Näyttelykuvia 558 & 559 & 560 & 561: Reunamaita

Jatkan vielä rästien purkua. Toissaviikon perjantaina lähdin vähän pidemmälle näyttelykierrokselle, koska olin tekemässä Taiteeseen galleriakierrosta, jossa käsittelisin vähän marginaalisempia kuvataideilmiöitä. Tästä tulee siis juttu myöhemmin, joten olen nyt lyhyt.

Aloitin läheltä, Rööperin Taidesalongista, jossa oli esillä näyttelyssä (13.1.–12.2.) Katariina Lillqvistin (s. 1963) tuoreimman animaation – Faruza (2011) – nukkeja ja rekvisiittaa. Oikein kiinnostava nähdä läheltä näitä animaatiovälineitä. Näyttely oli sisällöltään sympaattinen, mutta ripustus oli karsea. Se oli kuin amatöörimäisestä pikkuisesta nukkemuseosta. Seinillä oli jopa kehyksissä tiedotetekstejä, jotka olisi voinut ihan hyvin jakaa pöydännurkalta niin kuin normaalisti.

***

Sitten matkasin Pohjois-Haagaan. Läntisellä sosiaaliasemalla oli valokuvanäyttely Elämäni kuvat (14.12.2011–31.1.2012). Tässä tiedotteesta: "Ryhmän jäsenet valokuvasivat ja keskustelivat omista ja toistensa ottamista valokuvista sekä valokuvien kautta omasta elämästään ja tavoitteistaan. Kuvista on nyt koottu suurelle yleisölle avoin valokuvanäyttely." Ohjaajana projektissa on toiminut kuvataiteilija Nella Keskisarja (s. 1946). Hienon tuntuinen projekti, joka sosiaalitoimiston asiakkailta saadun palautteen perusteella on myös toiminut tavoitteidensa mukaisesti.

***

Ja sitten baariin. Porvoonkadun Baarissa oli esillä Markus Rauramon (s. ?) katutaiteen kuvakielestä ponnistavia maalauksia. Ja kun baarissa olin, join oluen ja viihdyin. Hauska oli näitä melko kiinnostavia töitä katsella ja pohtia sitä ihmeellistä juttua, että baarinäyttelyissä on aina jotain vähän epäilyttävän "alempiarvoista", vaikka baarit ovat todellisuudessa mainio paikka esittää taidetta sellaisellekin yleisölle, joka ei juuri gallerioisaa käy.  

Kysyin myös kuvan nuorilta luvan, että suostuvatko he esittämään kuvassa baariasiakkaita. Suostuivat.

***

Ja sitten menikin vähän gonzoksi. Laterna Magicassa oli Nanni Vapaavuoren (s. ?), Elina Lifländerin (s. 1978) ja Leila Kourkian (s. ?) esitysinstallaatio Between Two Skies (13.1.–4.2.). Näyttelyssä on seitsemän esitysiltaa, jollaisessa en siis käynyt, joten en tarkkaan tiedä, mitä siellä pitäisi olla. Satuin vain piipahtamaan paikalle gallerian aukioloaikana. Pimeässä kellarissa oli muutama valolähde ja jotain äänimaisemaa:   

Galleristi, jolle pudistelin päätäni kertoessani, että en ymmärtänyt näkemästäni mitään, sanoi, ettei hän ollut varma oliko hän edes saanut kaikkia monitoreita päälle. Luin minä sitten tiedotteenkin, jossa sanottiin: "Galleriaympäristö avartaa esityksellisen tila-ajattelun näkökulmia ja mahdollistaa heijastekuvien avulla sisä- ja ulkotilojen, menneen ja nykyhetken samanaikaisuuden. Installaatiossa valo ei valaise teosta kohteena, vaan on itsessään teos ja olosuhde, joka nostaa esiin kellari-gallerian erityisluonteen kallioineen, maalattioineen ja rosoisine kiviseinineen."

No, tiedänhän minä, että olisi pitänyt nähdä se esitys (ja yritän ehkä vielä ehtiäkin näkemään sen), mutta tulipahan pitkästä aikaa nähtyä jotain, jota en tajunnut lainkaan. Vähän nolottaakin. Mutta aika vähän.