maanantai 31. elokuuta 2015

Sinebrychoffin taidemuseo, brändimarkkinointi, Coca-Cola ja pohjavedet – Elinikäinen kilpailukielto

Yritin saada Sinebrychoffin taidemuseon perumaan Coca-Cola-pullon satavuotisjuhlia boostaavan näyttelyn Coca-Cola-pullo 100 vuotta (27.8.–4.10).
Perustin adressinkin, mutta en leipätöiltäni ehtinyt kampanjoida. Keräsi se kuitenkin yli 200 nimeä, joukossa muun muassa kaksi Kuvataideakatemian entistä professoria ja kaksi Ars Fennica -voittajaa, tällä viikolla Kiasmassa avaava kansainvälistyvä tähti sekä joukko muita hyviä taiteilijanimiä, nuoria ja vanhoja. Pakko niiden on Kansallisgalleriassa asiaa siis miettiä, vaikka ne eivät sitä julkisesti kertoisikaan. Lähetin myös henkilökohtaisen sähköpostin sekä Sinebrychoffin taidemuseon johtajalle Kirsi Eskeliselle että Kansallisgallerian pääjohtajalle Risto Ruohoselle. Kumpikaan ei vaivautunut vastaamaan. Mutta suuret kiitokset adressin allekirjoittajille!


Lupasin blogissani, että jos näyttely toteutetaan, en käy museossa kahteen vuoteen. Näin MM-kisojen jälkeen olen miettinyt asiaa kuitenkin uudestaan. Kahden vuoden kilpailukiellolla ei näytä olevan mitään merkitystä urheilun puhtauteen. Vastustan kuolemanrangaistusta, en usko edes sen pelotevaikutteeseen, mutta luulen, että urheilussa suora elinikäinen kilpailukielto doping-kärystä olisi hyvä pelote. 
Niinpä muunnankin oman kilpailukieltoni elinikäiseksi: EN AIO KÄYDÄ SINEBRCYCHOFFIN TAIDEMUSEOSSA ENÄÄ KOSKAAN ELÄMÄSSÄNI.
En ole harhainen enkä kuvittele valtapositiostani liikoja, mutta olen kuitenkin yksi Suomen harvoista – ja ilmeisesti viimeisistä – aktiivisesti toimivista taidekriitikoista, joten tiedän, että museolla niitä kummiskin nyt vituttaa. Olen myös todennäköisesti näistä viimeisistä aktiiveista juuri se, joka on kirjoittanut 2000-luvulla eniten myönteisiä juttuja Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyistä – se on ollut minulle jotenkin rakas museo, ja sen näyttelypolitiikkakin on ollut resursseihin nähden kelpoa –, joten tiedän, että niitä vituttaa itse asiassa kohtuullisen rankasti. Tiedän myös kokemuksesta sen, että vitutuksesta lähtevät ajatukset toimivat usein maailman muuttamisen katalysaattoreina. Joten toivotaan edes parasta.

Tiivistetään syyt:
1) On vastenmielisen pöyristyttävää, että Kansallisgalleria osallistuu huoraavalla panoksellaan globaaliin brändimarkkinointiin – varsinkin kun esiteltävä taide ei edes millään aasinsillalla liity museon toimenkuvaan.
2) On vielä vastenmielisempää, että Kansallisgalleria ottaa vastaan epäeettistä rahaa. Coca-Cola kuuluu niihin samoihin pohjaveden ryöstäjiin ja ei-länsimaisessa maailmassa harjoitettavan kyynisen riistokapitalismin toteuttamiseen kuten Nestlé. Se on esimerkiksi aiheuttanut Intiassa isoa tuhoa. Tässä hyvä sivusto KillerCoke – ja näin asiasta kertoo porvareillekin luotettava lähde, kansainvälisesti arvostettu talousuutistoimisto Bloomberg.

14 kommenttia:

  1. Hyvä, erinomainen kannanotto ! Niitä vituttaa, varmasti, ja saakin, jossain se kaupallisuuden raja kulkee, yli ollaan menty jo muuten niin että viuhuu ! Kiitos !

