Julkaistua 846: Museot eivät saisi toimia markkinoinnin välineenä

Tällainen julkaistiin tänään Hesarissa. Ja jos Kansallismuseo vastaa, että kyseessä ei ole Mattelin tuottama näyttely, mainittakoon että he ovat jälkikäteen muuttaneet ensimmäisen tiedotteensa tekstiä. Ja ihan sama: jos välissä onkin yksi tuottajataho lisä, on kyseessä siltikin de facto Mattelin näyttely. Pelkästään se, että museo menee muuttamaan tiedotetekstiään, kertoo heidän tajunneen iskeneensä kätensä johonkin. Tuottaja 24 Ore Cultura on sekin iso bisnes – ei tutkittuja näyttelyjä tuottava kulttuuri-instituutio. Se ei ole kansallimuseon arvoinen yhteistyökumppani.

Museot eivät saisi toimia markkinoinnin välineenä 

Olen koko 2000-luvun ajan seurannut huolestuneena kehityskulkua, jonka myötä museot antavat tilaa markkinavetoiselle näyttelytoiminnalle. Tulos muistuttaa usein enemmän messuja kuin museoammattilaisten kokoamia tutkittuja näyttelyitä. Usein yhteistyökumppani on ylikansallinen jättiyritys, jonka resurssit yltävät vaivatta näyttävään ja yleisöä kosiskelevaan tulokseen. Kehityskulku vähentää riskinottokykyä ja siirtää marginaalia kauemmas marginaaliin. Yleisönkin epäilemättä kaipaamia yllätyksen mahdollisuuksia se ei juurikaan tarjoa.

Tuoreimman tapauksen tarjoaa Suomen kansallismuseo, joka juuri ilmoitti järjestävänsä ensi keväänä suuren Barbie-näyttelyn Barbie – The Icon. Näyttelyn on tuottanut kyseisiä nukkeja valmistava lelualan jättiyritys Mattel Inc. 

Barbie on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja kiinnostava ilmiö. Se on ikonisuudessaan myös ilmiö, joka on esimerkiksi tuottanut runsaasti taideteoksia. Näistä osa on varsin kriittistä ja kantaaottavaa taidetta, muun muassa erilaisten parodioiden muodossa. Tässäkin suhteessa Barbien kulttuurihistoriallinen merkitys on kiistaton. Niitä on siis syytä esitellä museoissa.

Paheksun kuitenkin nykyistä tapaa, jossa tuotantoyhtiöt ja yritykset päästetään kontrolloimaan lopputulosta. Jokaisella isolla firmalla on tunnetusti käytössään iso joukko sopimusjuristeja. He osaavat laatia näyttelysopimuksiin pykäliä, joilla varmistetaan se, että tuotteita ei esitellä heidän mielestään kyseenalaisessa valossa. 

Kävisin mieluusti katsomassa Barbie-näyttelyä, jonka olisi laatinut osaava museohenkilökunta ja jossa Barbien kulttuurihistoriallista merkitystä olisi haarukoitu eri näkökulmista, myös kriittisesti esimerkiksi feminismin ja naiskuvan kautta. Nyt tällaista ei tule olemaan tarjolla – vaikka sitä varmaankin yritetään paikata joillain keskustelutilaisuuksilla, jotka tuovat kritiikin lähinnä eleenomaisesti esiin.

Koen tällaiset näyttelyt ainoastaan markkinointi- ja messutapahtumina, joilla lopultakin vain vahvistetaan yritysten pyrkimyksiä. Tämä ei voi olla julkisin varoin ylläpidettyjen valtakunnallisten ja kunnallisten kulttuuri-instituutioiden tehtävä.