perjantai 25. syyskuuta 2015

Julkaistua 698 & Luettua 134: Käsittelen tätä kirjaa

Arkkitehti (4/15) tilasi minulta arvion Martin Paneliuksen, Risto Santin ja Jarkko S. Tuusvuoren Käsikirjasta (Teos 2013) – sinänsä varsin ilahduttavaa, että kirjat eivät aina tunnukaan vanhenevan niin oletetusti, ja vähän vanhemmistakin kirjoistakin voi joskus kirjoittaa:


Käsittelen tätä kirjaa

Käsillä oleva kirjaa on vaikea käsitellä. Yli 750-sivuinen kirja on esineenä raskas, eikä sitä ole mukava lukea sängyssä – se ei tahdo edes pysyä käsissä. 
Kirjaa on myös vaikea käsitellä kriittisesti, sillä siinä on niin paljon monitieteellistä asiaa kädestä, ettei asiantuntemus riitä sen kriittiseen tarkasteluun. Se on myös niin täynnä eri tieteenalojen käsitteitä etymologisine sivupolkuineen, että jo viikon kuluttua kykenee muistamaan niistä vain murto-osan – saati että olisi edes käsittänyt likikään kaikkea. Siksi se onkin nimensä mukaisesti käsikirja: kirja jossa on niin paljon keskitettynä tietoa yhdestä aiheesta, että se on laitettava hyllyyn odottamaan tulevaisuuden tarpeita. Lukuelämykseksi siitä ei ole: se on jankkaava, kirjoittajiensa maneereilla – tämänkin sanan etymologia lähtee kädestä – raskautettu. Ilmaisua ”käsillä oleva kirja” on esimerkiksi käytetty useita kymmeniä kertoja. Kirjan olisi helposti voinut lyhentää jopa puoleen.
Käsikirjan kirjoittajista kaksi on emeritusprofessoreita: neurologiasta Martin Panelius ja anatomiasta Risto Santti. Erityisasiantuntijoita nuorempi Jarkko S. Tuusvuori on puolestaan filosofi, toimittaja ja kääntäjä. Joukkueen koostumus on hedelmällinen, ja siksi lukukokemus oli tietystä puuduttavuudestaan huolimatta kiehtova ja myös varsin elämyksellinen.
Harvoin olen lukiessani ollut niin toiminnallinen: tein kädelläni erilaisia liikkeitä, kokeilin lihasryhmien toimintoja ja erilaisia tarttumisotteita ja mielikin alkoi toimia vireästi. Koska kirjassa oli niin paljon asiaa ja sitaatteja, aloin etsiä siitä jopa tietoisesti puutteita ja keksinkin yhden: suomalainen kevyt musiikki olisi tarjonnut loputtoman määrän siteerattavaa käsi kädessä kulkemisesta aina hadrdcore punk -yhtyeeseen Terveet Kädet. 
Mutta tyyliseikat sikseen. Käsikirja on sekä mahtava tietopaketti kädestä, sen rakenteesta, evoluutiosta ja toiminnasta että sen filosofisesta ja kulttuurisesta merkityksestä ja ehkäpä myös puolustuspuhe kädelle sen tulevaisuuteen liittyen – niin kädettömiksi olemme käyneet. 
Kreikkalaisen filosofi Anaksagoraan mukaan juuri kädet tekevät ylimmästä olennosta ylimmän. Aristoteles näki puolestaan kädet nimenomaan järjen työkaluina. Käsien ja järjen hierarkkisuuden ongelmaa käsikirjallisuus on joutunut käsittelemään, eikä ratkaisua tietenkään ole syntynyt. Käsin tekemisen ja käsien vapauttamisen välinen juopa tuntuu nykyään vain vahvistuvan. Kuten kirjoittajat toteavat, ”hitaudella, hankaluudella tai harmillisuudella on paha oikeuttaa uusia kojeita tai konsepteja, mutta pitkälti niihin perustuu kesämökkien, kasvimaaviljelyn, savusaunan, vaellusreittien, romaanikirjallisuuden ja saappaanheiton sinnikäs viehätys”. 
Olen jo vuosia kärsinyt jännetuppitulehduksesta, siis käsieni käyttämisestä lähinnä pelkästään tietokoneella ja väärissä asennoissa. Samaan aikaan innostukseni ostaa käsin tehtyä kasvaa vuosi vuodelta – leipänikin on usein artesaanileipää. Nyt haluan heittämään leipiä ja lähteä miettimään sitä, miten juuri kädellä heittämisen rooli ihmisen evoluutiossa saattaa olla se merkittävä askel. Haluan käsittää tämän sekä elämyksellisesti itseäni tarkkaillen että käsitteellisesti sitä pohtien. Tällaisia herätteitä Käsikirja tarjoaa loputtomasti. Intialaista päähierontaakin täytyy ilmeisesti kokeilla. Kirja puhuu ajatuksia herätellen myös koskettamisen kulttuurisesta merkityksestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti