Samalla tunsin hienoista ylpeyttä siitä, että tein 13. kesäkuuta oikeuskanslerin virastoon kantelun Immosen lainvastaisesta valinnasta Yleisradion hallintoneuvostoon. Vastausta vielä odottelen.
Vähän minua tietysti mietityttää se, että kutsun ihan luontevasti kaikkea tätä edelleenkin "taisteluksi". Ja se, että koen Immosen ja hänen kaltaisensa henkilöt suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen "vihollisiksi". Ja se, että koen yhteyttä "taistelutoverieni" kanssa. Olen siis heidän kanssaan "rintamassa", kun käymme taistelua "sivaltelemalla" esimerkiksi sanan "säilällä". "Bloody hell! What to do?" sanoisi kuvanveistäjätoverini Jüri Laulasmaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti