Helsingin taidemuseon johtokunta 17: Kohti dinosauruksia?

Meinasi täällä pöpelikössä unohtua, että ennen lähtöäni tänne oli viime keskiviikkona syksyn ensimmäinen Helsingin taidemuseon johtokunnan kokous. Pöytäkirja tästä linkistä. Käsittelimme museon lausuntoa Kulttuuritoimen organisointia sekä yhteistyön malleja ja prosesseja selvittäneen työryhmän raportista. Minä esitin, että emme voi antaa puoltoa, koska en voi hyväksyä raportissa esitettyä Helsingin taidemuseon ja Helsingin kaupunginmuseon johtokuntien yhdistämistä. Kimmo Sarje (s. 1951) kannatti vastaehdotustani. Kokoomuksen Jukka Seppinen esitti kuitenkin pöydällepanoa, ja tähän päädyttiin lopulta yksimielisesti, jotta jäsenet saisivat vielä miettiä asiaa. Ylimääräinen kokous pidetään ensi torstaina, jolloin en pääse paikalle, mutta uskon ja toivon, että varamieheni Saija Salonen toimii viisaasti.
Ja miksi vastustin? Siksi, että koen johtokuntien yhdistämisen olevan askel kohti kokkareiden ja vihreiden toivomaa superlautakuntaa, joka vähentäisi demokratiaa ja antaisi pirulle pikkusormen: kaikkien asioiden yhdistäminen helpottuisi taas askeleen verran, ja pelkona tässä on esimerkiksi Oulun valitsema suunta. Kun Oulussa museotoimi yhdistettiin, nähdään taidemuseossa nyt ensimmäistä kertaa taiteen sijaan dinosauruksia.

Olen sitä mieltä, että taidemuseon johtokunnan on helpompi omana itsenään sitoutua taidemuseon kehittämiseen ja hankkia toimessaan myös lisää asiantuntemusta. Kahden laitoksen yhteisessä johtokunnassa tämä sitoutuminen olisi selvästi vähäisempää, koska hallittavia asioita tulisi runsaasti lisää. Lisäksi museot ovat selvästi erilaisia: kaupunginmuseo on muistiorganisaatio, kun taas taidemuseo suuntaa muistin lisäksi enemmän tulevaisuuteen ja on mukana uudistamassa kaupungin taidepolitiikkaa. Tehtävät ovat siis varsin erilaisia, ja luulenpa, että kaupunginmuseon johtaminen on populistisesti katsoen kivempaa, kun saa nostalgisesti olla rakentamassa omaa menneisyyttään. Taidemuseon johtaminen on puolestaan paljon ristiriitaisempaa, koska siinä joutuu venyttämään omaa joustavuuttaan avoimen ja ennustamattoman nykytaiteen ja tulevaisuuden suhteen. Pelkona tästä johtuen on myös se, että yhteisen johtokunnan kokouksissa taidemuseo voisi jäädä helposti alakynteen, jos joistain asioista tulisi keskinäistä kilpailua.
Museo esittää puoltamista vedoten muun muassa suunnitteilla olevaan yhteiseen kokoelmakeskukseen. Ymmärrän synergiaedut, mutta tämä järkevä hanke on edennyt hyvin ilman johtokuntiakin, joten en pidä sitä lainkaan kelvollisena argumenttina.
Toki minä ymmärrän senkin, että museot eivät todellisuudessa kaipaa johtokuntia lainkaan, koska niissä amatöörit yrittävät toisinaan sössiä operatiivisissa asioissa, jotka eivät kuulu heille, ja mitä kauempana johtokunta on ytimestä, sitä helpompi sitä on pitää pelkkänä kumileimasimena. Tätähän ei kukaan koskaan sano ääneen, mutta näin se vain on.
Elämme kuitenkin kunnallisessa demokratiassa, ja haluan pitää tämän seikan aidosti toimivana. Siksikin tein vastaehdotuksen.
Nyt vetäydyn pöpelikköön tekemään ihan omia hommiani.