Yle uutisoi tänään Sinebrychoffin Cokis-näyttelystä syntynyttä keskustelua:
Olemme tottuneet siihen, että poliitikot käyttävät uuskieltä, toisinaan hyvinkin koomisesti – tai jopa tragikoomisesti nimittämällä esimerkiksi työntekijöiden aseman yksipuolista heikentämisyritystä klassisella filosofisella käsitteellä 'yhteiskuntasopimus'.
Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Kirsi Eskelinen yhtyy hilpeästi joukkoon. Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Coca-Cola-pullo 100 vuotta (27.8.–4.10.) ei hänen mukaansa ole näyttely vaan "pienimuotoinen tapahtuma, joka liittyy museon yritysyhteistyöhön". Jos taidemuseo laittaa samaan tilaan taidetta tietyksi määrätyksi ajaksi esiin ja varustaa esiin ripustetun joukon taideteoksia tietyllä yhteisellä nimellä sekä tiedottaa siitä kotisivuillaan valikossa "Näyttelyt" ja laittaa pressisivuille yhdeksän taideteoskuvaa, olen tottunut kutsumaan sellaista näyttelyksi. Näin tekee museokin edelleen esimerkiksi medialle suunnatun kotisivunsa osassa: "Näyttelyn teokset ottavat kantaa populaarikulttuuriin ja nautintoihin, sekä niiden symbolina nähtävään Coca-Colaan. Teokset kuuluvat Coca-Cola -yhtiön taidekokoelmiin. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Coca-Cola Finland Oy:n kanssa." Huomatkaa taiteen kieli: "teokset ottavat kantaa" ja "Coca-Cola symboloi". Näyttely-sanaa on käytetty kaksi kertaa.
Yleisölle suunnatulla sivustolla on kuitenkin tapahtunut muutoksia – mutta vasta eilen. Näyttelyn tiedot löytyivät eilen kohdassa "Näyttelyt", mutta nyt ne on siirretty saman Näyttelyt-valikon kohtaan "Muu toiminta". Samalla aiemmin käytetty "yritysyhteistyönäyttely" on muutettu muotoon "yritysyhteistyöprojekti". Aika liikuttavaa kriisinhallintaa.
Se, että museo alkaa hätääntyneenä muutella sivustoaan kesken kaiken ja keksiä kosmeettisia hattutemppuja, kertoo varmaankin kiistattomasti sen, että se on tajunnut iskeneensä kätensä paskaan.
Olisivat vain rohkeita ja sulkisivat näyttelyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti