keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Helsingin taidemuseon johtokunta 15: Kluuvin gallerian kohtalo, osa 7. eli viimeinen osa eli R.I.P.

Nyt Kluuvin galleria on sitten haudattu. Museon johtokunta teki tänään päätöksen. Äänestys ja sitä edeltänyt keskustelu oli aika monimutkainen asia, mutta alla tiivistelmä, jotta faktat ja nimet jäisivät aikakirjoihin:
Museon esitys Kluuvin gallerian siirtämisestä Tennispalatsiin syksystä 2015 alkaen tästä linkistä.
Minä tein vastaehdotuksen, joka kuului osapuilleen näin [en nyt muista ihan tarkkaa sanamuotoa]: "Esitän, että Kluuvin gallerian toiminta, konsepti ja sijainti säilytetään ennallaan ja sen toimintaa päinvastoin tehostetaan, jotta sen täysi potentiaali saataisiin vuosien jälkeen koetteelle."
Sitten puheenjohtaja Thomas Wallgren teki oman vastaehdotuksensa, jonka sisältö selviää tästä linkistä Wallgrenin blogista [pieniä säätöjä oli tehty kokouksen esitykseen].  
Minä en voinut hyväksyä Wallgrenin ajatusta, jonka mukaan museo jatkaisi tilan vuokraamista, mutta etsisi yhteistyökumppanin, ikään kuin alivuokralaisen: "Taidemuseon etsii taiteen alalta yhteistyökumppania tai yhteistyökumppaneita, jotka ovat valmiita ylläpitämään galleriatoimintaa tai muuta vastaavaa toimintaa Kluuvin gallerian nykyisissä tiloissa ja ottamaan vastuun toiminnan aiheuttamista kustannuksista." 
Minulla ei ole uskoa tällaiseen järjestelyyn, enkä usko että se olisi koskaan edes voinut olla toteutettavissa, ja katsoin myös, että Kluuvin gallerian ainutlaatuisessa konseptissa museon mukanaolo on ollut oleellista.
Äänestysääntöjen mukaan Walllgrenin ja minun esitykset pantiin ensin vastakkain, ja minun ehdotukseni voitti äänin 6–3. En nyt edes muista kuka mitenkin äänesti.
Sitten minun esitykseni pantiin vastakkain museon esityksen kanssa, ja äänestys meni 5–3 minun esitystäni vastaan. Wallgren äänesti tyhjää. Museon esityksen puolesta äänestivät seuraavat johtokunnan jäsenet: kolme kokkaria – Jussi Salonranta, Sirpa Kivilaakso ja Elisa Koposen varajäsen Marko Lipponen –, persu Valentina Ahlavuo ja vihreistä Pauli Waroman varajäsen Teemu Korpijärvi. Kluuvin gallerian säilyttämisen puolesta äänestivät lisäkseni demareiden Kimmo Sarje ja vihreiden Kirsikka Moring. Itse asiassa olin ennen äänestystä vielä aika luottavainen: olin varma, että Wallgren äänestää tiukan paikan tullen gallerian säilyttämisen puolesta, ja samoin pääsin kuukausi sitten – jolloin museon esitys pöydättiin – siihen käsitykseen, että Ahlavuokin olisi sen säilyttämisen puolesta. Näin olisimme voittaneet äänin 5–4.
Tällaista on demokratia.
Voi tietenkin olla, että toisin taktikoituna tilanne olisi voinut olla monimutkaisempi: Wallgrenin esitys olisi voinut pärjätä paremmin kuin minun esitykseni. En kuitenkaan pidä pelien pelaamisesta, enkä kokenut Wallgrenin esitystä realistisena. Joten näin mentiin ja näin tapahtui.
Olen surullinen ja häpeissäni siitä, että olen mukana johtokunnassa, joka lopetti Kluuvin gallerian vuodesta 1968 alkaneen historian. Mielestäni kyse on nimenomaan lopettamisesta, ja pidän pelkkänä haudan häpäisynä museonjohtaja Maija Tanninen-Mattilan ajatusta, että galleria voisi jatkaa jopa samalla nimellä Tennarin sisällä. Siitä tulee vain museon studio, ja yli 40 vuotta rakentunut brändi – jota Tanninen-Mattilakin piti puheenvuorossaan ainutlaatuisena jopa kansainvälisesti – hiipuu hiljaa pois.

6 kommenttia:

  1. Moi Otso ja Paula, mielestäni asiaa olisi syytä tarkastella myös hieman laajemmassa viitekehyksessä.

    Pääkaupunkiseudun gallerioiden riutumiseen ja yleisömäärien laskuun on useita tekiijöitä, joista merkittävimpia on taidekritiikin hiipuminen mediassa, erit. sanomalehdissä viimeisen 20 v aikana. Tämä on johtanut useiden loistavien gallerioiden lopettamiseen, yleisömäärien laskuun ja kotimaisen kuvataiteen arvostuksen rapautumiseen. Uusien kulttuuripalatsien (Kiasma, Musiikkitalo), ja suurten kauppakeskusten rakentaminen ydinkeskustaan (Forum, Kamppi, CityCenter, Esplanad) sekä liikenteen solmukohtien keskittäminen on muuttanut ihmisten asiointireittejä. Liikkeet ovat siirtyneet pois kivijaloista kauppakeskuksiin, joka on gallerioillle liian kallis tai epäsopiva ympäristö.

    Lisäksi museot kilpailevat keskenään rahoituksesta, yleisöstä ja legitimiteetistä so. oikeudesta olemassa oloonsa. Koska mainostaminen on kallista, yksi sopeutumismahdollisuus on keskittää taidetarjonta sinne, missä yleisö muutenkin liikkuu. Wow-palatsin rakentaminen muiden kupeeseen on toinen keino, mutta kallis markkinointitempaus tämäkin.

    Itse kannatan mieluummin satsaamista taiteeseen kuin seiniin. Kluuvin galleriatilasta luopumisessa on omat riskinsä. Toisaalta uskon ruohonjuuritason vaikuttamiseen, josta esimerkiksi CPH ja Huuto ovat viime vuosilta hyviä esimerkkejä. Olen varma, että Kluuvin galleriaa pystyy pyörittämään myös taiteilijoiden osuuskunta tai yhdistys. Meillä on nyt fantastinen mahdollisuus koota radikalisoitunut energia ja luoda uusia, institutionaalisia toimijoita kuvataiteen kentälle. Dynaaminen taidemaailma tarvitsee joka tason vastuunkantajia ja yhteistyökykyä ajoittaisista rankoistakin periaate- ja resurssikiistoista huolimatta. Samassa pyörteessä ollaan niin museot, galleriat, kriitikot ja taiteilijat - ja kulttuurimyönteiset poliittiset päättäjätkin, vaikka joskus soudetaan eri venekunnissa reippaasti eri suuntiin, airot kolisee, verkot on solmussa ja keskinäiset intressit ovat selvästi vastakkaiset. Kluuvin gallerian osalta ei rukkasia ole kuitenkaan syytä heittää naulaan, vaikka HKI taidemuseo sieltä lähtee. Toivon, että en ole tässä suhteessa liian optimistinen.

    Toinen asia sitten, että Kluuvin kohtalo on joissakin puheenvuoroissa pyritty yhdistämään Guggenheim-museohankkeeseen. Olen väitöskirjatutkimukseni yhteydessä tutkinut aika perusteellisesti Guggenheim-kuviota, joka tulkintani mukaan liittyy huomattavasi laajempaan kokonaisuuteen: globaaliin kilpailuun luovan talouden doktriineilla, museokonseptin muutokseen (kulttuuriperinnön säilyttämisestä tuotteistettuun elämystuotantoon), metropolikehitykseen, uusliberalistiseen politiikkaan ja maabrändäykseen. Laajemmin siis kansainvälisiin makrotalouden ja geopolitiikan (ml. turvallisuuspolitiikka) muutostrendeihin, joita Suomessa seurataan n. 10-15 vuoden viiveellä.

    Oman tulkintani mukaan G-hanke liittyy siis poliittisilta ja ideologisilta vaikutuksiltaan tylympään kokonaisuuteen kuin yksittäisten henkilöiden tai puolueiden salaliittohanke yhden francise-museon saamiseksi HKI:iin. Viimeksimainittu tulkinta voi toki vaikuttaa houkuttelevalta, mutta ei lopulta selitä ilmiötä kovinkaan hyvin kansainvälisenä rakenteellisena ilmiönä. Tässä mielessä liikoja yksinkertaistuksia ja turhaa vihapuhetta kannattaa välttää.

    Merja Puustinen

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hei Merja, analyysisi on erinomainen. Mutta mitä G-hankkeen taustalla vaikuttaviin tekijöihin tulee, niin kysymys on aina, ihmisistä ja heidän paikallisista ja kansainvälisistä kytköksistään,-ei ole olemassa yheiskunnallisia ilmiöitä tai rakenteita, jotka eivät olisi heijastusta ihmisten toiminnasta, oli sitten kyseessä geopolitiikka, rahamarkkinat tai kulttuuribisnes. -Ja mitä niihin synkkiin yhteyksiin tulee,- liittyen uusliberaaliin, globaaliin markkinatalouteen niin aina löytyy suomessakin tahoja, jotka saattavat hyötyä tällä hetkellä maailmanlaajuisesti esiinnousevasta trendistä: ylikansalliset yritykset ja toimijat ovat pikkuhiljaa alkaneet vaikuttaa yksittäisten maiden lainsäädäntöön ajaakseen omia etujaan; ohi yleisen edun. Esimerkkejä tästä on runsaasti sekä EU:n alueelta että muualta maailmassa. Tämä trendi heijastaa sitä röyhkeää asennetta maailmanlaajuisessa kulttuuribisneksessä G:nkin kohdalla: edustajat esiintyivät aluksi Helsingissäkin, ikäänkuin paikallista, kansanvaltaan perustuvaa politiitista päätöskoneistoa ei olisi ollut. Sain vaikutuksen että Pajunen olisi ollut valmis "myymään isoäitinsä", eli ohittamaan demokrattisen päätöksenteon, ellei juuri tämä olisi tullut häntä vastaan. Myös taidekentän on tiedostettava nämä vaarat ja määriteltävä toimintansa strategiat sen mukaisesti. Nythän Taiteen Edistämiskeskuskin on alkanut rahoittaa kaupallisten gallerioiden taidevientiä ulkomaille yksityisen taiteilijoiden ja yleishyödyllisten taiteilijaseurojen tekemän vientityön kustannuksella. Valtion taidevienti on alkanut muistuttaa muinaisen Nl:n taidepolitiikkaa, päätökset taiteen viemiestä tulevat nykyään ylhäältäpäin. Toivottavasti joku osoittaa olevani tässä väärässä. Huonolta näyttää..


    Chrisse Candolin / www.ccandolin.net

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista