Ja nyt kun on jo kevät, aiheutti tämä kokemus ainakin itsessäni voimakkaan seikkailun halun.
Metodeja arkkitehtuuriretkeilijöille on monia, ja yritin myös esitellä niitä yleisölle. Yksi erittäin hauska ja hedelmällinen metodi on etsiä antikvariaateista neukkuaikaisia matkaoppaita – minulla on niitä hyllyt täynnä – ja lähteä sitten niiden avulla tutkimaan nykyhetkeä. Katsomaan muun muassa sitä, miten asiat ovat muuttuneet tai ylipäänsä säilyneet.
Olen monesti miettinyt erilaisten sovhoosien, kolhoosien ja muiden valtiollisten maatalouskennusten järjestelmällistä bongaamista. Kyse ei ole pelkästä camp-huumorista, sillä neukkuaikana maaseudulle rakennettiin myös monia arkkitehtuurin helmiä, kuten tämä yhden lempiarkkitehtini, Valve Pormeisterin (1922–2002) vuonna 1965 suunnittelema huippukohde, Kurtnan siipikarjankasvatuksen koeaseman päärakennus (nyk. lomakeskus), jonka kävin bongaamassa heinäkuussa 2012 ja joka sijaitsee Sakussa noin 25 km. Tallinnasta etelään:
Tai entä tämä Vilen Künnapun (s. 1948) piirtämä Kehran sovhoosin pääkonttori (nyk. baptistiseurakunta – itse asiassa ottaa oikein pannuun, että baptistit ostivat tämän hienon joenrantarakennuksen vuonna 1994 miljoonalla kruunulla – siis 64 000 eurolla olisin saanut elämäni kesämökin!) 1980-luvun lopulta, jonka bongasin vuonna 2010:
Tosin tilaa olisi ollut vähän liikaa – tässä pääfasadi (huomatkaa Künnapulle ominainen punainen pylväs aukon alla; aukosta näkyy rakennuksen läpi joelle):
Olen vieläkin vähän uupunut liian ahkerasta viime vuodesta, mutta viimeistään nyt tiedän siihen apuneuvon. Haluan lähteä pitkälle retkelle bongaamaan sovhooseja ja kolhooseja!
Niitä on oikeasti niin monennäköisiä – neukkuaikanakin toisinaan vain mielikuvitus oli rajana. Esimerkiksi tällainen ufohelmi – Sauen vihannesviljelyn mallisovhoosi – on ihan Tallinnan kupeessa Laagrissa:
Löysin sen vahingossa vuonna 2009, enkä ole vieläkään saanut arkkitehtia selville. Harrastusta siis piisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti