Virossa 111: Kun oikein ahdistaa

Kun taidepolitiikka alkaa kunnolla ahdistaa, on viinanjuonnille tarjolla kuitenkin terveellisempiä ja pitkäkestoisempia vaihtoehtoja. Niinpä meninkin Kluuvin gallerian tuottaman järkyttävän tappion jälkeen eilen kuuntelemaan kunnon musiikkia, jotta pääsisin hetkeksi eroon kuvataiteen instituutioista. Ravintola Villi Wäinössä järjestetään kerran kuussa virolaiseen musiikkiin keskittynyt Etnoklubi. Eilen oli vuorossa kahden virolaisen kitaristilegendan tuore duo. Folk- ja rock-taustaiset virtuoosit Tõnu Timm (s. 1964) ja Jaanus Nõgisto (s. 1956) ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja ehtineet tehdä jo yhden albuminkin. 
Tässä nämä varsin tyylitietoiset äijät:

Timmillä oli akustinen kitara ja ennen kaikkea hänen hieno mestarin tekemä Weissenborninsa (puinen akustinen havaijinkitara). Nõgistolla oli kaksi akustista kitaraa ja napolilainen kahdeksankielinen mandoliini, jota hän kuritti ripeään bluegrass-malliin. 
Tässä pieni klippi eilisestä:

Aivan fantastinen keikka, ja onneksi yleisökin tajusi sen, sillä äijiä ei noin vain päästetty pois stagelta. Viimeisessä encoressa Timm kaivoi vielä esiin sormipianonsa:

Jos haluatte vähän parempaa äänenlaatua ja kuvaa sekä kunnon näytteen, tästä linkistä äijät Viron tv:ssä.
Ja jos haluatte yhdistää matkailua ja musiikkia (joka saattaa folkin lisäksi sisältää bluesia ja jopa Led Zeppeliniä), duon kotisivuilta löytyy keikkakalenteri. Esimerkiksi Tallinnan musiikkiviikoilla – jossa muuten muun muassa juhlitaan suomalaisen Stupido-levy-yhtiön 25-vuotista historiaa – heillä on kaksi keikkaa 29.3.
Vaan elämä ja politiikka jatkuvat arjessa, ja niinpä istun jo nyt (klo 07.44) junassa matkalla Jyväskylään, missä minua odottaa kaksipäiväinen taidepoliittinen symposiumi Kohti markkinarakoja.