Itse taiteilija ripustamassa.
Ripustimme näyttelyn eilen:
Ripustusmestarimme Sirpa Viljanen ja Olavi Pajulahti (s. 1944), värimies hänkin.
Kongi on tilaa installoiva prosessitaiteilija, jonka teemat kasvavat omasta arjesta ja tarinoista, jotka saavat vähän arvoituksellisestikin värillisen muodon – hän myös kerää värillisiä esineitä. Taiteilijan arki sisältää toki myös muuta taidetta ja taidehistoriaa, joten nekin saavat osansa, mutta vailla takavuosilta totuttua postmodernia ironiaa. Minulla onkin sellainen tunne, että pöytä on nyt putsattu, ja uusi avoimempi maalarisukupolvi pystyy suhtautumaan edeltäjiinsä vapautuneesti ilman turhia taisteluasetelmia. Kiinnostuneena ja hyödyntäen estottomasti kaikkea sitä, mikä tuon kiinnostuksen herättää.
Aina silloin tällöin puhutaan "maalaamisen riemusta", mutta sen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa pidäkkeetöntä kankaan ja maalin kanssa riehumista. Se voi myös olla harkittua rakentamista ja kokeilua.
Kongi on monen maalarin tavoin yliahkera ja on nyt kesänkin käynyt uimisen sijaan joka päivä työhuoneellaan. Kiirettä piisaa: parhaillaan hänen töitään on nähtävissä Kumun kansainvälisessä maalaustaiteen rajoja koettelevassa näyttelyssä Mina kui maal (I'm a Painting 27.6.–2.11). Syksyllä hän on mukana Artishoki Biennaalissa Riikassa (17.9.–4.10.), Tallinnan taidehallin ryhmänäyttelyssä Kompass (24.10.–30.11.) ja marraskuussa hänellä on vielä yksityisnäyttely (12.11.–7.12.) Tallinnan Linnagaleriissa. Palkintojakin on jo tullut: vuonna 2011 hän sai akatemian nuoren taiteilijan palkinnon ja tänä vuonna merkittävän Sadolin-nykytaidepalkinnon – yhden uuden Viron ensimmäisistä yksityisistä taidepalkinnoista.
Jos siis haluatte tutkailla sitä, mitä Viron nuoressa maalaustaiteessa parhaillaan tapahtuu, tulkaa ihmeessä Ortoniin! Avajaiset tänään klo 17.00. Taiteilijakin on paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti