Kuratoinnista ja vaivaisukoista

Perjantaina oli vuorossa marraskuun jo kolmas paneelikeskustelu, johon osallistuin. Aivan samoin kuin aiemmassa musiikkikritiikkikeskustelussa, olin vähän innostunut kun sain jakaa mielipiteitä eri taiteenlajien edustajien kanssa. Nyt oli vuorossa elokuva. Helsingin lyhytelokuvafestivaalien yhteydessä järjestettiin paneelikeskustelu kuratoinnista. Puhetta johti festivaalin johtaja Elina Rislakki ja kommenttejaan esittivät DocPointin taiteellinen johtaja Ulla Simonen, suunnittelija Anna Möttölä KAVIsta, Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin taiteellinen johtaja Pekka Lanerva, Helsingin Sanomien elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen ja minä:

Keskustelu oli vilkasta ja yleisökin mukana – varsinkin Kanerva Cederström, jolta ei onneksi viisaita, rakentavia ja myös kriittisiä mielipiteitä puutu.
Luulenpa, että juuri nyt on hyvä aika aloittaa elokuvatapahtumien kuratoinnista keskustelu, koska asiaa ei ole selvästikään Suomessa vielä mietitty kovinkaan paljoa. Vallan ja vastuun kysymykset festivaaliohjelmien valinnassa olivat selvästikin vähän hämmentäviä – ja myös jäsentymättömiä. Hyvä avaus kuitenkin.

***

Ilta jatkui vielä toisen lajin merkeissä. En ole nimittäin juurikaan ollut tekemisissä nukketeatterin kanssa. Yhdysvaltalainen ohjaaja, nukentekijä, kirjoittaja ja yhteisötaiteilija Park Cofield (s. 1982) halusi tavata Pelastakaa vaivaisukot ry:n puuhahenkilöiden kanssa ja kertoa vaivaisukkoihin liittyvistä tulevista produktioistaan:

Park Cofield sekä Sirpa Viljanen ja Seppo Seitsalo vaivaisukkoporukasta.

Cofield menetti sydämensä Kerimäen vaivaisukkonäyttelyssä. Hän on toisen vaivaisukkoentusiastin, taidemaalari Antti Ojalan (s. 1935) lähisukulainen ja on yhdessä Antin kanssa tekemässä isokokoisia teatterivaivaisukkonukkeja tulevia esityksiä varten. Performanssit tulevat tapahtumaan sekä Fairportissa Ohiossa (ja mahdollisesti muuallakin Yhdysvalloissa) että Suomessa. Ideat olivat vakuuttavia, joten perästä varmaan kuuluu.