lauantai 31. tammikuuta 2015

Katutaidetta 116 & Arkisia havaintoja: Kadulta sisustuskitschiksi

Eilen kävin palaveeraamassa erään taiteilijaystäväni kanssa. Matkalla baariin törmäsin Inter-Artin ikkunassa katutaiteilija Banksyn (s. ?) työstä tehtyyn julisteeseen:


Näky sai aikaan oudon tunneryöpyn. Ensin ajattelin, että se oli kategoriavirhe: Banksyn työt eivät kuulu pikkuporvarilliseen kodinsisustukseen. Ensimmäinen ajatukseni taisi olla: "Vallankumous syö lapsensa."
No, sitten seurasi heti itsekriittinen ajatus: Jos kerran Banksyllä on joku kuvallinen sanoma, niin eikö ole parempi niin, että sanoma leviää myös kohtuullisen edullisesti (en tosin käynyt kysymässä hintaa) julisteina kuin Sothebyllä myytävinä kalliina taideobjekteina. Eikö tämä ole demokraattisempi tapa jaella taidetta?
Sitten taas ajattelin, että Banksyn ilmeisen osaava tapa jaella taidettaan ja tehdä sillä hyvää taloudellista tulosta sahaa omaa oksaa: eikö hän juuri näin toimien itsekin ole osa sitä kulutuskeskeistä kapitalistista yhteiskuntaa, jota hän töissään kritisoi?
No, sitten seurasi taas itsekriittinen ajatus: mitä tässä jeesustelemaan, pitäähän meidän kaikkien ansaita elantomme – niin taiteilijoiden kuin taidejournalistienkin. 
Sitten en enää ajatellut mitään. Jäin vain hämmästyneeksi siitä, että näinkin pieni arkinen havainto kirvoittaa kaikenlaisia mietteitä.
Myöhemmin piti vielä tarkastaa, että "vallankumous syö lapsensa" juontaa Georg Büchnerin näytelmästä Dantonin kuolema. Enpä  tuotakaan tiennyt. Tuli siis sivistyttyä.
Tässä sitaatti Büchnerin kirjeestä vuodelta 1836:
"Ettäkö sivistynyt luokka uudistaisi yhteiskunnan jonkin aatteen avulla? Mahdotonta! Meidän aikamme on puhtaasti aineellinen. … Olen vakuuttunut siitä, ettei sivistynyt ja hyvinvoipa vähemmistö halua milloinkaan luopua kireästä suhteestaan suureen kansanluokkaan, miten paljon se sitten itselleen vallanpitäjiltä myönnytyksiä kaivanneekin. Ja suuri luokka itse? Siihen tepsii vain kaksi vipusinta, aineellinen kurjuus ja uskonnollinen fanaattisuus."
Hmm.

4 kommenttia:

  1. Ainakin Enrico Baj ja Joan Miro tulevat mieleen taiteilijoista, jotka eivät ollenkaan välittäneet teostensa rariteettiudesta, vaan valmistuttivat estottomasti myös julisteita ja muita painotuotteita teostensa kuvista. Käsittääkseni heidän ideansa oli juuri tuoda työnsä jokaisen hankittavaksi, samaan aikaan kun heidän maalauksiaan myytiin kalliilla gallerioista ja huutokaupoista. Samalla he eivät myöskään välittäneet tekijänoikeuslaeista, jotka suuntaavat teoksia rariteettiuteen ja mukana oli kai myös annos tervettä populismia. Ja sitä, että he olivat taiteilijoita joilla oli myös moiseen varaa.

    VastaaPoista
  2. Niin, kai täytyy myös miettiä Kaj Stenvallia ja tuotteistamista. Kaj on siitä varmaan kärsinytkin aika paljon, kun on menettänyt mainettaan "puhtaana" taiteilijana.

    VastaaPoista
  3. Banksyn on pakko tehdä rahaakin, toimintatapa on niin haasteellinen? Jos se olis puhdasmielinen (teeskentelijä), sitä ei enää olis. Parempi muistuttajana jupin seinällä kuin unohdettuna.

    VastaaPoista
  4. Julkaisupaikastaan irroitettuna Banksyn kuva on vain söpöä grafiikkaa, joka istuu minkä tahansa dink-asunnon seinälle. Lapsi on unohtanut vallankumouksensa.

    VastaaPoista