Natiivimainontaa?

Opin eilen taas uuden sanan: 'natiivimainonta'. Kollegani Heikki Kastemaa sivusi asiaa Fb-seinällään. Hän viittasi Suvi Vesalaisen juttuun Yle Uutisten sivuilla. Siinä todetaan: "Journalistisia kerrontamuotoja jäljittelevää mainontaa kutsutaan natiivimainonnaksi." Siinä myös kerrotaan, että JSN on perustanut työryhmän pohtimaan natiivimainontaa. Tähän liittyy myös Ylen toimittajan Sanna Ukkolan mainio kirjoitus 'Kun media myi sielunsa'.
En ihan ymmärrä, mistä kömpelö ja kumma käsite 'natiivimainonta' semanttisesti syntyy. No, englannistahan – 'native advertising' – se tietenkin tulee. Itse opin aikoinaan myöskin englannista tulleen käsitteen 'advertoriaali'.  Tällaista journalistista huijausta harrasti muun muassa lyhytikäinen lehti Taide & Design, joka onneksi kuoli pois.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: natiivimainontaan on kyettävä puuttumaan rankalla kädellä. Ainakaan minä en kestä ajatusta, että journalismi alkaisi sulautua mainontaan. En haluaisi sitä, että joudun vanhenevana miehenä häpeämään sitä, että tein elämänurani journalistina. 
Kuinka kauheaksi tämä talousfundamentalistinen ja oikeistolaistuva maailma vielä oikein meneekään! 

PS. Hetkeä myöhemmin. Kirjoitan parhaillaan Kiasmalle juttua Jani Leinosesta (s. 1978). Haastattelussa Leinonen korosti sitä, että interventioissa on syytä asettaa konkreettisia tavoitteita – kuten esimerkiksi Hunger Kingissä Unkarin lainsäädännön muuttaminen. Oisiko tällainen tavoite mistään kotoisin: Alkakaamme painostaa Journalistiliittoa, että he yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti ilmoittaisivat erottavansa jokaisen natiivimainontaan tai advertoriaalien kirjoittamiseen syyllistyvän jäsenensä – syynä journalistisen etiikan räikeä rikkominen?
Luen aika usein Journalistin ohjeet. Olen aina ollut vähän ylpeä niistä.