sunnuntai 22. elokuuta 2010

Virossa 24 & Arkkitehtuuria 11: Jos vaikka joku olisi jo kaivannut?

Olen nyt ollut hiljaa jo liki kaksi kuukautta, joten kai tässä on pikkuhiljaa palattava takaisin. Jos vaikka joku olisi jo kaivannut. Olen viettänyt suurimman osan ajasta Tallinnassa – väliin lomaillen, väliin tehden muuta (kuin kuvataiteeseen liittyvää) työtä tai sitten vain ollen vähän masentuneena henkisesti jokseenkin poiskulkeutuneessa tilassa. Taidetta en ole juurikaan katsonut enkä taidekirjoja lukenut. Tänään päätin sitten pitkästä aikaa mennä galleriaan. Kohteena oli Kalamajassa – "Tallinnan Vallilassa" – sijaitseva galleria ArtDepoo (Jahu 12), joka lienee tällä hetkellä Tallinnan trendikkäin ja kansainvälisesti aktiivisin galleria. Nuoreen virolaiseen nykytaiteeseen keskittyneen gallerian perusti Haus Galerii vuonna 2005.
Vanhaan tehdastilaan – osa tiloista on viime vuosisadan vaihteesta ja osa neuvostoajalta – remontoitiin vuonna 2004 asuinhuoneistoja ja galleria. Arkkitehtina toimi Harry Klaar (s. 1975) On Arhitektid -toimistosta. Vähän sellaista tylyä amerikanmeinikiähän se on, kun galleria sijaitsee kaukana portin takana ja ovikelloa pitäisi soittaa, jotta pääsisi rakennukseen, jonka seiniä koristavat perforoidut teräslevyt kuin panssarit konsanaan: 


Jotenkin tyypillistä virolaista modernisminjälkeistä hapuilua, jossa erilaiset koristeelliset ja yleensä aina epäfunktionaaliset aiheet ovat alkaneet dominoida pintaa. En oikein jaksa arvostaa virolaista nykyarkkitehtuuria. 
No, huonostihan minun kävi taiteenkin kanssa. Olin vain olettanut, että tokihan galleria on sunnuntaina avoinna, mutta eipäs ollutkaan. Portti oli kiinni, ja ainoa huvi oli valokuvan ottamisen lisäksi seurata erästä laitapuolen kulkijaa, joka taidokkaasti kiipesi aidan yli hakemaan portin vieressä olevasta roskiksesta tyhjiä pulloja. Että se siitä turvallisuudesta. Kuvaa en kuitenkaan tapahtumasta kehdannut ottaa. Galleriassa olisi muuten vähän hassusti ollut sattumalta juuri nyt suomalaisnäyttely (6.–27.8.): Jonna Johansson (s. 1975) ja Juan Kasari (s. 1974).
Ja annetaan nyt sitten vielä turismi-infoa: galleria on avoinna ti–pe 10–18 ja la 11–16. Ratikalla 1 tai 2 Balti jaamin pysäkille ja siitä Vana-Kalamaja-katua muutama sata metriä kunnes Jahu-katu tulee vastaan. Siinä se on nurkalla.
Sen verran käynti oli kuitenkin kultuurihistoriallisesti latautunut, että tiesin paikassa toimineen neukuaikana peltileluja valmistaneen klassikkoyritys Norman. Firma toimii edelleenkin, mutta valmistaa nykyään lähinnä autojen turvavöitä. Norma valmisti aikoinaan kaikki neukku-Viron peltilelut ja loputtomat pinssit, joita muun muassa olympiavuonna 1980 myytiin runsaasti turisteille. Niitä voi nykyään ostella antiikkiliikkeistä ja kirpputoreilta. Ostin minäkin muutama viikko siten kirpparilta Norman pinssin. Kyseessä oli virolaisen klassikkorockyhtye Rock Hotelin 10-vuotisjuhlapinssi – bändi muuten toimii vieläkin – vuodelta 1988: 


 Ja jos joku kiinnostuu nyt Norman tuotteista, näyttävät ne takaa tällaisilta:


No, eihän tämä varsinainen kuvataidejuttu sitten ollutkaan. Mutta tällaista elämä on. Yritin kuitenkin paluuta.

PS. On minulla jossain Norman peltirumpukin. Kyllä miehet ovat lapsellisia, kun alkavat keräillä jotain. Ja on minulla tietenkin Rock Hotelin molemmat neukkuaikana ilmestyneet vinyylitkin.

PPS. Jos joku haluaa aloittaa Norman autojen keräilyn, tässä linkki www.osta.ee-sivustolle ja vielä kuva houkutukseksi:


 Nyt taidan olla jo kypsä nukkumaan.

3 kommenttia:

  1. Otso, kyllä minusta on asiallista että olet takaisin Blogistanissa. Tämä on hyvä paikka. Täällä on lupa sanoa melkein mitä vain. Kaikki ovat kaivanneet sinua, ihan varmasti.

    VastaaPoista
  2. joo, odotettu on. en nimittäin itse käy näyttelyissä niin seuraan kuvataiteen maailmaa suomessa tätä kautta :)

    -tomi

    VastaaPoista