Olin tänään siunaustilaisuudessa. Oli ihana nähdä kappelin täydeltä paljon vanhoja kamuja ja Erkki Pirtolan (1950–2016) ystäviä ja yhteistyökumppaneita eri vuosilta. Fiilis oli harras mutta pihalla juuri niin rento kuin piti ollakin. Vähän naurettiinkin jo muistellessa erilaisia juttuja. Tässä Erkin maalattu arkku:
Ja tässä erkkimäinen bussi, joka vei Jollakseen muistotilaisuuteen, jonne en yksinkertaisesti jaksanut lähteä flunssaisesta olostani johtuen.
Kävin kuitenkin kotini lähikapakassa parin ystävän kanssa ottamassa maljan ja ehkä kaksikin Erkin muistoksi. Taiteilijakollega Tarja Teräsvuori (s. 1947) korosti Erkin kaikessa toiminnassa läpikulkenutta intensiivistä läsnäoloa ja rakkaudellisuutta. Ei tarvinnut olla eri mieltä. Hyvä mies ja kaveri lähti. Tulee elämään meissä monissa vielä monin tavoin. Ei taiteilijat onneksi kuole koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti