Sanoin muun muassa näin: "Kritiikki ei välttämättä kuole, mutta se marginalisoituu. Kritiikki tulee palaamaan esteettiseen, vähemmän journalistiseen ja vähemmän työtä tarjoavaan muotoon." Luulen valitettavasti olevani oikeassa. Onneksi koen olevani jo vanheneva mies, mikä ei kuitenkaan poista sitä, että aion tänään olla vähän ärhäkkä. Paneelissa on nimittäin mukana Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola – yksi näitä isojen lehtikonsernien päätoimittajia, jotka uhrasivat journalistisen etiikan markkinafundamentalismin alttarille (tarkoitan siis sitä, että siinä missä journalistit ovat vastuussa lukijoille, lehtikonsernit ovat vastuussa lähinnä osakkeenomistajille), ja sitä kautta hylkäsivät kulttuurijournalismin kehittämisen. Näin ainakin minä ajattelen.
Voi tietenkin olla, että keskustelu on sitä samaa jankkaamista ja urputtamista, joihin se on poteroissaan tottunut. No, onneksi luvassa on ainakin jotain hauskaa, kun vanha Suomen mestari Jouni Salo soittaa alussa sahaa. En ole tainnut kuulla sahansoittoa kuin kerran aiemmin elämässäni livenä.
PS. Juna seisoo Jämsässä. Huomasin Heikki Kastemaan seinältä, että Keskisuomalaisen printin versio oli otsikoitu toisin kuin nettiversion: "Kritiikin viimeinen dinosaurus". Harmittaa tämä journalismin epätarkkuus ja ikään kuin raflaavampien otsikoiden keksimisen paine. Nyt näyttää siltä, että halusin korostaa omaa rooliani viimeisenä – mitä en näillä elämäntavoilla tule edes olemaan – sen sijaan, että yritin esittää kollektiivisen huolen heimoni häviämisestä. Että sillai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti