Normaalia hyminää, tietty. Yksi asia kuitenkin kiinnitti huomiota: tapa, jolla Grahn-Laasonen toisteli toivovansa asioita tapahtuvaksi. Aika kelvoton asenne ministerille, jos minulta kysytään. Eikö ministerin pitäisi pikemminkin tehdä kuin toivoa?
1) "Toivottavasti kulttuurin nostaminen kärkihankkeeksi myös huomataan."
2) "Toivon, että kunnat näkevät myös kulttuurin vetovoimavaikutukset."
3) "Toivon siis, että kunnat ymmärtävät kulttuurin arvon."
4) "Kirjastot ovat hyvinvointiyhteiskunnan helmiä. Toivon, että nimenomaan niihin panostetaan."
5) "Toivon, että ihmiset taidetta ostamalla tukisivat taiteilijoita." [Näin hän vastasi, kun Jussi Lehmusvesi kysyi: "Kuinka järkyttynyt olet tiedosta, että kuvataiteilijan tulot ovat pari tuhatta euroa vuodessa?"]
[Mitä sattuma! Juuri tätä naputellessani klo 7.29 Kiasman uusi johtaja Leevi Haapala ilmoittaa aamu-tv:ssä "olevansa ihan tyytyväinen uuden ministerin valintaan". Vaan mitäpä muutakaan hän olisi voinut sanoa?]
Grahn-Laasosen mantramainen toivominen johtuu tietenkin siitä, että uusi hallitus ulkoisti kätevästi kulttuurin näivettämisen, esimerkiksi kirjastolaitoksen alasajon, kunnille. Näin he välttyvät ison julkisen äänen omaavan kulttuuriväen nalkutukselta. Tästä seuraa myös se, että hallituksen kulttuuripolitiikan seuraaminen käy vaikeammaksi. Pitäisi varmaan perustaa seurantaryhmä kartoittamaan 317 kunnan kulttuurileikkauksia – ja toki satunnaisia panostuksiakin. Kuka sellaisen perustaisi?
[Nyt uutiset meni, kuntaliiton Ditte Wingvist ja Kiasman Haapala suhtautuvat aamu-tv:n pöydässä hallitusohjelmaan myönteisen hymistelevästi. Haapalalta outo idea: kun kuntien norminpurkua lisätään, voidaan paremmin keskittyä oleelliseen, esimerkiksi Kaustisilla kansanmusiikkiin ja Mäntässä kuvataiteeseen. Haapala miettii, että voisiko sitten lähikunta hoitaa vastaavasti muita palveluita. Haloo! Pitäisikö esimerkiksi Mäntän kirjasto lakkauttaa ja antaa rahat Mäntän kuvataideviikoille, koska Vilppulan kirjastoon on kuitenkin niin lyhyt matka? Eikä Wingvist muuten vastannut suoraan toimittajan kysymykseen mahdollisista maksullisista kirjastoista.]
Nyt ryhdyn oikeisiin töihini.
PS. Ihmeissään ne tuntuvat OKM:ssäkin olevan. Hesari kysyi kirjastojen tulevaisuutta OKM:n kulttuurin vastuualueen johtaja [Hesarissa virheellisesti kulttuuriasiainneuvos] Hannu Sulinilta. Vastaus: "Mietimme porukalla tänä aamuna, mitä tästä seuraa. Minä luen hallitusohjelmaa siinä missä tavallinen lukija."
Eiköhän Sulinin pitäisi kyetä lukemaan hallitusohjelmaa vähän ammatillisemmin kuin tavallisen lukijan? Hän saa itse asiassa siitä palkkaa. Tässä 1.3.2015 virkaansa valitun Sulinin toimenkuvaus OKM:n sivuila: "Sulin toimii ministeriössä kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston kulttuurin vastuualueen päällikkönä. Ministeriön työjärjestyksen mukaan kulttuurin vastuualueelle kuuluvat asiat, jota koskevat mm. museoita, kulttuuriperintöä ja -esineitä, kirjastoja, kulttuurin digitaalisia aineistoja ja -palveluja, elokuva- ja audiovisuaalista kulttuuria, mediakasvatusta, kulttuurimatkailua sekä taide- ja kulttuuritapahtumia."
Näillä mennään. Opetus- ja kulttuuriministeri toivoo ja ministeriön kulttuurin vastuualueen johtaja jää odottelemaan. Näin Sulin summasi: "Varmasti jokin kirjastoissa muuttuu. Tiedämme enemmän syksyllä, kun tästä aletaan valmistaa toimenpideohjelmaa."
Kuskiviikon toivotut. Hyviä havaintoja Alastomalla, kiitos siitä.
VastaaPoistaItse olen kiinnittänyt huomiota näihin kotelomekkoisiin tyttösiin, jotka hallituksen kärkiryhmän puku- ja sailmälasimiehiin nähden vaikuttavat hieman kuin 1960-luvun miehiään tukeneilta apteekkarin tai kamreerin rouvilta. Käsilaukku ja hansikkaat puutttuvat, muuten on hiljainen ja myötäilevä, nätisti mutta vaatimattomasti pukeutunut rooli hyvin omaksuttu.
Paha se on uuden opetus- ja kulttuuriministerin vielä muutakaan tehdä kuin toivoa vasta muutaman päivän virassa oltuaan.
VastaaPoistaAivan totta on sekin, että ministeriä ei saa jättää tyytymään toiveisiinsa.
Jokaista toivetta pitäisi seurata jatkokysymys “Millaisilla päätöksillä aiotte toteuttaa linjaanne, jos teillä sellainen on?”
Haapalan ja Winqvistin keskustelu Aamu-tv:n lähetyksessä oli malliesimerkki siitä, millaisilla puheilla taiteen ja kulttuurin suvereniteetti liudennetaan osaksi kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Oikein odotin, että Winqvist olisi sanonut toivovansa että tehdään taiteesta terapiaa ja taitelijoista askarteluohjaajia.
Ei se Antti ihan näin mene. Grahn-Laasonen kyllä tietää, mitä tekee. Hänen ja Lasse Männistön vuonna 2013 aloittamat norminpurkutalkoot saavat näin tietoisesti valitun kohteen. Leikataan kulttuurista, mutta annetaan kuntien hoitaa likainen työ – ja toivotaan, että ne yksityistävät kulttuuripalvelutkin. Sitten vain esitetään toivomus, että kunnat ovat kulttuurille hyväntahtoisia ja todellisuudessa paskat tuloksesta välitetään. Syyllinenhän on jo toisaalla. Ja hyvää tahtova ministeri on puhdas.
VastaaPoistaKyllä ministeriltä silti saa ja pitääkin kysyä vähän terävämmin eikä vain jättää haastattelua ministerin ‘hyväntahtoisuuden’ PR-esitykseksi.
VastaaPoistaJuuri näin. Samaa mieltä olemme.
VastaaPoista