Julkaistua 544 & Arkkitehtuuria 43: Värit ja mittasuhteiden harmonia

Toissa viikolla ilmestyi kevään viimeinen Arkkitehti (3/14). Minulta oli tilattu artikkeli Jorma Hautalan (s. 1941) arkkitehtuurin värisuunnittelusta: 

Värit ja mittasuhteiden harmonia

Värin käyttö arkkitehtuurissa on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Arkkitehtien ja kuvataiteilijoiden, värien ammattilaisten, yhteistyölle on jälleen tarvetta. Kuvataiteilija Jorma Hautala on alan pioneeri.  

Lukemattomat Länsisatamaa lähestyvät laivaturistit sekä Hietalahdessa satama-altaan lähistöllä liikkuvat helsinkiläiset näkevät päivittäin Wärtsilän telakan jättimäisen allashallin. Siniharmaa halli (1975) ei suuresta koostaan huolimatta tyrmää katsojaa massallaan vaan pikemminkin tuottaa yllättävän kepeyden tunnelman telakka-alueen dominoimalle rantaviivalle. Tämä olikin sen toimeksiannon ydin, jonka taidemaalari ja -graafikko Jorma Hautala sai arkkitehtitoimisto Erkko Wirkkuselta hallin suunnitteluvaiheessa. Hautalan käyttämä kolmisointumainen valööriasteikko ikään kuin liudentaa massaa maisemaan – yhdistää maan, meren ja taivaan. 

Telakan allashalli viime helmikuussa.

Jorma Hautala (s. 1941) on yksi niistä harvoista suomalaisista taidemaalareista, jotka ovat määrätietoisesti päässeet toteuttamaan näkemystään myös arkkitehtien kanssa. 

Hautalan uraa kuvaa visuaalisen kulttuurin holistinen ajattelu. Kuvataiteen ja arkkitehtuurin lisäksi hänen maailmansa on liittynyt myös graafinen suunnittelu – muun muassa Arkkitehdin ja Taiteen taittajana sekä lukuisten näyttelyjulisteiden, -kutsujen ja –luetteloiden suunnittelijana.

Kohti toimivaa kokonaisuutta

 

Hautalan ensimmäinen arkkitehtuurin värisuunnitteluun liittyvä toimeksianto oli Erkki Kairamon suunnittelemaan rivitaloon Espoon Liinasaarentie 3:ssa (1971). Vuosien mittaan hänelle on kertynyt värisuunnittelutoimeksiantoja suomalaisen kuvataiteen kentässä ainutlaatuinen määrä, kaikkineen viisitoista. Tuorein niistä on Juhani Pallasmaan suunnittelema Kulttuuritalo Korundin konserttisali (2011) Rovaniemellä, jossa salin seinien akustisten komeroiden väriaihe tuo tilaan kuin silmän musiikkia, Hautalan sanoin ”visuaalista akustiikkaa”. 

Korundin konserttisali.

Kuvataiteen ja arkkitehtuurin yhteys on herättänyt aina silloin tällöin kiivastakin keskustelua, saumakohdat ovat toisinaan muuttuneet hankauskohdiksi. Hautalan mukaan kyse ei saa olla pelkästä ”koristelusta” eikä myöskän pelkästä ”pehmentämisestä” tai ”virikkeellisyydestä”. Kysymykseen siitä, mikä kuvataiteen ja arkkitehtuurin yhteydessä  on tärkeää, Hautala vastaa: "Se että kuvataide ja arkkitehtuuri muodostavat toimivan kokonaisuuden – samanaikaisen ja sisäkkäisen suhteen, jopa niin ettemme varmasti voi erottaa, mikä on arkkitehtonista tilaa ja mikä kuvataidetta”.

Hautalan osin bauhauslaiseen holistiseen perinteeseen liittyvät käsitykset kuvataiteen ja arkkitehtuurin yhteistyön mahdollisuuksista ovat myös poliittisia: ”Taiteella on myös mahdollisuus suhtautua kriittisesti niihin yhteiskunnan rakenteisiin, joita dominoi etupäässä taloudellinen ja teknologinen ylivalta.” 

Konstruktivismiin ja sen avantgardepohjaisiin kokonaisvaltaisiin perusteisiin onkin historiallisestikin tarkastellen liittynyt usein ajatus taiteen demokraattisuudesta – avantgarde ei siis näin tarkastellen olekaan pelkkää eliitin leikkikenttää. Taiteen ja arkkitehtuurin yhteistyö ei välttämättä ole varattu pelkästään varakkaille eikä tuota vain turhaa lisäarvoa. Se voidaan valjastaa myös kaikille tarkoitetun hyvän ympäristön ja hyvän elämän tuottamiseen. 

Tilan poetiikka

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että omista töistään Hautala itse muistelee erityisellä lämmöllä Malmin Ässäkotien (2003) värisuunnitelmaa. Arkkitehtitoimisto Hirvonen-Huttusen suunnittelemia ja  Suomen Setlementtiliiton rakennuttamia taloja ei ole piilotettu maisemaan, vaan kylmästä lämpimään vaihtuvine väreineen ja väriin piilotettuine ovineen ne pikemminkin luovat suorastaan monumentaalisen vaikutelman – varsinkin kun niitä tarkastelee ohikiitävästä junasta sopivassa valaistuksessa. Syntyy ”monumentti tavallisille” – analogiana Radoslaw Grytan samannimiselle veistokselle Helsingin Siltamäessä (1997). 

Malmin Ässäkodit.

Arkkitehtuurin värisuunnittelu voi siis toimia monella tasolla: hävittää, korostaa tai luoda aksentteja – tai toisinaan olla mukana luomassa intiimiä tilan poetiikkaa, kuten Juhani Pallasmaan ja Jorma Hautalan ”äänettömässä performanssissa” Aleksin pihassa (1991). Siellä ulotteisuutta on jo aika paljon kolmea enemmän, kun ”pihan väritys noudattaa alitajuisesti päivän kiertoa”. 

Näin kuvataiteilija ja arkkitehti voivat olla yhdessä luomassa paikan henkeä. Pelkän abstraktin tilan kyky muuntua merkityksillä ladatuksi paikaksi lienee yksi keskeisistä mittatikuista, joilla kuvataiteen ja arkkitehtuurin yhteistyötä voidaan arvioida. Sen varmistaa vasta aika, eletyn ja koetun tuottama, yhtä aikaa sekä satunnaisen erityinen että yleisesti jaettu historia. Hautala siteeraa uhmakasta Theo van Doesburgia vuodelta 1925: ”Juuri värien ansiosta arkkitehtuurista tulee kaikkien plastisten pyrkimysten päämäärä niin tilassa kuin ajassa.”

Kirjallisuutta: 

– Hautala, Jorma: Kuvataide arkkitehtuurissa. – Rakennustaiteen seura. Jäsentiedote 1/2002. S. 16–20. 

– Hautala, Jorma: Väri arkkitehtuurissa – havaintoja ja kokemuksia. – Seinät kertovat. Salomo Wuorio 150 vuotta -juhlakirja. Toim. Hilla Tarjanne. Gerda ja Salomo Wuorion säätiö 2007. S. 184–195. 

– Jorma Hautala. Parvs Publishing 2014.

***

PS. Artikkelia oli jouduttu toimituksessa lyhentämään jonkin verran, ja seuraava kappale jäi pois. Pidän asiaa kuitenkin aika tärkeänä, joten lisään sen tähän alkuperäisestä jutusta:

Arkkitehtuurin värisuunnitelmat eivät ole yksittäisiä erillisiä taideteoksia, ja tietynlaisena käyttötaiteena ne ovat myös taideteoksia alttiimpia ajan hampaalle. Joskus ikä saattaa olla yllättävänkin lyhyt: kun Hautala suunnitteli Juhani Pallasmaan toimeksiannosta värit Sokoksen alikulkutunnelista (1995) ”löytyneille minimalistiselle veistoksille”, kolmen pilarin kokonaisuudelle ja teki niistä ”kolmen värin kohtauspaikan”, ei mennyt kuin muutama vuosi ennen kuin kauppiaat saivat sen maalattua yli, koska väriaiheet eivät liittyneet heidän brändeihinsä. Telakan allashallikin tullaan epäilemättä purkamaan tulevaisuudessa rakennettavien asuntojen alta.