Virossa 125: Urani luontokuvaajana oli karmea pettymys

Herään yleensä varhain ja katselen puolihuolimattomasti Ylen aamutelkkaria. Olen kuitenkin tavallaan ammatillisestikin kiinnostunut ns. tavallisten ihmisten estetiikasta ja olen seurannut Aamu-tv:n Kesäkuvakisaa. On kiinnostavaa nähdä, miten ihmiset sommittelevat ja mitä he kokevat tallentamisen arvoiseksi. Yhtenä aamuna heinäkuun alkupuolella minuun iski piru ja lähetin oman kontribuutioni heinäkuun teemaan "Missä luontoni lepää". Vaan eivätpä nuo minun kuvaani sitten kuitenkaan julkaisseet:

Kuvassa on elämäni ensimmäinen kiiltomatohavainto (vir. jaaniuss), Laulasmaalta Virosta. Olin kuvanveistäjäystävieni Jüri (s. 1955) ja Terje Ojaverin (s. 1955) luona kylässä. Grillasimme yöllä pihakeittiöllä ja minä menin puskaan kuselle ja olin aivan ihmeissäni moisesta luonnonilmiöstä. Onhan se myönnettävä, että kuva on hieman tärähtänyt, mutta kyllä luontoni lepäsi tilanteessa monessakin suhteessa.
Ehkä tämä oli minun lyhyt urani luontokuvaajana.
Kokeilin sitten samasta kohtaa salamallakin, ja tulos oli aika paljon tylsempi:

Ja tässä vielä Jürin ulkotyöhuone, jonka nurkilla havaintoni tein. On nää veistäjät aika sällejä: