Palataan vielä kerran toukokuuhun. Lyhyellä karkumatkallani Mäntän kuvataideviikkojen ripustamisesta piti kiirettä. Heti Galleria Ortonin avajaisten jälkeen lähdin 31.5. Siuntion hyvinvointikeskukseen, jonka uusi taidepolku avattin julkisesti. Samalla julkaistiin taidepolun opaskirjanen, jonka tekstin olen kirjoittanut (tähän palaan piakkoin). Samalla siellä avattin myös Taidekivenveisto ry:n veistosnäyttely (1.6.–31.10). Minullakin oli näppini mukana tämän näyttelyn synnyssä, mutta se ei estä minua toteamasta, että vähän surullinen näyttely oli. Tylsälle hiekkakentälle oli tylsästi siroteltu joukko satunnaisia veistoksia, jotka eivät ottaneet toisiinsa mitään erityistä kontaktia.
Otin minä näyttelystä kuviakin, mutta hukutin kamerani – jätin sen Mäntän paluureissuun lähtiessäni auton katolle – kahden päivän kuluttua, joten sinne ne menivät. Vähän samoin kuin muistoni tästä näyttelystä ovat jo muutamassa viikossa hiipuneet.
Skarppausta tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti