Kaikki sukupolveni ihmiset muistavat Kylli Kosken television Kylli-tätinä, joka teki televisiolle useammankin sarjan, muun muassa Kärpänen ja Satusivellin. Hän teki vielä 1990-luvulla useammankin vuoden Kylli-tädin joulusatuja. Ja muistettakoon, että hän teki taiteellisen debyyttinsä niinkin varhain kuin vuonna 1931. Tästä linkistä 'Mitä metsässä tapahtuu' vuodelta 1973 YLE:n Elävästä arkistosta.
On siis aika hauska muistella näitä asioita. Mutta ei siinä kaikki. Mieleeni tuli välittömästi myös vanha ystäväni, yksi Suomen hienoimmista abstrakteista akvarellisteista, Markku J. Rantala (1950–2007), ja haluankin nyt vähän sentimentaalisesti tallentaa erään muiston, koska näillä pienillä tarinoilla on taipumus hävitä historian hämärään.
Tein Markulle kymmenen vuotta sitten tekstin hänen pieneen taidekirjaansa Merkityksen porteilla ja istuin hänen työhuoneellaan tekemässä haastattelua. Markku kertoi minulle taiteilijanuransa alkuvaiheista, ja totesi ilman hymyn häivääkään, että juuri Kylli-täti teki hänestä taiteilijan. Markku oli köyhästä työläiskodista, eikä heillä ollut tv:tä. Hän kävi aina naapurissa katsomassa nimenomaan Kylli-tätiä ja kiirehti sitten kotiin maalaamaan vesiväritöitä, joita hän sitten ripusti näyttelyksi uunin kylkeen. Tästä hänen uransa alkoi. Silloin hän omien sanojensa mukaan tajusi haluavansa taiteilijaksi, minkä sitten hienosti toteuttikin.
Tulemmeko heiluviksi ikkunoiksi?, 2006.
***
Itse asiassa Markulle pitäisi järjestää kunnon muistonäyttely johonkin isompaan museoon. Hän oli hieno taiteilija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti