Osapuilleen juuri nyt tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun aloitin bloggaamisen. Lienee siis syytä vähän mietiskellä sitä, että onko tässä ollut mitään järkeä.
Ensin vähän yhteenvetoa. Olen kirjoittanut tähän mennessä 476 postausta, mikä lienee vähän liikaa. Postauksissa on käsitelty tavalla tai toisella 844 taiteilijaa. Olen raportoinut – väliin pinnallisemmin ja väliin ehkä vähän oivaltavamminkin – 368 näyttelyä. Olen julkaissut blogissa uudestaan jokaisen vuoden aikana jossain välineessä julkaisemani jutun. Niitä on kaikkineen 143, mihin olen vähän pettynyt, koska tähän asti ahkerimman kalenterivuoden aikana (2008) julkaisin 265 juttua. Ehkä sellainen 200 vuodessa olisi optimi – ihan elantomielessäkin. Kuulostaahan tuokin aika paljolta, muta pitää muistaa, että kyse on nyt kokopäivätoimisesta ammattikirjoittajasta.
Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että juttuni ovat nyt jossain tallessa. Kovalevyni nimittäin tuhoutui viimeksi vuonna 2007, ja mitään back upia ei tietenkään ollut. Pelkästään tämän takia aion jatkaa tätä touhua.
***
Toinen syyni tähän kokeiluuni oli näyttää yleisöllle – ja samalla itsellenikin – niin paljon kuin mahdollista sitä, mitä kriitikon työ ihan konkreettisesti sisällään pitää. Olen siis yrittänyt mahdollisimman rehellisesti raportoida kaikki taiteeseen liittyvät tapahtumat, joissa olen tavalla tai toisella ollut mukana. Tähänkin on ihan aito syy, sillä väliin minua ottaa pannuun se lievä ylenkatse, jolla kriitikon löysään työhön suhtaudutaan. Ei se niin löysää oikeasti ole.
***
Kolmas ja ehkä lopultakin tärkein tavoite on ollut yritys luoda parempaa kontaktia yleisööni. Palautetta ei taidekirjoittaja koskaan saa kovinkaan paljoa, eikä moni juttu saavuta kovin suurta yleisöä. Ei joku pienipainoksinen ja ei-helsinkiläinen näyttelyjulkaisu esimerkiksi tavoita kovinkaan montaa lukijaa. Huonoimmillaan puhutaan varmaan kymmenistä.
Blogin avulla olen tavoittanut aivan häkellyttävän määrän lukijoita. Asensin blogiin laskurin 9.5., ja siitä alkaen blogi on ladattu kaikkineen 107 583 kertaa eli kirkkaasti enemmän kuin 300 kertaa päivässä. Trendi on ollut myös koko ajan nouseva. Esimerkiksi tämän vuoden maaliskuun alusta alkaen keskimääräinen päivittäisten latausten määrä on ollut 590. Vähän urheilijamaisesti: kyllä tämä vetää nöyräksi.
***
Kiitän kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta ja siitä, että nyt on siis vahvasti olemassa kaikki mahdolliset syyt jatkaa tätä väliin vähän stressaavaakin touhua.
Mutta nyt aion unohtaa vähäksi aikaa taiteen ja katsoa elämäni ensimmäisen alppimurmelidokumentin.
Minusta on ihan hämmentävää ettei tuo työn määrä tunnu puuduttavan sinua vaan huomioitasi on aina hauskaa ja opettavaista ja innostavaa lukea. Käyn itsekin gallerioissa sen minkä ennätän, aika paljon galleristiksi. Siksikin on hupaisaa lukea blogiasi. Kiitos ja hyvää jatkoa blogille ja polvelle. Alppimurmelit ovat muuten ihania.
VastaaPoistaVirpi Amasta
Sinun blogisi on innoittanut minut käymään museoissa ja gallerioissa. Viimeksi lähdin heti miten katsomaan Retulaisen näyttelyn, kun luin arvostelusi siitä.:)t.Leena
VastaaPoistaHei! Nyt oli pakko laittaa kommenttia kun olin saada no.. kauniisti sanottuna paskahalvauksen kun luulin viime postausta lukiessani ensin että lysti loppuu lyhyeen juuri kun alkoi olla hauskaa.
VastaaPoistaKaunis kiitos minulle elintärkeästä blogistasi! Opiskellessani ja asustellessani ulkomailla tämä on paras ja ennenkaikkea viihdyttävin kanava pitää yllä jonkinlaista perus tietoa suomen taide-elämän häppeningeistä.
Keep up the good work! Terveisin Tiina
Lisään tähän kohtaan oman kiitokseni, kiitos.
VastaaPoistaBlogisi on tärkeä.
aku alanen
VastaaPoistaonpa tosi hyvä, että päätit jatkaa. Blogisi on ollut minusta suorastaan aarre, aitoa pääomaa vaikken olekaan samaa mieltä joistain asioista. Itse olen kulttuurin talouden tutkija, saan silti teksteistäsi paljon irti siltäkin kannalta, vaikket taida meitä taloustieteilijöitä paljoa noteeratakaan.
Parasta on kuitenkin teksteissäsi se läpinäkyvyys, jolla uskallat tuoda näkemyksesi vaikeistakin asioista esille. Yleensähän kirjoittajat peittävät kantansa korulauseisiin, jos se on julkisen imagon kannalta taktisesti edullisempaa, sinä et taktikoi.
olen minä joskus miettinyt, että tietty avoimuuskin on aika hyvä strateginen väline
VastaaPoistapakenin sodomaa keskisuomeen keuruulle muutama vuosi sitten. Ikävä jäi näyttelyitä siellä synninpesässä. Siis galleria käyntejä. Blogisi on todella tarkeä ikkuna helsingin taidemaailmanaan. Never stop writting Otso.
VastaaPoistaKiitos blogista! Henkireikä maailmaan täältä syvistä metsistä;)
VastaaPoistaOn hienoa, että olet jo vuoden kirjoittanut! Tekstejäsi on suuri ilo lukea näin netistäkin.
VastaaPoista