Nyt tuntuu siltä, että Oulussa ei käytännöllisesti katsoen ole enää taidemuseota lainkaan. Tällainen tilanne on kestämätön, ja ehdotankin että keräisimme voimiamme ja ryhtyisimme tekemään jotain muutakin kuin vain julkilausumia. Kyllä taideväkikin voi mennä ihan oikeasti barrikadeille!
Mutta julkilausumista on toki hyvä aloittaa, siksi haluankin jakaa tämän avoimen kirjeen, joka on ollut jaossa Facebookissa [tästä linkistä muuten Kalevan journalistisesti tosi vaatimaton raportti asiasta, mutta lukekaa jutun keskusteluhäntä]:
Luupista vain luu kouraan taiteelle – kannanotto Oulun taidemuseon puolesta
10. kesäkuuta 2014 kello 17:18
Avoin kirje Oulun kaupunginvaltuuston pj. Mari-Leena Talvitielle, Oulun kaupunginhallituksen pj. Riikka Moilaselle ja kaupunginhallituksen jäsenille, apulaiskaupunginjohtaja Piia Rantala-Korhoselle, Sivistys- ja kulttuurilautakunnan pj. Matias Ojalehdolle sekä sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilälle.
Luupista vain luu kouraan taiteelle – kannanotto Oulun taidemuseon puolesta
Viime vuonna Oulussa toteutettiin iso organisaatiomuutos, kun Oulun taidemuseo, Tiedekeskus Tietomaa ja Pohjois-Pohjanmaan museo koottiin yhdeksi yksiköksi, Oulun museo- ja tiedekeskus Luupiksi. Luupin johtoon valittiin lähes vuoden kestäneen prosessin jälkeen Tietomaan johtaja, diplomi-insinööri Jonna-Marleena Härö.
Yhdistämisen taustalla oli kaupungin tarve tasapainottaa talouttaan, mutta taide- ja tiedelaitokset yhdistävässä visiossa on myös uljuutta. Taide ja tiede molemmat ovat kulttuurin ydintä ja niiden ennakkoluuloton kohtaaminen voisi luoda jotain ennen kokematonta. Yhdessä Myllytullin alueen muiden toimijoiden kanssa Luupin tavoitteena on kehittyä myös seutukunnan matkailun kärkikohteeksi, vetovoimatekijäksi, joka houkuttelee yhtä lailla kaupunkilaisia ja matkailijoita.
Organisaatiomuutoksen yhteydessä meille vakuutettiin, ettei taidemuseon toimintaan tule olennaisia muutoksia. Käytäntö on alkanut kuitenkin osoittaa toisenlaisia merkkejä. Kesän 2014 ajaksi museon on vallannut noin puolen miljoonan euron budjetilla toteutettu luonnonhistoriallinen Age of the Dinosaur -näyttely. Kun sen alta taidemuseon sisääntulosta siivottiin jopa toisessa kerroksessa esillä olevan taidemuseon oman 50- vuotisjuhlanäyttelyn julisteet, Luupin johto vetosi sisäänkäynnin rauhoittamiseen dinosauruksille. Taidetta taidemuseosta etsivä oli hämmentynyt.
Kun taidemuseo jostain syystä epäonnistui syksyksi jo sovitun Hannu Väisäsen ja Maaria Wirkkalan yhteisnäyttelyn toteuttamisessa, on dinosaurusnäyttelyn jälkeen tarjolla pika-aikataululla koottu ihmisen, kissan ja koiran yhteiseloa luotaava Häntä pystyyn! -taidekattaus. Taidemuseon verkkosivuilla näyttelyn esittely lähtee liikkeelle suomalaisten lemmikkien päälukua laskien: suomalaiskodeissa on muuten lemmikkeinä yli 2 milj. kissaa, koiria on yli 600 000.
Taidemuseon kaikesta taiteesta riisuttu ilmoitustaulu on ehkä pieni yksityiskohta Luupin laajassa kokonaisuudessa, mutta Oulun taidemuseon asemasta ja nykytilasta siihen voi tiivistyä pelottavan paljon. Taidemuseo näyttää hautautuvan Luupin alle.
Taidemuseon kannalta tiedekeskuksen ja taidemuseon yhdistämisen seuraukset vaikuttavat huolestuttavilta. Museolla ei ole omaa johtajaa, ei omaa budjettia, sitä ei ole enää olemassa itsenäisenä toimivana yksikkönä. On aiheellista kysyä, onko Oulun taidemuseolla enää edellytyksiä toteuttaa kunnolla perustehtäviänsä eli kuvataiteen ilmiöiden tallentamista, tutkimista, säilyttämistä ja näytteillä pitämistä. Teoshankintoihin taidemuseolla oli viime vuonna määrärahoja 10 000 € Pohjois-Pohjanmaan museon kanssa puolitettuna, siis 5000 euroa! Tämän vuoden määrärahoista ei kaiketi ole vielä tietoa. Onko meillä kohta enää taidemuseota?
Luupin omalaatuisesta nimitysrumbasta kertoo se, että taideteosten kokoelmaostoista vastaa nykyään Pohjois-Pohjanmaan museon entinen johtaja, Luupin nykyinen kulttuuriperintötyön johtaja, arkeologi, rakennustutkija, FM Pasi Kovalainen. Hän vastaa nykyisin myös prosenttitaiteesta.
Prosenttiperiaatteen toteuttamisessa Oulu on ollut yksi sitoutuneimpia ja näkyvimpiä toimijoita Suomessa koko 2000-luvun alun. Nyt näyttää siltä, että keskustan alle rakennettavaan Kivisydän-kallioparkkiin ei tule lainkaan prosenttitaidetta. Tämä on selkeästi prosenttiperiaatteen kiertämistä. Toteutuessaan Kivisydämen prosenttitaideteos olisi ollut kaikkien aikojen suurin, mutta jo promilleperiaatekin olisi ollut hyvä ele lähes 60 milj. euron kokonaisbudjetissa. Monessa Suomen kaupungissa ihaillaan Oulun toimivaa prosenttiperiaatetta ja siitä tulisi ehdottomasti pitää kiinni. Mutta Kivisydänhän on vasta louhintavaiheessa... Taiteen suhteen peli ei siis vielä ole kokonaan menetetty!
Monin tavoin Oulu on edelleen merkittävä kuvataidekaupunki. Ammattitaiteilijoiden suuresta määrästä alueella kertoo sekin, että Oulun taiteilijaseura on jäsenmäärältään paikallisista taiteilijaseuroista yksi Suomen suurimpia. Kaupungin taiteilijoita kutsutaan isoihin näyttelyihin ja teoskilpailuihin ympäri Suomen ja kansainvälisesti – ja hyvällä menestyksellä. Oulun kaupungin myöntämä ammattitaiteilijoiden työhuonetuki on ollut tärkeä mahdollistaja taiteilijoiden työskentelylle. Kaupungissa toimii useita gallerioita. Pohjoinen valokuvakeskus taas on kansainvälisestikin laajasti arvostettu ja aktiivinen toimija valokuvataiteen kentällä. Myös erilaisia uusia avauksia tapahtuu. Taiteilijakollektiivi Kulttuuribingo, tammikuussa Valveella avautunut Oulun sarjakuvakeskus ja Hiukkavaaran entiselle kasarmialueelle muotoutuva Kulttuurikasarmi ovat niistä esimerkkejä.
Taidemuseosta käynnistyneen keskustelun myötä on noussut esiin myös se, että moni Oulun alueen taiteilijoista on menettämässä luottamuksensa aluetaidemuseoonsa. Taidemuseolle taiteilijoiden pitäisi kuitenkin olla – taidekriitikko Otso Kantokorven 28.5.2014 julkaistun blogikirjoituksen sanoja mukaillen – ”se ryhmä ihmisiä, joka museon varsinaista substanssia on luomassa”. Täten hyvät suhteet taiteilijakuntaan ovat ”yksi museon keskeisistä tavoista varmistaa ja kehittää tulevaisuuden toimintaansa”. Jos taiteilijat kääntävät museolle selkänsä, on se museolle ja taideyleisölle menetys.
Vuonna 2011 Oulun kaupunki tilasi vetovoimaisuutensa kehittämiseksi maailman johtaviin kaupunkikulttuurin asiantuntijoihin kuuluvalta Charles Landryltä oman luovan kaupungin kaavansa. Tässä Oulu sykkimään -raportissa elävän kaupunkikulttuurin puolesta puhuva Landry varoittelee Oulua yhdestä: vahvan insinöörikulttuurin varassa menestyneessä Oulussa moniulotteinen, pehmeä ja sisällöllisesti rikas näkemys on vaarassa jäädä pelkästään kustannustehokkuuden mittareilla toimivan kovan infrastruktuurin jalkoihin. Juuri näin näyttää valitettavasti olevan käymässä nyt museo- ja tiedekeskus Luupissa.
Me allekirjoittaneet haluamme ilmaista huolemme Oulun taidemuseon heikentyneen aseman vuoksi ja vaadimme taidemuseon toimintaedellytysten turvaamista ja näkemyksellistä kehittämistä. Elävään kulttuurikaupunkiin kuuluu elävä taidemuseo. Oulu tarvitsee ja ansaitsee omansa.
Leena Kangas
kuvataiteilija, kuvataidekriitikko, Oulu
Raimo Törhönen
kuvataiteilija, Oulu
Hanna Holopainen
varapuheenjohtaja, Oulun Taiteilijaseura 63 ry
Tiina Meriläinen
puheenjohtaja, PROTO – Pohjois-Suomen muotoilijat ry
Paavo J. Heinonen
päätoimittaja, aikakauslehti Kaltio
taiteellinen johtaja, Oulun taiteiden yö ry
Sirpa Joenniemi
kuvataideintendentti (eläkkeellä), Tampere
Heikki Kastemaa
toimittaja, taidekriitikko, Helsinki
Juha Kotipelto
FM, taidehistorioitsija, Helsinki
Kaisu Mikkola
kulttuuritoimittaja emerita, Oulu
Tarja Myllyaho
Galleria Harmaja, Oulu
Taina Myllyharju
museonjohtaja, Tampereen Taidemuseo
(Oulun Taidemuseon johtajana 2002–2009)
Alla Räisänen
toiminnanjohtaja, Pohjoinen Valokuvakeskus
Galleria Harmaja, Oulu
Taina Myllyharju
museonjohtaja, Tampereen Taidemuseo
(Oulun Taidemuseon johtajana 2002–2009)
Alla Räisänen
toiminnanjohtaja, Pohjoinen Valokuvakeskus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti