Olen pitänyt vähän taukoa. Tai joutunut pitämään. Pari isoa projektia on vienyt kaiken aikani. Näyttelyissä en ole juurkaan käynyt, ja nekin harvat, joissa olen käynyt, ovat jääneet raportoimatta. Palaan niihin varmaankin kohta. Tässä kuitenkin eilisessä Kauppalehdessä ilmestynyt kolumnini. 1500 merkkiin eli vajaaseen liuskaan ei kovin vallankumouksellisia ajatuksia mahdu, mutta tämä tarina on ainakin tosi:
Taatusti aitoa taidetta
Miten voi vakuuttua siitä, että kokoelmiin hankittu
taideteos on aito ja muutenkin sijoituksen väärti?
Taiteilijoita on rankattu jo pitkään. Rankkauksesta on tehty
jopa kuin tiedettä. Käytössä on erilaisia ekonometrisiä mittaustapoja, joihin
liittyy myös taiteilijan tulevaisuutta ennustavia laskentamalleja.
Nykyään rankataan myös keräilijöitä. Esimerkiksi Art News
-lehti julkaisi juuri Top 200 -listan maailman huippukeräilijöistä. Ja
mahtuihan mukaan yksi ainakin osittain suomalainen: keräilijäpariskunta Anita ja Poju Zabludowicz.
Tunnen joitain suomalaisia taiteenkeräilijöitä, mutta
lähipiirissäni on yksi keräilijä, jonka toimintaa olen viime vuosina alkanut
erityisesti arvostaa.
Hän ostaa teoksia vain sellaisilta taiteilijoilta, jotka hän
tuntee henkilökohtaisesti. Mutta nälkä kasvaa syödessä: jos lisääntyvien
taiteilijatuttavien kautta kuulee tarinoita kiinnostavasta taiteilijasta, herää
halu tutustua ko. taiteilijaan, jotta voisi hankkia häneltäkin jotain. Näin
keräilystä onkin tullut yhtäkkiä kokonainen uusi sosiaalinen maailma. Miltei
jokaiselle teokselle muodostuu provenienssin sijaan oma tarinansa, jossa
keräilijä itse on yksi henkilöistä. Taidettakin oppii ymmärtämään aivan eri
tavalla, kun seuraa taiteilijaelämää lähietäisyydeltä ja osallistuu kiivaisiin
taidekeskusteluihin. Taiteilijoiden rankkauksessakin on asiantuntija-apu
lähellä: kollegoiden arvostushan on tunnetusti yksi taiteen arvon keskeisistä
mittareista.
”Eikä tule koskaan ostettua väärennöksiä”, toteaa Eki myhäillen.
Hiihtelijä voi Lapissa törmätä – yleinen latu kulkee nimittäin taustalla – outoon näkyyn ladun varrella: vasemmalla Ukri Merikanto (1950–2010) ja oikealla Pekka Kauhanen (s. 1954). Ja löytyy paikalta vielä Matti Peltokangaskin (s. 1952). Tässä maisemassa Eki juo aamukahviaan Lapin asunnollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti