perjantai 12. kesäkuuta 2015

Mitä on on tieteen, taiteen ja sivistystyön tuntemus?

Eduskunta valitsi Ylelle uuden hallintoneuvoston täysistunnossaan 9.6. Laki Yleisradio Oy:stä toteaa, että ”jäseniksi valitaan tiedettä, taidetta, sivistystyötä ja elinkeino- ja talouselämää tuntevia sekä eri yhteiskunta- ja kieliryhmiä edustavia henkilöitä”.
Uusista persujäsenistä vartijaksi kouluttautunut, Securitasta palvellut Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immonen – jolla ei ole minkäänlaista yleisradiolain edellyttämää tuntijuutta; hän vain sattuu edustamaan erästä outoa yhteiskuntaryhmää – kertoi esimerkiksi taiteentuntemuksestaan pari vuotta sitten seuraavaa: ”Valtion myöntämiä kulttuuritukia olisikin kohdistettava siten, että niillä vahvistetaan suomalaista identiteettiä. Julkinen kulttuurirahoitus tulisi suunnata ensisijaisesti suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen kansainvälisyyden tyrskeissä. Valtion taiteilija-apurahojen myöntäminen niin kutsutuille postmodernisteille on täten syytä lopettaa. Nykytaiteen tuotanto olisi syytä saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Valtiovallan ei pitäisi tukirahoin antaa tekohengitystä sellaiselle kulttuuritarjonnalle, jolla ei ole kansan hyväksyntää eikä kysyntää.” 
Fb-seinällään Immonen totesi itse 4.6.:”Eduskuntaryhmämme on päättänyt tänään esittää minua jäseneksi eduskunnan puolustusvaliokuntaan ja tarkastusvaliokuntaan. Lisäksi minua esitetään Yleisradion ylimmän päättävän elimen eli Ylen hallintoneuvoston jäseneksi. Tulen omalta osaltani pitämään huolen siitä, että Suomen kansan etua puolustavat isänmaalliset äänenpainot tulevat esille kyseisissä elimissä.”
Muistettakoon myös, että Immonen jäi pois Ylen vaaligalleriasta. Hän alkoi Yle-boikottinsa jo vuonna 2012. ”Yle-boikottinsa syyksi hän kertoo Yleisradion perussuomalaisten vastaisena propagandana pitämiään ohjelmia”.


Että näillä taas mennään. Onhan siellä toki muitakin uusia kulttuuritietoisia jäseniä, kuten vaikkapa kokkareiden Eero Lehti, sentään valtiotieteiden maisteri, joka tuntee epäilemättä ainakin elinkeinoelämää myytyään Lehtiyhtymän Keskisuomalaiselle 26,1 miljoonalla vuonna 2013 ja joka ilmoitti jo viisi vuotta sitten, että Ylessä on "tuhat ylimääräistä työntekijää”. Hän on myös se mies, joka aikoinaan esitti luottamusmiesten irtisanomissuojan poistamista ja nimitti kiinalaisia "vinosilmiksi".
Muiden jäsenien taustoja en nyt jaksanut tutkia, koska minulla on töitäkin – ainakin toistaiseksi. 

Itse asiassa Immosen valinta Ylen hallintoneuvostoon on selkeästi – ainakin minun lukutaitoni, terveen järkeni ja oikeustajuni mukaan – yleisradiolain vastainen ja se pitäisi purkaa välittömästi. Varsin kokemattomalla (s. 1986) Immosella ei yksinkertaisesti ole mitään osoitettavissa olevaa tuntijuutta millään niillä elämänaloilla, joita laki edellyttää. Mitähän varten lait ovat olemassa? 

5 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa, mutta sivuhuomautuksena voi todeta - vaikka se ehkä tuntuu härskiltä vertaukselta - että tunnettu pasifisti Yrjö Kallinen toimi Suomen puolustusministerinä vv. 1946-48. Ajat olivat kyllä Mauno Pekkalan hallituksen aikaan hieman sellaiset...

    VastaaPoista
  2. Ministerinkelpoisuus on eri asia, ja sillä omat lakinsa ja asetuksensa. Kyllä pasifisti voi toimia puolustusministerinä. Ei puolustusministeri Haglundkaan ollut armeijaa käynyt (terveydelliset syyt).

    VastaaPoista
  3. Jos eduskunnassa on erilaisia näkemyksiä Yleisradiosta ja sen roolista, niin totta kai sen pitää näkyä myös eduskunnan valitsemassa Yleisradion hallintoneuvoston kokoonpanossa.

    VastaaPoista
  4. Ei tässä ole kyse lainkaan poliittisista näkemyksistä vaan lain edellyttämistä vaatimuksista kyseiseen hallintotehtävään. Politiikkaa kyllä siedän, mutta lakia senkin on noudatettava. Tai yrittää sitten muuttaa lakeja.

    VastaaPoista
  5. Yleisradiolain jäseniltä edellyttämät kelpoisuusvaatimukset ovat väljiä ns. joustavia oikeussäännöksiä. Jäsenet nimittävällä on siten runsaasti harkintavaltaa, ja sitä se tietysti käyttää. Aivan samoin kuten perustuslaki määrittelee ministereiden kelpoisuusvaatimuksista: rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Polemiikkia noidenkin nimitysten tiimoilta käydään toistuvasti. Immosen valinta ei tietysti aivan nappiin osunut ole, pakko myöntää. Laillisuusvalvojan mahdollisuus puuttua tuohon on käytännössä olematon.

    VastaaPoista