Muuttuuko taide virtuaaliseksi?
Ateneumin taidemuseo liittyy osaksi Google Art -verkostoa. Google Art on digitaalinen museo, jonka kautta pääsee tutustumaan taideaarteisiin ympäri maailmaa. Toissa vuonna perustettuun virtuaalimuseoon kuuluu 180 taidelaitosta 40 maasta, ja taideteoksia on tarjolla yli 35 000.
YLE:n haastatteleman Google Finlandin maajohtaja Anni Ronkaisen mukaan projekti ”juontaa juurensa Googlen perusfilosofiaan – tuoda maailmassa oleva tieto kaikkien haettavaksi ja saavutettavaksi”.
Jalojen ajatuksien lisäksi on syytä muistaa että Google Inc. on myös monopoliasemaa havitteleva yhdysvaltalainen osakeyhtiö, jonka voitot muodostuvat sen taidokkaasta mainossysteemistä. Olemme varmaankin huomanneet, että osakeyhtiöt ovat vastuullisia osakkeenomistajille eivätkä jaloille aatteille – vaikkapa maailman kulttuuriperinnön säilyttämiselle.
Ehkä sekin on syytä muistaa, että taideteos ei ole kasa bittejä, ei nollia ja ykkösiä. Näytön kuva taideteoksesta ei ole taideteos. Taideteos on myöskin paljon muuta kuin osa ”maailmassa olevaa tietoa”. Se on kokemusta, elämystä. Se on jotain, jota havainnoiva ihminen voi lähestyä, josta se voi etääntyä ja joka koetaan elävän kehon kautta. Se koetaan aina jossain kontekstissa, jota Google yrittää häivyttää. Jopa niin tehokkaasti, että asiasta innostunut YLE:n toimittaja Minna Rinta-Tassi arvioi palvelun hyviä puolia: ”Kulttuurikierrosta helpottaa se, että kuvat ovat laadultaan korkeatasoisia, eikä teoksen näkyvyyttä peitä toiset turistit kuten todellisuudessa usein tapahtuu.”
Kitkatonta maailmaa ei ole. Kanssaihmiset – vaikkapa toiset turistit – luovat sen aidon kontekstin, missä asiat tapahtuvat. Se voi toisinaan ärsyttää, mutta se on totta. Se myös kertoo siitä, mitä museot ovat: paikkoja, missä ihmiset kohtaavat ja missä yhteiset kokemukset syntyvät.
Myös Google luo oman kontekstinsa: se kertoo sen, mikä muuntuu satunnaisesta olennaiseksi. Kävin tutustumassa EMMA – Espoon modernin taiteen kokoelmiin Google Artissa. Tarjolla olleet 38 taideteosta eivät vastanneet kokemustani EMMAssa käynneistäni. Pelkään kuitenkin, että nuo 38 teosta tulevat jollain erityisellä tavalla edustamaan EMMAa – ovathan ne nyt valittuja. Niiden siis täytyy olla jollain tavoin keskeisiä ja olennaisia. Niin kuin Google-haunkin: mitä korkeammalla rankilistassa, sitä tärkeämpi tai todempi täytyy tiedon olla. Kuka jaksaa etsiä niitä ”maailmassa olevia tietoja”, jota löytyvät sijalta 123 756? Tai kuka suhtautuu niihin vakavasti, uskoo niihin?
Google luo oman kontekstinsa. Se sitoo minut kaikkien muiden Google-palveluiden kautta tihentyvään verkkoon, jota kautta minut voidaan luokitella mainostuksen kohteena: tällainen on Google Artin kautta hahmottuva taidemakuni, tällainen musiikkimakuni YouTubessa jne.
Google ei ole ainoa mahdollinen käyttöliittymä todellisuuteen. Museossa käydessäni ostan usein esimerkiksi kirjan – demokraattinen käyttöliittymä sekin, vaikka vähän maksaisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti