, joita esitti dokumentaristi ja mediatyöläinen Sakari Laurila. Hän totesi muun muassa:
"Tuntemani suomalainen nykytaide on valjastettu viherkapitalismin
vihreään, eettiseen ja näennäisen kriittiseen suukapulaan, jonka
ohjaksia vetelee vanha kunnon kapinan viikatemies, pääoma. Siksi
nykytaide on täysin oikeutetusti menettänyt uskottavuutensa taiteen
maailman ulkopuolisten silmissä minään muuna kuin kuriositeettina ja
paennut tätä nöyristymistä eksklusiivisiin piireihinsä."
Juuri näin minäkin olen jo usein ajatellut.
Käykääpä siis lukemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti