[Julkaistua 415:] Kuinka elämäni kapitalismin henkisenä ammattihuorana yhtäkkisesti lakkasi

Ensin vitutti rankasti. Sitten vitutti tosi rankasti. Nyt ei enää vituta niin paljon. Sitä en tosin tiedä, millä maksaisin tämän ja ensi kuun vuokran.

Tein nimittäin eilen päätöksen, että lopetan päivälehtiin kirjoittamisen kokonaan – ainakin toistaiseksi. Lähetin tänä aamuna kolme sähköpostia:

1) Ilkka, jonne olen kirjoittanut säännöllisesti kolumneja ja arvosteluja Helsingin isommista näyttelyistä osapuilleen vuodesta 1998. Arvostelujen kirjoittaminen loppui vuoden vaihteessa, jolloin Ilkka liittyi Alma Aluemedian kanssa toimitukselliseen sopimukseen (itse asiassa juuri tämä prosessi vei minut alun perin Alma Aluemedian syliin). Lähetin seuraavan sähköpostin Tero Hautamäelle Ilkan kulttuuritoimitukseen:

Tervehdys,

Mietittyäni muuttunutta avustajastatustani Ilkkaan nähden, päätin lopettaa Ilkan avustajana toimimisen kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jätän myös loppuvuoden kolumnit kirjoittamatta. Mitään kirjallista sopimustahan meillä ei edes ole – on vain muutama sovittu päivämäärä –, ja teidän on tuskin vaikeaa löytää tilalleni uutta kolumnistia.

Syy tähän on se, että tarkemmin asiaa mietittyäni olen päättänyt lopettaa myös Alma Aluemedian avustamisen, koska kyseinen avustajasuhde ei ole aatteellisten näkemysteni mukainen. Ja kun en kuitenkaan saa enää kirjoittaa Ilkkaan arvostelujakaan, katson kolumnistinanne vain tukevani niitä kehityskulkuja, joita vastustan. Mediatalojen toimituksellinen yhteistyö tulee murskaamaan suomalaisen kulttuurijournalismin moniäänisyyden, ja tätä kehityskulkua en halua olla tukemassa.

Kuluneista vuosista kiittäen mutta aiheetta enempään,

Otso Kantokorpi

Ja koska olen kirjoittanut Ilkkaan vuosikausia, halusin myös sanoa jotain lukijoilleni, joten kirjoitin yleisönosastolle lyhyen kirjoituksen, jonka osoitin myös Ilkan päätoimittajalle. En tiedä, onko niillä munaa julkaista sitä, mutta tässä se kuitenkin:

Ilkan päätoimittaja Satu Takalalle ja Ilkan lukijoille

Olen viitisentoista vuotta toiminut Ilkan avustajana kirjoittaen säännöllisesti kolumneja ja harvakseltaan kritiikkejä Helsingin merkittävimmistä näyttelyistä. Ilkan tehtyä yhteistyösopimuksen Alma Aluemedian kanssa avustajasuhteeni luonne muuttui radikaalisti. Koska en enää saanut kirjoittaa suoraan Ilkalle arvosteluja, ryhdyin kirjoittamaan niitä alkuvuodesta 2013 Alma Aluemedialle, mitä kautta Ilkkakin niitä sittemmin on julkaissut. Olen kuitenkin miettinyt alkuinnostuksen jälkeen hieman tarkemmin Alma Aluemedian kanssa allekirjoittamaani freelanceria riistävää sopimusta, joka ei tuonut minulle mitään lisätuloja, vaikka juttuni saatetaan julkaista identtisenä jopa seitsemässä lehdessä. Tein virheen allekirjoittaessani sopimuksen. Katson tällaisen toiminnan kaventavan oleellisesti suomalaista kulttuurijournalismia, ja asiaa harkittuani en halua olla mukana tukemassa tällaista kehityskulkuja. Siksi lopetan Alma Aluemedian avustamisen ja samalla lopetan myös kolumnieni kirjoittamisen Ilkkaan – vastalauseena sille, että varsin hyvää tulosta tekevä Ilkkakin on nyt ryhtynyt mukaan tähän kulttuurijournalismin alennustilaan johtavaan kampanjaan.

Haluan kuitenkin kiittää kaikkia vuosien aikana tavoittamiani lukijoita. Olen myös saanut paljon hyvää palautetta. Vaatikaa itsellenne jatkossa parempaa maakuntalehteä!

Helsingissä 6.4.2013

Otso Kantokorpi

taidekriitikko               

2) Alma Aluemedia (Aamulehti ja neljä maakuntalehteä), jonka kriitikkona olen toiminut tammikuusta 2013. Ehdin vajaassa kolmessa kuukaudessa kirjoittaa viisi kritiikkiä: 1, 2, 3, 4, 5.

Tein virheen allekirjoittaessani Alman freelancerille epäedullisen sopimuksen. En ajatellut asiaa tarpeeksi. Varmaankin halu päästä maksamaan rästilaskuja ja halu päästä kirjoittamaan isommille yleisöille sokaisi minut, vaikka epäilyksiäkin – en minä ihan tyhmä ole – toki oli: totesinkin heti alkuun ”myyneeni sieluni” Alma Aluemedialle. Alun innostavien puheiden jälkeen paljastui vähitellen myös sitten se, että Alma Aluemediallakin oli nykyään niin trendikkäitä – ja surullisen usein todelliseen tulokseen nähden perusteettomia – ”säästöpaineita” ja että miten vähän he kuitenkin tulisivat juttujani ostamaan, joten tilinikin tulisi jäämään niin pieneksi, että huoraaminen ei olisi huoran maineen väärti. En ole kovin tekopyhä ihminen – olen myös pragmaatikko: jos ei persettä ehkä ylipäänsäkään kannattaisi jakaa, ei sitä ainakaan halvalla kannata jakaa. Ja sitten kun huomasin uutisoidun, että Kaleva ja Turun Sanomatkin käyvät neuvotteluita Alma Aluemedian kanssa, tajusin lopullisesti, ettei tässä olisi yhtään mitään järkeä. Kirjoittaisin paskapalkkioilla ja aivan liian vähillä juttumäärillä jopa yhdeksässä menestyvässä ja isossa lehdessä julkaistavia juttuja. Tässä kehityskulussa en halua olla mukana. Lähetin siis seuraavan sähköpostin Alma Aluemedian kulttuuritoimituksen päällikölle Markus Määttäselle:

Tervehdys,

jouduttuani viime päivinä julkisuudessa ja sosiaalisen median puolijulkisuudessa mediahuoramannekiiniksi olen joutunut öisinä hetkinä miettimään avustajasuhdettamme vähän tarkemmin. Nyt on pakko tunnustaa, että tein virheen ja että toimin myös aatteideni vastaisesti allekirjoittamalla Alma Aluemedian avustajia riistävän sopimuksen. En minä oikeasti halua olla tukemassa niitä kapitalistisia kehityskulkuja, jotka ovat murskaamassa suomalaisen kulttuurijournalismin moniäänisyyttä ja jotka ovat luovuttamassa toimituksellisia periaatteita journalismin minulle edelleenkin melko pyhien aatteiden sijaan kapitalismille, johon en ole samastunut koskaan.

Tästä syystä olen päättänyt lopettaa kokonaan päivälehtien avustamisen. Etsin toimeentuloni muualta.

Lyhyestä yhteistyöstä kiittäen, mutta aiheetta enempään,

Otso Kantokorpi

3) Olen kirjoittanut Kauppalehteen kritiikkejä vuodesta 2006 ja kolumneja vuodesta 2012. Kauppalehti aloitti vuoden 2012 syksyllä säästöohjelman, ja kolmossivu puolittui – ja samalla minun tilini enemmän kuin puolittui. En saanut kirjoittaa enää kuin 1500 merkin juttuja, joiden palkkio on 100 euroa – ennen olin saanut kirjoittaa jopa 3 000 merkin juttuja, joista maksettiin suhteellisesti ottaen isompia palkkioitakin. Olin aiemmin keväällä jopa aika innostunut, kun sain käytyä Lontoossa ja hieman korotetuilla juttupalkkioilla edes matkan maksetuksi. Oli jo puhetta syksyn Berliinistä ja myöhemmin jopa New Yorkista. Sitten kaikki romahti. Kun aktiivinen kolmossivun pomoni Markus Ånäs sai säästösyistä – jälleen näitä perusteettomia säästösyitä – kenkää viime vuoden vaihteessa, asiat alkoivat mennä vielä huonommin, ja olen koko tämän kuluneen vuoden aikana saanut myydyksi muutaman pikkujutun. Myös kolmossivun journalistinen taso romahti. Ei tässäkään ole enää mitään järkeä. Vaikka kutsunkin itseäni mieluusti kulttuurityöläiseksi, joudun tässä kapitalistisessa maailmassa tunnustamaan, että alan minäkin vuosien aktiivisella kirjoittamisella olla jonkinlainen brändi, eikä muutaman huntin takia kannata antaa nimeään toiselle brändille. En halua siis tällä hinnalla olla ”Kauppalehden taidekriitikko”. Lähetin seuraavan sähköpostin kolmossivun oto. tuottajalle Jussi Jalkaselle (päätoimeltaan Kauppalehti Option toimituspäällikkö):

Tervehdys,

Koska avustajasuhteemme ei Ånäsin lähdettyä ole osoittanut mitään erityisiä myönteisiä kehityskulkuja ja koska saan nykyisin Kauppalehteen niin vähän juttuja myytyä, ettei sinä ole minulle mitään sen paremmin taloudellista kuin henkistäkään järkeä (siis esimerkiksi suhteessa siihen, että minut on jo vuosia mielletty ”Kauppalehden taidekriitikoksi”) katson aiheelliseksi lopettaa avustajasuhteeni ja hakea hieman parempaa toimeentuloa muualta.

Kuluneista vuosista kiittäen, mutta aiheetta enempään,

Otso Kantokorpi

***

Nyt on aika puhdas olo. Taidan lähteä ystäväni Hanskin kanssa baariin pelaamaan pari kierrosta euron tikkiä. Ja ehkä minulla on päätökseni kunniaksi varaa ottaa yksi olut ja yksi Jaloviina.

PS. 11.4. Ja julkaisihan Ilkka asiallisesti keskiviikkona avoimen kirjeeni – oikein komeasti kuvalla varustettuna entisen kolumnini paikalla kulttuurisivuilla. Siitä kiitos.