eilen oli riemukas olo, kun Kuressaaressa ilmestyvä Saarte Hääl -lehti julkaisi viimeviikkoisen radiokolumnini viroksi otsikolla 'Ühe köstri haual'.
Tästä linkistä voitte harjoitella viroa.
Kun on julkaissut muutaman tuhannen juttua, ei oman nimensä näkeminen lehdessä tunnu enää miltään – se on lähinnä vain työtä. Toisinaan tuo nuoruuden riemu kuitenkin palaa sillä vanhalla ja vähän naiivillakin voimalla. Viimeksi muistan tämän tunteen, kun eräs taidejuttuni julkaistiin serbokroatiaksi. Oli hienoa lukea omaa tekstiään ymmärtämättä mitään vaikka tiesikin, mitä oli kirjoittanut. Nyt tuli vähän samanlainen olo. Sitä paitsi on hauskaa olla jossain jumalan selän takana ja aidosti osallistua siellä olemiseen. Minusta oli ihanaa, että yli 200 ihmistä on eilen avannut jutun nettiversion ja yksi jopa kehuen kommentoinutkin sitä. Tunsin itseni hetken aikaa ihan virolaiseksi kirjoittajaksi!
Ja nytpä lähden Hiidenmaalle tutkimaan Reigin papin maisemia.
PS. Tässä muuten tuo jutussa mainittu lukkari (vir. köster):
Complimenti!
VastaaPoistaOlet viehättävä :D
VastaaPoista