Taidepoliittinen avaus

Eilisen illan vietin Helsingin kaupungintalolla, jonka juhlasalissa tapahtui Suomen Taidepoliittinen Huippukokous – osana Baltic Circle -teatterifestivaalia. Puolueiden edustajat esittelivät omia kulttuuri- ja taidepolittiisia linjauksiaan, myös vähän performatiivisin keinoin. Tässä persujen Juho Eerola vauhdissa:

Shown varasti kuitenkin SKP:n Juha-Pekka Väisänen (s. 1966), harvinainen kuvataiteilija puolueen puheenjohtajana. Hän esitti vähän konkretiaakin. Tässä kakku, josta on leikattu kulttuuribudjetti eli 0,8%:

Tekstinä oivaltava Magritte-parafraasi: "Tämä ei ole kakku."
Vakavasti ottaen vakavasti otettavaa (ei kai esim. Piraattipuolueeseen tai SKP:hen valtakunnan politiikan reaalimaailmassa tarvitse suhtautua kovin vakavasti – paitsi Yrjö Hakaseen valtakunnan pääkaupungin kunnallispolitiikassa) asiaa puhuivat mielestäni vain vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto ja vassareiden Silvia Modig. Ja koska Alanko-Kahiluoto ei kuitenkaan mahda paljoakaan sille, että vihreät esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikassa on nykyään kokkareiden kanssa lehmänkauppoja (mm. Palmian uhraaminen markkinaistamisen alttarille – hintana lienee Anni Sinnemäen apulaiskaupunginjohtajan paikka) tekevä oikeisto- ja myös G-puolue, en suosittelisi hänelle äänen antamista, jos haluaa edistää taideväen asiaa. Jää siis Modig. 
Minullakin oli tapahtumassa pieni rooli. Olin mukana juhlasalin takana Newsroomissa, jossa eri alan ihmiset kommentoivat esiintyjiä ja esittivät omia kysymyksiään yleisökysymysten lisäksi. Yle striimasi tapahtuman Areenan kautta suorana.

  Yksi Newsroomin miehityksistä. Mukana oli myös kuvataideväkeä. Vasemmalla Tero Annanolli (s. 1975) ja oikealla Antti Majava (s. 1977).

Tilaisuus taisi olla varsin onnistunut. Väkeä oli salin täydeltä, ja kaikilla tuntui oleva hauskaa. Ja se minua vähän harmittikin, koska ei tässä kulttuuripoliittisessa tilanteessa tunnu oikeasti olevan kovinkaan paljoa hauskaa. Ihan vain tiedoksi äänestäjille, että esimerkiksi persut olisivat Eerolan mukaan valmiita lopettamaan taiteilija-apurahat vaikka kokonaan. Ja kokkarit vaahtoavat ylevän yleisen polopolon lisäksi lähinnä vain yritysten taidehankintojen verovähennysoikeuksista. Miksi helvetissä niille pitäisi sellainen vähennys antaa? Sitten pitäisi kyllä perustaa kotitaidevähennyskin, jotta tavalliset ihmisetkin saisivat verovähennyksen ostaessaan vaikka 200 euron grafiikanlehden. Eikä siinä mitään järkeä olisi. Reilu, yksinkertainen ja progressiivinen verotus lienee helpoin tapa edetä. Kyllä ne tahot, jotka taidetta ostavat, ostavat sitä joka tapauksessa.