Näillä
kyllä pärjäilee
Estetiikan klassikot II.
Modernista postmoderniin. Toim. Ilona Reiners, Anita Seppä & Jyri Vuorinen.
Gaudeamus 2016.
On
kulunut jo seitsemän vuotta siitä, kun Gaudeamus julkaisi antologian Estetiikan klassikot. Kirjaan oli
poimittu keskeisiä estetiikan tekstejä – 700-luvulta eaa. aina Leo Tolstoihin (1828–1910) saakka. Vuodet
ovat osoittaneet, että kirja on paikkansa käsikirjastossa lunastanut: palaan
siihen toistuvasti, eikä sen anti tunnu tyhjentyvän.
Nyt
kirja on saanut jatko-osan, johon on poimittu 1900-luvun merkittäviä
esteettisiä tekstejä. Toisin kuin edeltäjänsä, Estetiikan klassikot II ei ole kronologinen. Ratkaisu on toimiva,
sillä tihentynyt 1900-luku ei ole enää niin kumulatiivinen ja lineaarinen: ajatukset
risteilevät ja väliin myös karkaavat perusdiskurssista omille poluilleen,
joilla ei välttämättä tarvitse ottaa kantaa edeltäjiin.
Estetiikan klassikot II on temaattisesti jäsennelty.
Alalukuja on kuusi: Modernismi ja sen kriitikot – Merkitys ja tulkinta – Taide, ilmaisu ja esteettinen arvo – Kitsi,
avantgarde ja maun sosiologia – Utopian murtuminen – Ruumiillisuus ja halu. Yli
puolet teksteistä on ennen suomentamattomia, ja aiemmin suomennettujakin on
rukattu uuteen uskoon. Kirjoittajia on 43.
Kuluttajavalistuksellisesti
on todettava, että 600-sivuinen paketti ei ole helppo. Kerralla kirjaa ei
kannata yrittääkään lukea. Minullakin on yliopistollinen arvosana estetiikassa,
ja jouduin jo pariin otteeseen nostamaan kädet pystyyn. Joitain kirjan
teksteistä on syytä lukea moneen kertaan ja sulatella pitkään. Näin oli
ensimmäisen osankin kanssa, mutta kuluneet vuodet ovat osoittautuneet
hedelmällisiksi.
Tältä
pohjalta uskallankin suositella myös useammanlaisia lukutapoja. Kyse on vähän
kuin taideteoksen vastaanottamisessa, jota kirjassa muuten yksinkertaisen nerokkaan
sosiologisesti kommentoi vuonna 1925 José
Ortega y Gasset (1883–1955): ”Mielestäni uuden taiteen luonteenomaisin
tuntomerkki on ’sosiologiselta kannalta katsoen’ juuri siinä, että se jakaa
yleisön kahteen ryhmään: niihin, jotka ymmärtävät, ja niihin, jotka eivät
ymmärrä.” Tätä ymmärryksen analyysiähän on sosiologiselta kannalta jatkanut
myös kirjassa esiintyvä Pierre Bourdieu
(1930–2002): ”Siinä missä karismaattisuutta korostava ideologia esittää
legitiimin kulttuurimaun luonnonlahjana, tieteellinen havainnointi osoittaa
sitä vastoin, että kulttuuriset tarpeet ovat kasvatuksen ja koulutuksen tuotetta.”
Estetiikka
on kaiken mahdollisen muun lisäksi yliopistollinen tieteenala ja sellaisena se
epäilemättä karkottaa niitä lukijoita, jotka jo etukäteen ennakoivat jäävänsä
ymmärtämättä sen kieltä. Ymmärrän varsin hyvin sen turhautumisen, jonka esimerkiksi
seuraava, ilmeisen tärkeä Jacques
Derridan (1930–2004) pohjustus tekstilleen voi aiheuttaa: ”Säännelty
epämääräisyys tekee mahdolliseksi, että puhtaan makuarvostelman kritiikissä
puhdas moraali liittoutuu empiirisen kulturalismin kanssa.” Tiedän, että ajatus
viittaa Immanuel Kantin (1724–1804)
kirjaan Kritik der Urteilskraft
(1790) – kirjaan, joka on Kantin esteettinen pääteos ja jota ei ole suomennettu
ja joka luo pohjaa kaikelle modernille estetiikalle. En ole koskaan lukenut ko.
kirjaa kokonaisuudessaan ja aavistan, että en tule koskaan sitä tekemäänkään.
Voin kuitenkin palata antologian ensimmäisessä osassa ilmestyneeseen kirjan 1.
osan alkuun ja jos aikaa on, ko. kirjan herättämiin ajatuksiin muissa
kirjoittajissa.
Takaisin
lukutapoihin. Suurin osa esteetikoista muodostaa kirjoituksillaan systeemin.
Olisi kohtuuton vaatimus, että maallikko estetiikkaa ymmärtääkseen joutuisi
konstruoimaan mielessään kymmenien ajattelijoiden systeemin. Aivan yhtä
kohtuutonta olisi vaatia ihmistä taidetta ymmärtääkseen tuntemaan lukuisten
taiteilijoiden kokonaisen kehityskaaren. Ei ehto Matti Kujasalon maalauksista nauttimiselle ole ymmärtää hänen
tapansa käyttää laskukonetta.
Ehdotankin surutta, että estetiikan piiriin
kuuluvaan ajatteluun voi kaikessa rauhassa suhtautua epäortodoksisesti ja
vaikka aforistisesti. Estetiikan
klassikot II on jo parissa viikossa ehtinyt aiheuttaa minussa useita pieniä
ajatusmyrskyjä, joiden tuottamat heuristiset elämykset eivät siitä kärsi, että
minulta puuttuu asiantuntemus tai ymmärrys kyseisestä systeemistä.
Kirjoitan
toisinaan ajatuksia muistiin pohtiakseni niitä myöhemmin. Niin nytkin. Olen jo
montaa päivää pähkäillyt esimerkiksi R.G.
Collingwoodin (1889–1943) hienoa lausetta: ”Aito runoilija (aidosti runoillessaan)
ei koskaan mainitse nimeltä tunteita, joita on ilmaisemassa.” Aavistan, että
tämän täytyy jotenkin liittyä Viktor Šklovskin (1893–1984) ajatukseen vieraannuttamisesta
keinona: ”Kun Tolstoi purkaa automaatiota vieraannuttamalla, hän ei käytä
asiasta tuttua nimeä vaan kuvaa sitä kuin ensi kertaa nähtynä.” Tätä täytyy nyt
miettiä. Ja ehkä hyödyntää jossain kirjoituksessa.
Olen huomannut, että paneutuminen
esteetikkojen ajatteluun selvästikin šklovskilaisittain vähentää elämästäni
automaatioita, ja niinpä otankin molemmat 600-sivuiset pulikat
kesälukemisekseni.
Jos
haluaa uhrata kesälomansa estetiikkaan paneutumiselle, matkatavaroihin
kannattaa pakata Estetiikan klassikoiden
lisäksi kolme vanhempaa tuhtia pakettia: Nykyestetiikan
ongelmia (Otava 1971), Taide ja
filosofia (Gaudeamus 1987) ja Kauneudesta
kauhuun (Gaudeamus 1993). Näillä viidellä saa koko kesän kulumaan, ja
näillä tavallinen taiteilija tai taiteenharrastaja pärjää pitkälle. Ei
maallikon itse asiassa tarvitse estetiikan historiasta paljoa enempää tietää. Mutta
pannaan varmuuden vuoksi joukkoon vielä kaksi moderni/postmoderni-antologiaa,
koska tämäkin teema jatkaa selvästikin voittokulkuaan:
Moderni/postmoderni (Tutkijaliitto
1986) ja Modernin ulottuvuuksia
(Taide 1989).
Jos
haluaa elää enemmän tässä ajassa, koetella ajatuksiaan ’posthumanistisesta’ tai
’metamodernistisesta’ estetiikasta, pitää syksyllä etsiä tuoreempia lähteitä. Tämän
kommentin saa myös tulkita antologian kritiikiksi. Ei asiasanahakemistosta
löydy ’ekologiakaan’. On kai vielä lisättävä, että varsin eurosentrisiä nämä
”keskeisten” tekstien valikoimat tuppaavat yleensä olemaan: ei hakemistosta
kannata etsiä ’postkolonialismiakaan’.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti