keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Freelancerin arkea: Avoin kirje Helsingin yliopiston tutkijakollegiumille

Tulin taas vihaiseksi, ja tällainen lähti tänään yliopistolle:

Avoin kirje Helsingin yliopiston tutkijakollegiumille

Kutsuitte minut osallistumaan yhtenä keskustelijana kiinnostavaan keskustelusarjaan ’10 teesiä kielestä’. Osuuteni olisi ollut teemassa ’Kieli ja taide’ – asia, joka kiinnostaa minua syvästi, jo pelkästään ammattini, taiteesta kirjoittamisen takia.
Esitin kuitenkin sen kysymyksen, jonka nykyään joudun aina etukäteen esittämään – aiemmin sitä ei useinkaan tarvinnut esittää, koska edes vähintäänkin se rupuinen satanen (miinus verot) oli melko taatusti luvassa: ”Näin kurjistuvana freelancerina joudun kysymään myös, että mites on sen mahdollisen liksan laita?” Vastaus oli ikään kuin humoristinen: ”Ei meillä kurjistuvana yliopistona ole varaa maksaa näistä esiintymisistä.” 
Lupasin miettiä asiaa, mutta sanoin kuitenkin, että tein jo viime vuonna päätöksen, että teen jatkossa ilmaistyötä vain taiteilijaystävilleni silloin, kun heillä ei ole varaa tai sitten kun heillä on sattumalta työhön tarvittavaa apurahoitusta, tai minua aatteellisesti lähellä oleville kansalaisjärjestöille.
Aihe oli kuitenkin sydäntäni lähellä ja totesin, että ”olenhan minäkin toisaalta Helsingin yliopiston dropout – sen verran aatteellista syytä hätäpäissäni keksin. Halusin siis miettiä asiaa kuitenkin tosissani, koska kyse oli sentään alma materistani sekä minua kiinnostavasta aiheesta. 

Alma materini.

Yöllinen pohdintani tuotti lopulta kielteisen tuloksen. Muistin muun muassa sen, miten vähän aikaa sitten siteerasin erästä Elina Grundströmin mainiota kolumnia: ”Arendt käsittelee kirjassaan juuri sitä, miten totalitarismi pääsee kehittymään, kun ihmiset kuvittelevat pienet yksittäiset muutokset osaksi arkielämää.” 
Itse olen joulukuussa kirjoittanut samaan lähteeseen vedoten: ”Filosofi Hannah Arendt totesi kirjassaan Totalitarismin synty (1951, suom. 2013), että totalitarismin kehittyessä ihmiset alkavat huomaamattaan pitää epänormaaleja asioita normaaleina. Niiden mahdollista vääryyttä ei lopulta edes osata ihmetellä.” 
Nyt kun Sipilän hallitus kurjistaa määrätietoisesti henkistä maailmaamme, on siitä tehtävä loppu – vaikka se vaatisi uhrauksiakin. Koen hallituksen rakentavan parhaillaan markkinafundamentalismin nimeen vannovaa totalitaristista Suomea. En halua olla mukana näissä kapitalismille tyypillisissä vaihtoehdottomissa talkoissa olemalla ainoastaan pienenevään tiliin ja tulevaan olemattomaan eläkkeeseen tyytyvä alamainen. 
Kotisivujensa mukaan ”Helsingin yliopiston tutkijakollegium on humanistis-yhteiskuntatieteelliseen huippututkimukseen keskittynyt itsenäinen yksikkö Helsingin yliopistossa.” Huippututkimus ilman oikeaa budjettia ei voi olla uskottavaa huippututkimusta. Minun on sitä paitsi vaikea uskoa, että esimerkiksi se satanen/keikka, jota usein joudun pitämään miniminäni, voisi mitenkään olla se varsinainen kamelin selän katkaisija. Minulle se on kuitenkin oleellinen summa esimerkiksi joka kuukautista vuokraani ajatellen. 
Aion siis pitää kiinni kielteisestä vastauksestani, vaikka se kirpaiseekin. Samalla suosittelen, että kolleganikin tulisivat jatkossa enemmän ajattelemaan ja toimimaan samalla tavalla, vaikka sillä on hintansa. 
Pannaan tämä maa useammallakin tavalla kiinni, jotta SSS tajuaisi oikeasti sen, missä mennään. Vetoan jälleen Arendtiin: Jos me tämän maan henkisestä kasvusta omalta osaltamme vastaavat humanistisen koulutuksen (olen edes hum.kand.) saaneet ihmiset totumme tekemään jatkuvasti ilmaista työtä ja jos työtilaisuuksiemme tarjoajat tottuvat tarjoamaan ilmaiskeikkoja ikään kuin normaalikäytäntönä, olemme syvenevällä matkalla kohti markkinatalousajattelun totalitarismia. 

Leningrad 1942.

Voisin kuvitella esimerkiksi pitäväni Leningradin piirityksen aikana ilmaisluentoja taiteesta pitääkseni viimeisen iltanuotion tunnelmaa vähän mielekkäämpänä, mutta me emme elä piiritetyssä Leningradissa. Elämme rikkaassa Suomessa, missä rikkaat vain rikastuvat ja missä oikeistohallitus tekee viikosta toiseen päätöksiä, jotka pelkästään heikentävät kaltaisteni ihmisten asemaa. 
Tämä kehitys on pysäytettävä. Se ei ole pysäytettävissä mukautumalla nöyrästi. Nämä pienet huomaamattomat muutokset eivät saa muodostua osaksi alamaista ja tahdotonta arkielämäämme. Ne on tuotava julki, jotta ne huomattaisiin. Siksi annan kielteisen vastauksen. Siksi myös jaan tämän tekstin.

Otso Kantokorpi 

Kirjoittaja on freelancekriitikko, jonka hallitus 1.1.2016 alkaen määritteli vasten hänen tahtoaan yrittäjäksi ja joka on tällaisilla työtarjouksilla tuomittu olemaan pelkästään epäonnistunut yrittäjä – pahimmillaan vielä saaden ahneen leiman, kun yrittää haluta edes sitä hemmetin satasta eli potentiaalista vaatimatonta mutta omasta mielestään ansaitsemaansa palkkiota

PS. 22.1. Kiitos tuesta. Kommentteja on tullut tänne, sähköpostiin ja puhelinsoittoina, myös kadulla tuttavilta. Blogini on ladattu kuluneen kahden päivän aikana 4 505 kertaa (viime vuoden keskiarvo  oli 338/vuorokausi). Uusi Suomi teki asiasta eilen uutisen (Fb-jakoja 1,3 K!), kirjallisuudentutkija Tytti Rantanen teki asiasta hienon blogikirjoituksen, samoin Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden senioritutkija Miia Halme Tuomisaari, jota Usari myös siteerasi. Facebookissa se levisi myös rajusti, mutta sitähän ei voi enää seurata, kun Face hävitti itsensä Google-hausta. Ainakin kollegani Paula Holmilan seinällä käytiin keskustelua.
Olisikohan tässä pienen joukkoliikkeen paikka? 
Yksi paikka, missä se on juuri syntymässä, on seuraava ilmaiskeikkani, jonka hoidan ilolla ja joka edustaa sydäntäni lähellä olevaa aatteellista joukkovoimatyötä. Tässä mainos:


Mukana on paljon jengiä. Ainakin nää: 
Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto 
Taidekriitikko Otso Kantokorpi 
Näyttelijäliiton juristi Elina Kuusikko 
Journalistiliiton juristi Jussi Salokangas (tai Petri Savolainen)
Muusikkojen liiton freeasiamies Sami Kuoppamäki 
ukko.fi -laskutuspalvelun Olli Kopakkala 
Freelancer-toimittaja Marja Kangasvaara 
Näyttelijä Mona Kortelampi 
Muusikko Sanna Tuhkunen 
Taiteilija Minna Esantytär

15 kommenttia:

  1. Kiitos taas erinomaisesta kirjoituksesta. Pienistä yksittäisistä muutoksista, jotka nopeasti saadaan näyttämään luonnolliselta osalta arkielämää, olisi esimerkiksi kaikissa Suomen yliopistoissa jonkun pitänyt pitää yksityiskohtaista tyhmyyspäiväkirjaa 2000-luvun alusta alkaen. Se, että taiteen ja kulttuurin asiantuntijoita painostetaan tekemään työtä ilmaiseksi ja että heihin iskostetaan arvottomuuden (ja jopa ahneuden) leima, on keskeinen osa tätä käynnissä olevaa "sivistyskysymyksen ratkaisua".

    VastaaPoista
  2. Hyvää tekstiä ja mielestäni yhtä pikkuriikkistä logiikkavirhettä lukuunottamatta oikeata ja tärkeää asiaa. Virhe on tietenkin laittaa markkinatalous vastuuseen siitä, että yliopisto ei ymmärrä esityksesi rahallista arvoa - ainoastaan sisällöllisen. Vapaa markkinataloushan on juuri sitä mitä (mielestäni oikein) teet, eli olet löytänyt esityksellesi markkinahinnan ja osa asiakkaistasi ostaa sen sillä hinnalla ja osa ei. Yliopiston ajattelu, että sinun pitäisi esiintyä korvauksetta puolestaan edustaa suljettua suunnitelmataloutta, jossa virkamies on arvioinut esityksesi heille niin arvottomaksi, ettei siihen kannata panostaa, mutta toisaalta näkee sen resurssikilpailussa hyödyllisenä ja haluaisi siksi esityksesi ilmaiseksi.
    Tähän dilemmaan kiertyy aika paljon taloudellisen sosialismin problematiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossahan puhuttiin "markkinafundamentalismista" ja "markkinatalousajattelun totalitarismista". Niitä (tai sitä, samaa kai ne tarkoittavat) nähdäkseni arvosteltiin, ei markkinataloutta laajasti.

      Poista
  3. Asiallinen ja hyvä kirjoitus Sinulta, Otso!

    VastaaPoista
  4. Miten absurdiksi tilanne onkaan pikkuhiljaa mennyt, kun kaikki on näennäisesti perusteltavissa sillä, että ajat vaan ovat nyt kaikkialla niin vaikeat. Uudeksi normaalitilaksi ei saa vakiintua, että alansa parhaiden taiteesta kirjoittavien asiantuntijoiden oletetaan tekevän ilmaiskeikkaa isoillekin organisaatioille.
    Totean lisäksi, että edellä mainituille alansa parhaille (joihin sinä Otso kuulut) satanen on minimipalkkiotoiveeksi naurettavan pieni! Se hemmetin satanenkin on vaivihkaa normalisoitunut niin, että todella moni taho esittää sitä mukamas kelpo palkkiona työstä, josta oikeasti tulisi maksaa 300-500 euroa. Luottavat, että freelancer kyllä kelpuuttaa sen satkun palkkioksi, kun vaihtoehtona on nolla. Yleisesti hyväksytyn minimipalkkion järjellistämiseenkin tarvittaisiin laajaa kollegiaalista vastarintaa. Nuoremman polven asiantuntijoiden on hankala saada palkkioita paremmiksi, jos tiedetään, että heitä 20 vuotta kokeneemmatkin tekevät työn satkulla. Tällä hetkellä kulttuurin kentällä ollaan loputtomassa oman erikoisosaamisen alihinnoittelun kierteessä.

    VastaaPoista
  5. Senttailin nuorukaisena 1960-luvulla mm. Nuori Voima -lehteen ja muistelen, että palkkioni oli 100 markkaa per juttu. Vuoden 1965 palkkio olisi vuoden 2015 rahassa 179,80 euroa. Marxin kurjistumisteoria on jälleen osoittainut oikeellisuutensa ;-).

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä! Kaltaisesi ihmiset saavat minut uskomaan tulevaisuuteen. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kieltäytyä tekemästä työtä ilmaiseksi. Se on kuitenkin työtä ja se ei ole sitä, jos siitä ei saa palkkaa.

    VastaaPoista
  7. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kleptokratia

    VastaaPoista
  8. On jonkinlainen hulluuden huippu, että juuri Valtioneuvosto syö valtiota sisältäpäin. Paradoksaalisesti yksityiseltä sektorilta löytyy näköjään enemmän diversiteettiä sekä ymmärrystä erilaisia kulttuuriarvoja kohtaan. Vandaalihallitus pitäisi saada pikimmiten nurin.

    VastaaPoista
  9. Kaikilta kykyjensä mukaan ja kaikille tarpeidensa mukaan.

    VastaaPoista
  10. Mites se Kapriisin näyttely. Käy kattomassa

    VastaaPoista
  11. Annas olla jos yliopisto tarvitsisi ulkopuolista konsulttia vaikkapa organisaation kehittämiseen. Kyllä siihen rahaa löytyy ja palkkatasokin on jotain muuta kuin 100 e.

    VastaaPoista