Sunnuntaina oli yleisötilaisuus, jossa summattiin puheita kansankielellä – sanaa "diskurssi" tosin käytettiin. Palaan näihin asioihin vielä, kunhan ehdin tai jaksan – nyt on neljä leipää tuovaa juttua kirjoituksen alla.
Yleisötilaisuuttakin edelsi väli-ilta, jolloin juotiin taas viiniä – nyt Juhani Petäjäniemen (s. 1956) omassa, kerrostalon kerroksissa toimivassa ja vaikeasti löydettävissä olevassa galleriassa, joka on avoinna ja toimii vain silloin, kun siellä on ihmisiä. Ja toimihan se niin hyvin, että viinin voimalla tein hänen kanssaan edulliset kaupat maalauksesta, joka on alla taiteilijan vasemmalla puolella. Maalaus edustaa realismia. Se esittää nimittäin kannua ja sen nimi on Kannu:
Kotimatkalla Tampereen ja Helsingin välisessä junassa kuuntelin koko matkan kahta vauvaa, jotka keskustelivat keskenään. He pitivät itse asiassa kauheaa mekkalaa, joten en kyennyt keskittymään lukemiseen. Toinen ei osannut yhtään sanaa ja toinen vain sanan "äiti", mutta puhetta piisasi. Katseeni harhaili siellä sun täällä ja kiinnitin huomioni vaunussa olevaan symboliin:
Ilokseni tunnistin sen. Sehän on induktiosilmukka! Sitten ryhdyin miettimään sitä, että tiedänkö ihan oikeasti, mitä "induktiosilmukka" tarkoittaa. Täytyy tunnustaa, että en. Tiesin, että se liittyy jotenkin kuulolaitteeseen, mutta jouduin selventämään sen toimintaperiaatetta googlettamalla. Nyt minä ikään kuin tiedän sen, mutta ymmärränköhän lainkaan sitä, että "johdinsilmukkaan indusoituu sähkömotorinen voima, jonka suuruus on yhtä suuri kuin silmukan lävistävän magneettivuon muutosnopeus".
Kuinka vähän maailmasta ymmärränkään! Sitten kotiasemalla näin jonkun sämpyläketjun, joka mainosti uusia makujaan. Mukana oli "pulled pork". Harmitti, kun en ymmärtänyt mainostaulun sanaa, joka on siinä kaikelle kansalle tarjolla. Tuli kerrankin miltei perussuomalainen olo, mutta samalla mietin kateellisena sivistymättömyyttäni: ehkä kaikki muut ymmärtävät. Illalla piti siis vielä googlettaa minulle uusi ilmaisu, joka näkyikin olevan varsin suosittua ruokaa: "revitty possu", "nyhtöpossu":
"Palapimpalapum", ajattelin lopulta ennen nukkumaan menemistä ja tajusin samalla, etten muistanut kenen Putous-ohjelman hahmon hokema se oli. Taas piti googlettaa, mutta sellaista hakusanaa ei edes ollut tarjolla. Lisägooglettelun jälkeen löysin Slaikka Gustafssonin ja hänen hokemansa "badabing badabung". En ole erityinen Putous-fani, mutta olin muutaman kerran katsellut sitä puolihuolimattomasti ja kuullut ihan oikeasti "palapimpalapum", jota olen ehtinyt jopa käyttääkin mukavitsikkäästi jossain.
Voi äiti! Elämä on silkkaa villiä rubiinia – ilman taidettakin, jolta minua pitäisi suojella.
Että ei tällä erää sen tärkeämpää.
Minä olen varttikuuloinen, siis ihan vähän enää sitä lajia jäljellä, aisteista. Rakastan musiikkia, taistelen esteettömyydestä (tuloksetta, julkisissa paikoissa ei yleensä ole toimivaa induktiosilmukkaa, esimerkiksi terveyskeskuksissa), eli minulla on induktiosilmukka kuulokojeissani joita on kaksi. Musiikki on muuttunut. Joudun soittamaan sitä lähinnä päässäni, muistissa ovat melodiat ja rytmit.
VastaaPoista