    VastaaPoista
  2. Onhan tässä toki se selkeä aasinsilta, että (Carlsbergin omistama) Sinebrychoffin panimo valmistaa Suomessa Coca-Colaa..

    -drP

    VastaaPoista
  3. Se on retroaktiivinen aasinsilta. Sinebrychoffin panimon taidesuhteet ovat todellisia ja vanhoja ja museon synty liittyy niihin. Coca-Colaa ei edes ollut olemassa, kun Paul Sinebrychoff alkoi kerätä taidetta.

    VastaaPoista
  4. Postmodernin tekotaiteen rinnalla ei tunnu missään.

    VastaaPoista
  5. Eikös Sinebrychoff ole jo myynyt itsensä kauan sitten, kun alkoi kokista jälleenmyymään. Varmasti ovat hyötyneet rahamäärästä jo pitkään. Minkälainen rako rahassa olisi, jos vaikka Laitela olisi alkanut kokista myymään. Killercoke sivustoa katsoessa voi miettiä, miksi juuri kyseiset maat ovat "ongelmissa" kokiksen kanssa. Mainitut maat löytyvät melko korkealta korruptiolistalta.

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti löytyy myös sen verran myös vakaumusta ja itsekuria että kiellät myös muut Sinebrychoff tuotteet etkä vaan vedä itkupyllyraivaria galleriasta. Tästä löydät listan tuotteista joita et saa enää käyttää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinebrychoff_%28yritys%29

    Muista myös ettet saa enää jatkossa polttaa suurinta osaa tupakoista koska erittäin moni kuuluu ns. "riistoyrityksiin".

    Ethän halua tehdä tästä sellaista perinteistä lapsekasta "Nyyh en enää käytä näitä tuotteita koska maailma on niin paha" mutta sitten toisella kädellä lappaa kiellettyä hedelmää suuhun :)

    Muistan myös kuulleeni/lukeneeni että vastustat "taiteen kaupallisuutta" käymällä vain gallerioissa jotka pitävät hinnoilla laatua korkealla ja kieltäydyt käymästä ns. "merkityksettömissä pikku gallerioissa" eli gallerioissa jossa raha ei määritä taidetta jota on esillä.

    VastaaPoista
  7. Hyvinpä missasit pointin. Kyse on siitä, että voiko kansallisesti merkittävin taideinstituutiomme ryhtyä huoraamaan ulkopuolisen brändimarkkinoinnin kanssa. Muu on lisäretoriikkaa. Minun kulutuskäyttäytymiselläni ei ole tässä mitään merkitystä: en polta riisto-Cameleitani sinun verorahoillasi enkä edusta sinua minään virallistahona. Minä olen yksityinen freelance-kriitikko ja sellaisena myös sosiologissävyisesti instituutiokritiikistä kiinnostunut. En siis ole mikään kansallinen instituutio, jonka inhimilliset heikkoudet olisivat millään tavoin sinun huolesi. Eivät ne vaikuta kykyyni kritisoida asioita.
    Nyt lähden terassille oluelle, joka voi olla vaikka Sinebrychoffin tuotos. En minä Sinebrychoffia ole boikottiin laittamassa.

    VastaaPoista
  8. Ai niin, oudosti olet kuullut. Minä käyn kaikenlaisissa gallerioissa. Taidan olla jopa siitä vähän maineikas.

    VastaaPoista
  9. Jotkut valittavat että suuryritykset ja miljonäärit hankkivat kokemisen arvoista taidetta ja pitävät sitä piilossa suljettujen ovien takana. Kun tällainen yritys nyt päästää taviksia katsomaan esim heidän Beuyseja ja Warholeja, ja vieläpä ilmaiseksi, niin sekään ei ole hyvä. Ei ne ihmiset taidetta katsomalla CocaColaa tue, tai ole samaa mieltä yrityksen politiikan kanssa, vai onko?

    VastaaPoista
  10. Käytkö Osmo muuten vielä Taidehallin näyttelyissä kun he vuokrasivat tilojaan Guggenheim-propagandaa varten?

    VastaaPoista
  11. Käynhän toki. Ja joskus jätän väliin. Taidehalli tehköön mitä haluaa. Monelta tuntuu hukkuvan se pointti, että Kansallisgalleria on aivan erityinen kansallinen taidelaitos, joka on a) meidän kaikkien ja b) jonka teoilla on myös erityinen signaaliarvo. Ei tässä minun kulutuskäyttäytymisestäni tai persoonastani ole lainkaan kyse. Ainoa keskustelunaihe on se, että voiko Kansalligalleria toimia brändimarkkinoinin alustana. Minun mielestäni ei voi.

    VastaaPoista
  12. On totta, että kriitikon työ on olla kriitikko - mutta jotain erikoista tässä keskustelussa on. On kummallista, kun kriitikko hyökkää näin voimallisesti taiteilijoita ja heidän itse valitsemiaan aiheita vastaan. Kukaan ei puhu teoksista vaan enemmänkin siitä, että saako Coca-Cola-pulloa käyttää taiteen aiheena ja tuleeko taideteoksesta mainos, jos siinä on Coca-Cola. Tekikö Andy Warhol väärin, kun taituroi useita erilaisia Coca-Cola-pulloa esittäviä taideteoksia? Muu maailma on näitä ylistänyt, mutta suomalainen taidekriitikko pitää Warholin teoksia mainostamisena. Tulkinta sekin, joskin Warhol itse kulutuskriittisenä ja massatuotannon vastustajana varmasti nauraisi väitteelle. Entä Düsseldorfin akatemian veistostaiteen professori Joseph Beyusin oma tulkinta pullosta – sekin on väärin, eikä ainakaan taidetta? Siis mainostamista, ehkä jopa roskaa? Ei sovi Suomeen ja suomalaisille, ei ainakaan taidemuseoon? Vääränlainen taide on sensuroitava tai ainakin vietävä messukeskukseen? Onko niin, että jos aihe ei miellytä kriitikkoa, ei teos enää edusta kriitikolle taidetta - tekijästä ja toteutustavasta huolimatta? Minusta minulla on taiteen kuluttajana oltava oikeus saada nähdä erilaista ja myös uudenlaista taidetta -myös kansallisgallerioissa. Ei vain sellaista taidetta, joka kelpaa kriitikolle. Miksi minun pitäisi vain tyytyä vanhaan taiteeseen – miksi uusi ja vanha eivät sovi saman katon alle, eikö vanhan taiteen ystävät saa yhtään inspiroitua uusista ajatuksista? Tai päin vastoin? Ainoa mitä jäin kaipaamaan tämän kohutun kokoelman osalta…. Olisin halunnut nähdä vähän enemmän näitä kohuttuja teoksia? No, saamalla kävin katsomassa muutaman vanhan taulunkin – en olisi muuten vaivautunutkaan kyseiseen museoon niitä katsomaan. Win-win? Ja seuraavaksi Leinosen Kiasman kansallisgalleriaan katsomaan Elovenan, Subwayn, Mäkkärin ja ties minkä brändin mainoksia - Marimekon jo aikanaan siellä kävinkin katsomassa. (PS: Jani, kun kuitenkin luet tämän: oikeasti fanitan näitä teoksiasi!).

    VastaaPoista
  13. Kummallista lukutaitoa ihmisillä.
    1) En ole hyökännyt yhtäkään taiteilijaa vastaan. Beuys on jopa erityisesti arvostamani taiteilija.
    2) Coca-Cola-pullon on mielestäni hedelmällinen taiteen aihe.
    3) ainoa huoleni – siis ihan oikeasti ainoa – on se, että Kansallisgalleria ei saa olla brändimainonnan väline. Sponsorit eivät saa sekaantua taiteen sisältöihin. Nyt tehtiin näin. Mitään muuta vastaan en ole hyökännyt.

    VastaaPoista