Severi Parko vuonna 2011. Kuva: Touko Yrttimaa.
Olin 1970-luvun lopulta pitkälle 1980-luvulle töissä Yliopiston kirjastossa. Parko oli yksi kanta-asiakkaistamme. Lisäksi hän kävi TAIK:in opiskelijaryhmänsä kanssa aina kerran vuodessa pitämässä luennon Yliopiston kirjaston arkkitehtuurista. Nämä olivat mieleenpainuvia hetkiä. Kirjasto toimi normaalisti, kun Parko aloitti luentonsa kirjaston kupolisalin pohjakerroksessa. Yleensä ei mennyt kovin pitkään siitä kun Parkon karismaattinen ääni alkoi kuulua: toisen kerrokset parvet alkoivat täyttyä ylimääräisestä yleisöstä. Useimmiten iso osa asiakkaista lopetti senhetkiset toimensa, ja moni kuunteli hievahtamatta koko luennon. Myös henkilökunta. Minä taisin vuosien mittaan kuunnella tuon luennon viitisen kertaa alusta loppuun asti – työt saivat odottaa eivätkä pomotkaan panneet pahakseen: olihan se myös henkilökuntakoulutusta. Tämä tapahtuma tuntui aina yhtä tuoreelta ja kiinnostavalta. Parko oli maaginen puhuja. Hän ei myöskään pelkästään hymistellyt tämän "kauneimman Alppien pohjoispuolisen kirjaston" arkkitehtuuria vaan osasi suhtautua siihen ironisestikin. Lukekaa hänen esseensä 'Muodonmuutoksia yliopiston kirjastossa' mainiosta kirjasta Makeisrasia (Otava 1988).
Ja näitäkin kannattaa lukea. Näiden sivujen lukijoiden avulla Parko tulee elämään jatkossakin – ja pitkään:
– Savikuoppa ja kulissi. Amanita 1984.
– Kunniaistuin ja muita aiheita. Taideteollinen korkeakoulu 1994.
– Me esineet. Taideteollinen korkeakoulu 1997.
– Leimasimen jälki. Taideteollinen korkeakoulu 2002.
– Elävä malli. Taideteollinen korkeakoulu 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti