Tiistaina kävin kuitenkin Forum Boxissa Tülay Schakirin (s. 1968) näyttelyssä "tuskin huomattava" (23.11.–16.12.). Mutta eipähän tuo eilisen Kauppalehden tarjolla ollut 1500 merkin tila mahdollistanut kuin yhdestä työstä puhumisen – yhtäkkiä taas vain huomasin, että merkit oli käytetty, vaikka juttu oli vasta alussa:
Hyvin ripustettu
Länsimaiset taiteilijat ovat ainakin renessanssista lähtien pohtineet sitä, miksi näemme asiat niin kuin näemme ja miten sitä voisi manifestoida. Havainnon rakentumista onkin pelkän pohtimisen lisäksi tullut toisinaan myös varsinainen taiteen aihe.
Vaikka monipuolisesta valosuunnittelustaan tunnetun ja useita julkisia teoksia tehneen Tülay Schakirin (s. 1968) teoskokonaisuus ”tuskin huomattava” vaikuttaa ensi alkuun aika oudolta, jatkaa se siis tavallaan pitkää perinnettä.
Kuvataiteilijan onnistuu enää harvoin hätkähdyttää yleisöä, ja gallerioissakin on kaikki kuviteltavissa olevat ripustuspaikat käytetty eri tavoin jo moneen kertaan – myös kattoa myöten. Mutta samalla tavallahan niitä yleensä katsotaan ja väännellään sitten tarvittaessa niskaa. Schakir on käyttänyt Forum Boxin komeita tiloja lähinnä katosta käsi, ja yleisölle tarjotaan apuvälineeksi peili, jonka avulla pitää yrittää tihrustella kattoa ja sinne installoituja esineitä ja rakenteita. Näin sitä joutuu ikään kuin huomaamatta osaksi havaintotapahtumaa ja siten itse teosta. Efekti korostuu varsinkin sen takia, että peilin avulla ylös katsominen ei ole kovin arkinen asia, ja tähtäämisen tuottaman tasapainoilun myötä sitä joutuu pohtimaan taiteilijan oivallusten lisäksi omaa kehoaan ja tapojaan hahmottaa maailmaa. Kokemus on aika metka, vaikka ei sen avulla mitään kopernikaanista vallankumousta tietenkään tapahdu. Jokin mielekäs liikahdus kuitenkin.
***
Muistin samalla, että kirjoitin nelisen vuotta sitten Schakirin Sculptorin näyttelystä Uuteen Suomeen jutun. Tästä linkistä siihenkin juttuun, kun nyt ei sanoja piisannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti