Olen muutaman viikon ajan ollut normaalista taidearjestani aika poiskulkeutunut ja suurimman osan aikaa vailla nettiyhteyttä tai työn touhussa, koska olen asunut Mäntässä järven rannalla ja ripustanut Mäntän kuvataideviikkoja. Kaikki muu on jäänyt vähän hunningolle. Olen parhaillaan matkalla Tallinnaan hakemaan yhtä puuttuvaa taideteosta, joten pystyn laivamatkan aikana kuromaan taidemaailman tapahtumien laiminlyöntejäni kiinni. Palaan siis vielä toukokuulle.
14.5. olin mukana Suuressa Katutaidetapahtumassa Arabianrannassa. Minut oli valittu yhdessä vasemmistopolittiiko Paavo Arhinmäen, Helsingin Sanomien toimittaja Kaisa Heinäsen ja kuvataiteilija Jani Leinosen (s. 1978) kanssa palkintoraatiin, jonka tehtävä oli valita lukuisten töiden joukosta voittaja.
Suurin osa töistä oli aika konventionaalisia ja yllättävän monet sellaista jo vähän tylsältä tuntuvaa vanhan koulun graffitia. Voittajan valinta ei sitten ollutkaan kovin vaikeaa, koska kaikki ihastuimme melko yksimielisesti vähän pienempien lasten anonyymiin seinän maalaukseen, jossa pienet toteuttivat luovuuttaan vailla mitään erityisiä sääntöjärjestelmiä – jota graffitimaailmakin on toki täynnään:
Vakuutan käsi sydämellä, että valintaan ei lainkaan liittynyt se, että etunimeni oli kirjoitettu teokseen – enkä muuten itsekään sitä tehnyt.
Näin tiedotteessa kommentoitiin lausuntoamme:
– Anonyymit lapset nousivat esiin katutaiteen ideologiaa hienosti eteenpäin vievänä ja sen perimmäistä ideaa toteuttavana kokonaisuutena. Sekä avoin seinä että maalatut figuurit toivat uuden sukupolven katutaiteen piiriin. Haluamme palkita kollektivisesti kaikki anonyymit lapset, jotka olivat teoksia toteuttamassa, palkintoraati perusteli.
– Palkintorahat annetaan seinämät ja figuurit järjestäneelle Sarjakuvakeskukselle lasten katutaidetta kasvattavan kurssitoiminnan järjestämiseen. Olemme myös erityisen ilahtuneita että pääsimme palkitsemaan katutaidetta sen sijaan, että siitä normaalisti sakotetaan, raati jatkoi.
Ei siis mikän ihan maailmoja mullistava tapahtuma, mutta hauskaa kuitenkin oli. Vaikkakin kylmää.
Ammattikriitikko Heinänen katsoo tarkkaan ja miettii, Arhinmäki ja Leinonen ovat vähän coolimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti