Julkaistua 364 & Virossa 89: Nainenhan laulaa mitä haluaa

Toisinaan taidekriitikko tekee jotain ihan muuta kuin katselee taidetta – esimerkiksi kuuntelee rockia. Tuli oikein innostuttua eräästä levystä, ja niinpä kirjoitin siitä arvostelun Tuglas-seuran Elo-lehteen (5/12), joka tuli viikolla postissa. Tässäpä se – niin että levykauppaan siitä:
 
Nainenhan laulaa mitä haluaa  

Siiri Sisask: Hommikupuu. Universal 2012 (279 454-2).

Siiri Sisask (s. 1968) tuo mieleeni toisen suuren virolaissuosikkini ja myöskin klassikkolaulajan, jonka monipuolisuus on varsin häkellyttävää. Silvi Vraitin (s. 1951) tavoin Sisask on yhtä kotonaan rockfestivaaleilla kuin estradilaulajana gaalailloissa – molemmat ovat jopa kilpailleet euroviisuissa. Vraitista poiketen Sisask on myös monipuolinen säveltäjä ja sanoittaja.

Sisask ei ole koskaan seurannut trendejä, ja hän on haastatteluissakin korostanut, että hän tekee tietoisesti pienen yleisön musiikkia. Varsinaisen musiikkibisneksen ulkopuolella toimiminen on tarjonnut Sisaskille vapauden tehdä juuri sellaista musiikkia, jota hän kulloinkin haluaa. Kuuntelijalle tämä saattaa tuottaa yllätyksiä, koska kirjo on hyvin laaja. Hänen kolmen vuoden takainen albuminsa 11 sisältää lähinnä taidemusiikkiin vivahtavia Sisaskin omia pianosävellyksiä, suurelta osin jopa pelkästään instrumentaalisia, kun taas edellisellä albumilla Lingua Mea (2010) liikutaan kansanmusiikkivaikutteisen popin ja jazzin alueella. Joillekin Sisaskin ystäville pitkään odotettu uusi albumi Hommikupuu saattaa tulla melkoisena yllätyksenä, sillä nyt kansanmusiikin lisäksi on mukana varsin voimakas annos heavyrockia. Lingua Mealta on mukana pari kappaletta uutena päivityksenä: Vii üle vii ja Kiigu, kiigu. Niiden avulla on itse asiassa varsin hauska tarkastella sitä, miten samaa biisiä voi varioida.

Hommikupuun on tuottanut Metsatöllin rumpali Marko Atso, ja hän soittaa levyllä myös rumpuja. Kitaraa soittaa monesta bändistä – muun muassa Taneli Padar & The Sun – tuttu Tarvo Valm, bassoa monipuolinen popjazzmies Mihkel Mälgand ja selloa Kaido Kelder, joka viihtyy yhtä hyvin rocklavoilla kuin Tallinna Filharmoonian palveluksessa. Sisask itse vastaa laulusta ja pianosta – hän on myös lisäkouluttanut pääinstrumenttiaan Mongoliassa, mikä kuuluu parilta kappaleelta, joissa Sisask ulottaa uskomattoman tarkan ja isorekisterisen äänensä mongolialaisen kurkkulaulun puolelle.

Kaikki levyn sävellykset ovat Sisaskin omia, ja säveltäjänäkin hän varsin monipuolinen. Joku biisi saattaa olla kuin indie rockia (Siin ja praegu), joku tyylipuhdasta bluesia (Ei ole kunagi hilja), monet pohjaavat kansanmusiikkiin, jota Sisask viljelee mielellään niin kuin monet virolaiset edeltäjänsä – oli sitten kyse klassisesta tai rockista. Kaikkia kuitenkin lopulta yhdistää Sisaskin maaginen ääni, joka nivoo levyn saumattomaksi kokonaisuudeksi. Pääosassa on selkeästi Sisask itse, ja bändiä on käytetty säästeliäästi, väliin kun aksenttina ja väliin loppuhuipennusta rakentaen. Mistään varsinaisesta heavyrocklevystä ei siis ole kyse.

Sisask vastaa myös osin sanoista, mutta monien edeltäjiensä tavoin hän luottaa myös virolaiseen runouteen. Nytkin mukana ovat rakastettu klassikko Juhan Liiv (1864–1913), võrulainen setuaktivisti Ilmar Vananurm (s. 1946) ja myös lastenkirjoistaan tunnettu tallinnalainen runoilija Helvi Jürisson (s. 1928). Sisaskin kautta virolaisessa rockissa kuuluu siis monen sukupolven ääni. Jürisson on muuten erään toisen legendan äiti. Sisask on tehnyt yhteistyötä myös Jürissonin pojan, monipuolisen avantgardistin ja monitaiturin Peeter Volkonskin (s. 1954) kanssa. Suomessa tämän yhteistyön tuorein hedelmä on Puhdistus-elokuvan lopussa soiva järisyttävän komea Mis maa see on, vanha (1998) Ultima Thulen kanssa levytetty biisi, jonka Sisask teki ikiklassikoksi viimeistään toissakesän nuorten ja lasten laulujuhlilla.

Näin Sisaskin viime kesänä Peipsin rannalla Rannapungerjan Tuletorni kontsertissa esittämässä Hommikupuun materiaalia, ja oli huikeaa olla todistamassa hänen intensiivistä esitystään ja myöskin selkeää riemua siitä, miten hän saattoi johtaa mahtavaa äänivallia käskiessään heavybändiään kuin kapellimestari ikään.

Tämä akti olisi syytä saada pikaisesti Suomeen!

***

Kuunnelkaa tästä linkistä uudelta levyltä vaikka Ma ütle midagi muud. Ja tästä linkistä se klassikko Mis maa see on. Tässä biisissä on kyllä kaikki ikiklassikon ainekset. Ja tästä linkistä vielä sama biisi nuorten laulujuhlilta. Siiri on syystäkin liikuttunut. Ja tässä vielä Siirin kotisivut.