Luonnon
ja kulttuurin rajoilla
Jussi TwoSevenin (s. 1983) tausta on
1990-luvun graffititaiteessa. Muodollista taidekoulutusta hänellä ei ole – jos
ei huomioida sitä, että hän on viisivuotiaasta alkaen aina teini-ikään saakka
saanut opetusta Espoon kuvataidekoulussa. Taidekoulussa hän teki
12–13-vuotiaana sarjakuvaa, mutta graffiti alkoi kiinnostaa, kun isommat pojat
kertoivat öisistä seikkailuistaan. Niinpä TwoSevenistä tuli osa sitä melko
tavallista katutaidetarinaa, joka lähihistoriaamme ja urbaania ympäristöämme on
leimannut. Hän koki kuitenkin melko nopeasti perusgraffitin pelkäksi
kopioimiseksi ja sämpläämiseksi. Aivan samoin kuin maalaustaide aina silloin
tällöin ajautuu kriisiin tai jopa julistetaan kuolleeksi, koki hänkin omalla
osaltaan graffitin ilmaisuvälineenä vähintäänkin ongelmalliseksi. Hän oli
vuosia maalaamatta, kunnes löysi sapluunataiteen maailman ja aloitti 2000-luvun
puolivälissä uudestaan.
Taiteilija ja näyttely raakavaiheessa. Levyt maalataan paikan päällä.
Etabloitu
taidemaailma on jo ehtinyt ottaa katutaiteen omakseen, ja toisaalta
katutaidemaailma on osannut myös laajentaa omaa historiaansa. Onkin tavallaan
aika osuvaa, että TwoSevenin Avara Luonto
-näyttelyssä pääosan saavat eläimet, sillä maailman ensimmäiset sapluunalla
tehdyt kuvat löytyvät Chauvet’n luolasta Ranskasta – noin 30 000 eaa. Karhuja
sielläkin oli.
TwoSevenin
uusi tuleminen ei liittynyt enää katu-uskottavuuteen ja pöpeliköissä
hyppimiseen. Laillisuus tai laittomuus, joista katutaiteen kohdalla käydään
väliin kuumiakin keskusteluita, ei ollut hänelle enää mikään juttu. Hän oli
kiinnostunut kuvan tekemisestä, oman käsialansa löytämisestä. Julkisen tilan
merkitys on lähinnä se, että sitä kautta mahdollisimman monella on tilaisuus
nähdä hänen taidettaan.
Käsiala
löytyi monimutkaisen ja aikaa vievän tekniikan myötä. Pelkkä yksinkertainen
sapluuna ja spreijaus ei TwoSevenille riittänyt. Hän luonnostelee aiheitaan
kameralla – mikään ei kuulemma ole hauskempaa kuin pyöräillä öisessä
kaupungissa kameran kanssa. Kuvan tekeminen ei ole TwoSevenille kuitenkaan
mitään vektorigrafiikkaa, ja hän onnistuukin virittämään valokuvamaisen
tarkkuuden ja maalaamisen – myös roiskeiden ja valumien – yhdistelmällä
töihinsä kiinnostavan jännitteen.
TwoSevenin
eläinkuvissa on vielä hauska lisäjännite. Tarkan frontaaliset naamat ovat
puoliskojensa peilikuvia, mutta maalausjälki personoi kohteensa. Tuleeko
naamakuvista kasvotutkielmia?
Se
ainakin on varmaa, että kun karhu karjaisee TwoSevenin logon suustaan, mukana
on 30 000 vuoden jännite luonnon ja kulttuurin välillä. Urbaania animismia?
Avara luonto, spray ja akryyli, 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti