Ennakkomainos: The life of a repo man is allways intense

Ensi perjantaina tulee Yle Teemalta yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani, Alex Coxin ohjaama Repo Man (1984) – yksi niistä kolmesta scifileffasta, joita pystyn katsomaan, useitakin kertoja. Ja leffa on vielä humoristinenkin, mikä on minulle lajina yhtä vaikeaa kuin scifi. Mainittakoon nyt sitten ne kaksi muutakin scifiäni: Ridley Scottin Blade Runner (1982) ja Andrei Tarkovskin (1932–1986) Stalker (1979). Olenkohan rajoittuneisuuteni lisäksi vähän aikani lapsia?

Harry Dean Stanton (s. 1926) ja Emilio Estevez (s. 1962) ovat kuitenkin Repo Manissa loistavia. Katsokaa ihmeessä, jos ette ole nähneet.

Elokuva saa myös minut kaipaamaan kissaani Repoa, joka sai siltä nimen ja joka eli korkeaan 21-vuoden ikään ja sitten kuoli 31.11.2007. Kovin hyvin Repo ei leffan maksiimia toteuttanut: sen elämä oli alituisen intensiivisyyden sijaan melko laiskanpuolesta. Se tykkkäsi maata päälläni sohvalla ja leipoa kynsillään mahaani. Hiiriä ja myyriä se kuitenkin metsästi Merenkurkun saaristossa vanhempieni mökillä paljon, ja kerran jouduin hautaamaan vanhemmiltani salaa telkän poikasen, joka ei ehtinyt mereen asti. Naapurin karjalankarhukoiran Niilon se ajoi aina pois, kun Niilo yritti tulla tekemään tuttavuutta naapurinväen kanssa. Se minua harmitti, koska Niilo oli sympaattinen koira. Olihan Repo siis aika intensiivinen. Ja sitä paitsi se joi vain juoksevaa vettä kylpyammeesta. Sinne se meni aina aamulla varhain huutamaan, että "Hana auki!" Jos en herännyt, se tuli ja löi kynnen isovarpaan ja päkiän väliseen herkkään kohtaan. Sitten juotiin, Repo vettä ja minä kiroillen kahvia.
Ja onhan tuo leffa läheinen tapahtumaympäristönsäkin suhteen. Kundit ovat nimittäin perintämiehiä, ja sellaisten kanssa olen käynyt kirjeenvaihtoa melkein yhtä kauan elämästäni kuin Repo kanssani eli.
Sountrackillä esiintyvät muuten Iggy Pop, Black Flag ja Suicidal Tendencies.